”Vain pieniä muotovirheitä”? – Niistä Kittilässä ei ole koskaan ollut kyse

Mitä jos syytteeseen asetettuja Kittilän kuntapäättäjiä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin erotettua Anna Mäkelää?

Kittilä
Teksti
Eeva-Liisa Hynynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Edessä on toinen erä.

Kittilän kunnanhallitus joutuu ottamaan uudelleen kantaa siihen, tuleeko raskaisiin virkarikossyytteisiin asetetut kuntapäättäjät pidättää luottamustehtävistään – vai annetaanko valta valtiovarainministeriölle ja Lex Kittilälle.

Vs. kunnanjohtaja Sanna Ylinampa tuo pidättämisasian kunnanhallituksen käsiteltäväksi laillisuusvalvonta-asiana.

Ylinampa esittää 21. marraskuuta 2017 kokoontuvalle kunnanhallitukselle, että 31. lokakuuta tehtyä valtuuston päätöstä ei panna täytäntöön, vaan asia viedään uudelleen valtuuston käsiteltäväksi ja syytteeseen asetetut päättäjät pidätetään luottamustehtävistään lainvoimaisiin tuomioihin asti.

Esitys on ainoa mahdollinen virkavastuulla toimivalle kunnanjohtajalle – ja sen tulisi olla myös ainoa mahdollinen päätös virkavastuulla toimiville kunnanvaltuutetuille.

Syytteeseen asetetuista kaikkiaan 20 toimii edelleen kunnan eri luottamuselimissä. Heistä 11 toimii kunnanvaltuutettuina ja kunnanhallituksen yhdeksästä jäsenestä viisi on asetettu syytteeseen. Tämä on siis tilanne sen jälkeen, kun yksi syytteeseen asetetuista pyysi ja sai eron luottamustehtävistään.

Lokakuussa 2017 kunnanvaltuusto päätti, että syytteeseen asetetut pidätetään päätöksenteosta ainoastaan niissä asioissa, joissa he ovat syytettynä tai muutoin esteellisiä. Päätös perustui kunnanvaltuutetun ja kunnanhallituksen varajäsenen Marita Toivasen (vas) kunnanhallituksessa tekemään esitykseen, joka voitti tuolloin vs. hallintojohtajana toimineen Sanna Ylinampan esityksen äänin 7–2.

Näin Kittilässä keksittiin jo voimassa olevat esteellisyyssäännökset uudelleen. Valtuuston päätös oli farssi – ja samalla laajalle levinnyt uutinen.

Vaikka kunnanhallituksessa kaikki muut paitsi Oikeudenmukaisen Kittilän jäsenet äänestivät pidättämispäätöstä vastaan, kunnanvaltuustossa muutamaa tuntia myöhemmin edes kunnanhallituksen puheenjohtaja Pekka Rajala (kesk) ei äänestänyt johtamansa kunnanhallituksen päätöksen puolesta.

Rajala äänesti tyhjää.

Aivan samoin perussuomalaisten kunnanhallituksen varajäsen ja kunnanvaltuutettu Antti Pekkala äänesti valtuustossa tyhjää. Vielä kunnanhallituksessa hänkin oli Toivasen esityksen takana.

Kun Rajala ja Pekkala lipesivät kunnanhallituksen riveistä, äänestys päättyi tasatulokseen 8–8 ja 9 tyhjää ääntä.

Näin pidättämispäätöksen ratkaisijaksi joutui valtuuston puheenjohtaja Aki Nevalainen (vas), joka oli yhdeksän tyhjää äänestäneen valtuutetun joukossa. Hän siis ratkaisi, mitä syytteeseen asetetuille kuntapäättäjille tapahtuisi.

 

Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Pekka Viljanen ja Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää sanoivat 20. lokakuuta Suomen Kuvalehden haastattelussa, että näin vakavien syytteiden nostamisen jälkeen pidättämispäätös on jo virkavelvollisuus, jonka rikkomisesta voi olla seuraamuksia.

Mutta jos pidättämisvelvollisuus oli jo syntynyt, laiminlöivätkö myös tyhjää äänestäneet virkavelvollisuuttaan? Jos kaikki 27 valtuutettua olisivat äänestäneet tyhjää välttääkseen virkavastuunsa, millainen prosessi siitä olisi käynnistynyt?

On mielenkiintoinen kysymys, miksi kunnanhallituksen puheenjohtaja Rajala lipesi hallituksen omasta esityksestä. Ja sama kysymys koskee Pekkalaa.

Heidän edellään – äänestyksen tapahtuessa aakkosjärjestyksessä – usea kokematon varavaltuutettu äänesti kunnanhallituksen esityksen puolesta ottaen tietämättään tai tietoisesti riskin.

Suomen Kuvalehti pyysi Rajalaa ja Pekkalaa kommentoimaan äänestysratkaisujaan kunnanvaltuustossa. Kumpikaan ei vastannut Suomen Kuvalehden sähköpostitse lähettämään kommenttipyyntöön.

Nyt lähdetään uudelle kierrokselle, jos kunnanhallitus päästää Sanna Ylinampan esityksen kunnanvaltuuston käsiteltäväksi.

Lokakuun kunnanvaltuustossa kaikkiaan 17 esteetöntä valtuutettua ja varavaltuutettua kieltäytyi pidättämästä syytteeseen asetettuja luottamustehtävistään äänestämällä joko pidättämistä vastaan tai tyhjää.

Omien päättäjätoverien hyllyttäminen ei ole helppoa, vaikka laki sitä edellyttää.

Virkarikosprofessori Pekka Viljanen on korostanut, että luottamustoimesta pidättämisellä ei oteta kantaa päättäjien syyllisyyteen. Se on puhdas turvaamistoimi kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi.

Neuvoja ja varoituksia ei haluttu kuunnella.

Syytteisiin asetettujen selitykset ”vain pienistä muotovirheistä” ovat hämmentäneet monia.

”Miksi syytteeseen asetetut päättäjät pitäisi hyllyttää, jos kyseessä on vain muotovirhe”, Kittilässä kysytään.

Voidaanko kuntapäättäjä asettaa syytteeseen törkeästä virka-aseman värinkäyttämisestä vain pienen hallinnollisen virheen vuoksi?

Ei voida.

Mutta tapaus Kittilässä ei olekaan kyse vain pienistä muotovirheistä vaan systemaattisesta piittaamattomuudesta.

Kesän ja syksyn 2014 aikana kunnan virkamiehet ja tuolloin vasemmistoliittoa edustanut valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys varoittivat kuntapäättäjiä ennen jokaista riskipäätöstä lukuisia kertoja.

Päättäjiä opastivat myös Kuntaliiton lainoppineet.

Julkisuudessa laillisuuskysymyksistä puhuivat oikeusoppineet, näkyvimmin virkarikosprofessori Pekka Viljanen Suomen Kuvalehdessä.

 

Kuinka sujuikaan kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanominen, josta tuli perjantaina 17. marraskuuta kuluneeksi päivälleen kolme vuotta?

Harmiton vahinko se ei ollut.

Inkeri Yritys oli kesäkuun 2014 alussa kunnanjohtajan erottamista valmistelleen tilapäisen valiokunnan kuultavana ja havaitsi, että kuultavista ei aiota tehdä edes kuulemismuistiota. Anna Mäkelä ei saisi tietää, kuka kuultavista kertoo hänestä mitäkin.

Tämän puutteen sekä Pohjois-Suomen hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus nostivat esiin todetessaan Mäkelän irtisanomisen lainvastaiseksi. Yritys joutui kirjoittamaan itse oman kuulemismuistionsa, jotta saattoi varmistua asioiden oikeellisuudesta edes omalla kohdallaan.

Muiden kuultavien näkemykset luottamuspulasta käsiteltiin ”yhteisin mielikuvin”.

Suomen Kuvalehti löysi syyskuussa 2014 julki tulleesta tilapäisen valiokunnan raportista vakavia virheitä, jotka toimivat Anna Mäkelää vastaan. Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario vahvisti virheiden olemassaolon. Kyse oli Levin hissiyhtiön toimitusjohtajaan Jouni Palosaareen kohdistuneesta esitutkinnasta ja sen johtopäätöksistä.

SK uutisoi virheistä ensimmäisen kerran 11. syyskuuta 2014.

Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys ryhtyi keskusteluun lainoppineiden kanssa mahdollisista toimista keskeyttää erottamisprosessi, joka ei näyttänyt lailliselta. Yritys pidätti 15. syyskuuta 2014 tilapäisesti kunnanhallituksen jäsenet niistä asioista, joista he olivat jo poliisin tutkinnassa.

Valtuusto kuitenkin palautti kunnanhallituksen jäsenille täyden toimivallan – ja pahalta näyttävä meno jatkui.

Professori Pekka Viljanen varoitti Kittilän kuntapäättäjiä Suomen Kuvalehdessä 8. marraskuuta 2014 siitä, että kunnanjohtajan erottaminen ei ole ainoastaan luottamuskysymys vaan myös oikeudellinen kysymys ja vakavimmillaan jopa rikosoikeudellinen kysymys.

Jos professorin varoituksia edes kuunneltiin, niitä ei uskottu, vaikka Viljanen on tämän maan kiistattomasti pätevin asiantuntija virkarikoskysymyksissä.

Marraskuussa 2014 Suomen Kuvalehti löysi jälleen virheitä – nyt jo toisesta tilapäisen valiokunnan erottamisraportista. Ne liittyivät Jouni Palosaaren tutkintaan.

Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario luki raportin SK:n pyynnöstä ja vahvisti virheet, jotka toimivat Anna Mäkelän vahingoksi.

Virheitä ei korjattu.

Kunnanjohtaja Mäkelä irtisanottiin raportissa esitetyin perusteluin, eikä häntä ollut kuultu lopullisesta raportista, jossa virheiden lisäksi oli uusia liiteasiakirjoja, joista hänellä olisi ollut oikeus lausua.

Paljastetut virheet toistettiin lopullisessa raportissa.

Käsittämättömäksi raportin virheet ja epäasiallisuudet sekä kuulemisen laiminlyönnin tekee se, että valiokunta oli palkannut kesäkuussa 2014 sihteerikseen hallintotieteen kandidaatti Saanareetta Virikon, joka oli tehnyt pro gradu -tutkielmansa kuntajohtajan oikeudellisesta asemasta ja erottamisesta luottamuspulan perusteella.

Tilapäisen valiokunnan lopullisessa raportissa Virikko luonnehti omaan rooliaan näin:

”Ulkopuolisen sihteerin valinnan tarkoituksena oli korostaa selvitystyön puolueettomuutta ja ainoastaan dokumentoitujen ja relevanttien tietojen huomioon ottamista tilapäisen valiokunnan työssä.”

Tämän vakuuttelun jälkeen edes raportin liitteenä olevan Lapin syyttäjänviraston esitutkinnan rajoittamispäätöksen tietoja ei siteerattu oikein.

Kun Suomen Kuvalehti kysyi Virikolta syksyllä 2014 perusteluja ensimmäisen raportin virheille, hän sanoi olevansa vain ”kirjuri”.

Ja sitten virheet toistettiin lopullisessa raportissa.

Työstään tilapäisen valiokunnan sihteerinä Virikko laskutti sata euroa tunnilta. Se ei ole ”kirjurin” palkkio.

Ja miten ”vain kirjuri” edes voisi korostaa selvitystyön puolueettomuutta ja muuta asiallisuutta?

Virikkoa vastaan nostettiin lokakuussa 2017 syyte avunannosta törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen samalla, kun Oulun syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjät nostivat syytteet muun muassa törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä kaikkiaan 27 edellisen valtuustokauden luottamushenkilöä vastaan.

 

Kolme vuotta sitten 17. marraskuuta 2014 ennen irtisanomispäätöstä Inkeri Yritys varoitti päättäjiä kunnanvaltuustossa ilmeisen lainvastaisesta menettelystä ja kertoi poliisin vahvistaneen julkisuudessa raportin virheet.

Yritys ennakoi, että jos Anna Mäkelä irtisanottaisiin tätä kuulematta, päätös kumoutuisi hallinto-oikeudessa.

Viikkoa myöhemmin, 24. marraskuuta 2014, hallintojohtaja, vt. kunnanjohtaja Esa Mäkinen toi asian kunnanhallituksen oikaistavaksi laillisuusvalvontana. Hän esitti, että lainvastainen irtisanomispäätös jätetään panematta täytäntöön.

KRP tiedotti jo 26. marraskuuta 2014, että se on ottanut kunnanjohtajan irtisanomisen tutkittavakseen ja liittänyt tapauksen osaksi Kittilän kuntakonsernia koskevaa esitutkintaa, joka oli siirretty syyskuussa KRP:n käsiin.

Mäkelän irtisanomisesta vastuulliset päättäjät ohittivat tiedotteen, mutta niin sen ohittivat myös Kuntaliitto ja valtiovarainministeriön kuntaosasto. Kittilän hurja ruletti sai jatkua.

Vaikka KRP oli tiedottanut tutkivansa Mäkelän irtisanomista, Kittilän kunnanhallitus kieltäytyi asian laillisuusvalvonnasta vielä tämänkin jälkeen 19. tammikuuta 2015, 9. helmikuuta 2015 ja 16. maaliskuuta 2015. Esa Mäkinen ei hellittänyt laillisuusvalvonnasta.

Kun huhtikuussa 2015 kuntaa ryhtyi johtamaan Kyösti Tornberg, alkoi Esa Mäkisen syrjään siirtäminen.

Elokuussa 2015 Mäkiseltä vietiin – häntä kuulematta – kunnanhallituksen sihteerin ja kunnanjohtajan viransijaisen tehtävät muuttamalla kunnan hallintosääntöä.

Nyt KRP tutkii kuntapäättäjien Mäkiseen kohdistamia toimia muun muassa työsyrjintänä ja virka-aseman väärinkäyttämisenä.

Entä jos syytteeseen asetut olisivat johdonmukaisia?

KRP:lle on kertynyt tämän jälkeenkin lisää tutkittavaa.

Esitutkinnassa on raskaista virka- ja petosrikoksista keväällä 2017 syyteharkinnassa olleen Timo Kurulan (kesk) valinta vt. kunnanjohtajaksi. Tapaus on ainutlaatuinen Suomen kunnallishallinnon historiassa.

Ei siis yksi pieni muotovirhe, vaan vuosien ajan jatkunutta toimintaa.

”Puhumalla muotovirheistä syytteeseen asetetut luottamushenkilöt ja heidän tukijansa haluavat vähätellä koko asiaa. Näin halutaan aivan ilmeisesti luoda kuva, että kyse on vain joistakin muodollisuuksista. Ajatuskuvio lienee sellainen, että eivät kai muodollisuudet nyt tärkeitä voi olla”, rikosprofessori Pekka Viljanen sanoo.

Hänen mukaansa oikeasti pitäisi puhua menettelyvirheistä.

”Asianosaisen kuuleminen ennen häntä koskevien päätösten tekemistä on yksi oikeusvaltion kulmakivistä. Anna Mäkelän irtisanomisprosessissa asianmukainen kuuleminen jätettiin hoitamatta lisäämällä hänen kontolleen irtisanomisperusteita, joista hänelle ei edes annettu mahdollisuutta esittää omaa lausuntoaan”, Viljanen jatkaa.

”Päätös saadaan tehdä asianosaista kuulematta vain harvoissa tapauksissa, esimerkiksi jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen, eikä sellaisesta tapauksesta ollut Mäkelän irtisanomisessa
kyse.”

Ja sitten virkarikosprofessori asettaa hetkeksi Kittilän kuntapäättäjät samalle viivalle Anna Mäkelän kanssa. Mäkelältä vietiin virka – työpaikka ja toimeentulo – kuulematta häntä ”irtisanomistuomion” kaikista perusteista.

”Jos syytteeseen asetetut ja heidän tukijansa ovat johdonmukaisia, heille varmaankin sopii, että käräjäoikeus tuomitsee syytetyt törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja muista rikoksista antamatta heille tilaisuutta vastata syytteeseen. Käräjäoikeushan tekisi niin menetellessään vain ’vähäisen muotovirheen’, vai kuinka?” professori hymähtää.

 

Rikosprofessori Viljanen muistuttaa, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus eivät irtisanomispäätöksen kumotessaan ottaneet kantaa siihen, olivatko irtisanomisen perusteiksi ilmoitetut seikat todellisia tai hyväksyttäviä. Se on käytäntö, jos päätös kumotaan menettelyvirheen perusteella.

”On siis väärin väittää, että hallintotuomioistuimet katsoivat irtisanomisen muutoin päteväksi”, Viljanen sanoo.

”Koska esitutkinta-aineisto ei ole julkista, en voi tietää, mitä asiassa on tullut esille.”

“Pidän kuitenkin erittäin todennäköisenä, että syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä eivät perustu yksinomaan tahallisesti tehtyihin menettelyvirheisiin vaan myös siihen, että irtisanomisperusteet tai jotkin niistä ovat olleet todellisuutta vastaamattomia ja päättäjät ovat tienneet tämän”, professori miettii.

Kittilän kuntapäättäjät ovat saaneet aikaan kaikkein aikojen sotkun, jonka olisi voinut välttää perehtymällä päätösesityksiin ennakolta.

Viljanen on kommentoinut johdonmukaisesti Kittilän päätöksentekoa kesäkuusta 2014 lähtien Suomen Kuvalehdessä. Jos syytteeseen asetetut päättäjät olisivat uskoneet virkarikosprofessorin ilmaisia, julkisuudessa annettuja neuvoja jo kesäkuussa 2014, päättäjät olisivat välttyneet lähes kaikilta syytteiltä.

 

Viljanen harmittelee Kittilän päättäjien tapaa käyttää lakimiespalveluja suruttomasti.

Veronmaksajien rahaa on palanut kunta- ja hallintolainsäädäntöä heikosti tuntevien asianajotoimistojen palveluihin ja nyt näemme, että maksulliset neuvot eivät ole olleet kummoisia.

Jos Kittilän kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto eivät vielä toisellakaan yrityksellä kykene pidättämispäätökseen, valtiovarainministeriöllä on takataskussaan Lex Kittilä ja valmiustila selvitysryhmän asettamiseksi.

Valtiovarainministeriöllä on viime kädessä toimivalta pidättää virkarikoksista epäillyt kuntapäättäjät luottamustoimesta, ellei kunta sitä tee.

Kommentoidessaan Suomen Kuvalehdelle Kittilän päätöksenteon käänteitä Viljanen otti tehtäväkseen puhua Lex Kittilän voimaan.

Ymmärrettyään Kittilän pelin hengen Viljanen esitti lain säätämistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2014, kun erottamisraportin virheet tulivat julki.

Vielä tuolloin ehdotukselle hymähdeltiin ja esityksen sanottiin loukkaavan kunnallista itsehallintoa.

Nyt moni julkishallinnon vaikuttaja sanoo, että lakia olisi kaivattu Kittilän tilanteen rauhoittamiseksi jo aikaisemmin.

Kun Viljanen oli marras- ja joulukuussa 2016 eduskunnan hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kuultavana lakiesityksestä, tilanne Kittilässä oli jo niin vakava, että virkarikosprofessorin sanomisia kuunneltiin ensimmäisen kerran hiljaa.

Kittilän tapahtumat eivät ole komedia.

Kittilän päätöksenteko on herättänyt sosiaalisessa mediassa ”räkänaurua”. On syytä muistaa, että Kittilä ei ole komedia.

Kittilän kuntatragedian käänteissä on aineksia kuntatutkijoillekin. Yksi väitöstutkija on jo töissä siihen liittyvän tutkimusaiheen parissa.

Saanareetta Virikko, joka kirjoitti tilapäisen valiokunnan raportit, valmistelee Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun apurahatutkijana väitöstutkimustaan kunnanjohtajan luottamuspulasta oikeudellisena kysymyksenä.

Kun Kuntajohtajat ry. suositti vuonna 2016 hänen tutkimukselleen apurahaa kuntatutkimukseen keskittyneen säätiön haussa, suosittelijoilla ei ollut tietoa siitä, että Virikko oli esitutkinnassa epäiltynä avunannosta kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomiseen liittyvässä virkarikostutkinnassa.

Myöskään apurahan myöntänyt säätiö ei ollut asiasta tietoinen.

Tiedeyhteisön kannalta tilanne on outo.

Virikko tekee väitöstutkimustaan kunnanjohtajan luottamuspulasta ja joutuu käsittelemään oikeudellisia ratkaisuja, joista vakavin on tapaus Kittilä.

Jos Virikko ei käsittele tutkimuksessaan tapaus Kittilään liittyviä kysymyksiä, jääkö puuttumaan jotakin oleellista?

Vielä oudompaa on, jos hän kajoaa tapaukseen, jossa hän on ollut keskeisesti itse osallisena kaikkein perustavimmassa vaiheessa, kun kunnanjohtajan luottamuspula on ”dokumentoitu” virheellisine tietoineen.

On todennäköistä, että Kittilää koskevat ensimmäiset oikeudenkäynnit ehtivät Virikon väitöstilaisuuden edelle. Hänen kirjoittamansa erottamisraportit punnitaan oikeussalissa ennen kuin väitöstutkimuksen uskottavuus punnitaan yliopiston luentosalissa.

Suomen Kuvalehti kysyi Virikon kommenttia syytteiden nostamisen jälkeen lokakuussa 2017. Hän ei halunnut kommentoida.

Tiedämme, että edessä on Suomen kuntahistorian laajin oikeudenkäynti kuntapäättäjien virkavastuusta. Siellä määritellään laajemminkin luottamushenkilöiden vallan rajat: voiko enemmistö tehdä päätöksiä mielensä mukaan välittämättä, mitä laki asiasta sanoo?

 

Kaikki syytteeseen asetetut ovat kiistäneet syyllistyneensä mihinkään rikokseen.

Poliisi ryhtyi tutkimaan Kittilän kunnan päätöksentekoa, kun Suomen Kuvalehden lukija teki poliisille tutkintapyynnön Kittilän laki -jutun perusteella kesäkuussa 2014.