Lex Kittilä koskisi kaikkia kuntia, ei vain Kittilää – Seitsemän tärkeää kysymystä ja kunnon vastaukset

Uutisanalyysi: Kuntajärjestelmä vaikeni Kittilän päätöksenteon kriisistä liian kauan.
Kotimaa 29.3.2016 10:40
Kittilän kunnantalo.
Kittilän kunnantalo. © Petri Kaipiainen

Joskus käy niin, että verovaroin kustannetussa julkisessa hallinnossa pettää koko valvontajärjestelmä ja tapahtuu jotakin täysin ennakoimatonta.

Ja joskus käy jopa niin, että kesken kauheuksien havaitaan, ettei valvontajärjestelmää ole olemassakaan.

Näin tapahtui ”tapaus Kittilän” kohdalla.

Lex Kittilä antaisi valtiolle puuttumiskeinoja kunnan päätöksenteon kriisiytyessä.

Seuraavassa seitsemän tärkeää kysymystä Lex Kittilästä – ja vastaukset perusteluineen.

 

1. Miten tällaiseen tilanteeseen jouduttiin?

Lex Kittilää valmistellaan siksi, että kunnallisella itsehallinnolla on niin vahva perustuslain suoja, ettei ulkopuolisilla ole puuttumiskeinoja kunnan päätöksentekoon edes laajan rikostutkinnan koskiessa kuntaa ja päätöksentekijöitä.

Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osasto tiedotti 21. maaliskuuta 2016, että kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) on asettanut oikeustieteen lisensiaatti Kari Prättälän selvittämään kuntalain säännöksiä, joilla ”voitaisiin puuttua tilanteisiin, joissa kunnan päätöksentekokyky ja sen myötä päätöksenteon uskottavuus ja luotettavuus ovat vaikeutuneet esteellisyyssäännöksien ja rikostutkinnan johdosta”.

Selvitysmies Prättälä on ministeriön vastaus Kittilän vt. kunnanjohtaja Kyösti Tornbergin ja kunnanhallituksen enemmistön satuiluihin kunnan tilanteesta.

Näyttää siltä, että kuntapäättäjien enemmistö ei aio vetäytyä edes tilapäisesti päätöksenteosta laajan rikostutkinnan, syyteharkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi.

Jos Lex Kittilä säädetään, valtio voisi jatkossa ”noutaa päättäjät” tilapäisesti päätöksenteosta pois, jotta turvattaisiin julkisen päätöksenteon uskottavuus.

Tällaista lakia on syyskuusta 2014 lähtien vaatinut Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen. Jos laki säädetään, se on hänelle työvoitto.

Suomen Kuvalehti kertoi 25. helmikuuta, että Kittilässä peräti 23 valtuutettua 27:stä ja kahdeksan yhdeksästä kunnanhallituksen jäsenestä on epäiltyinä virkarikoksista keskusrikospoliisin esitutkinnassa.

Rikosepäilyt liittyvät kunnanjohtaja Anna Mäkelän laittomaan irtisanomiseen. Varoituksista huolimatta 23 valtuutettua irtisanoi Mäkelän kuulematta häntä lopullisesta raportista, jossa esitettiin irtisanomisperusteet.

 

2. Miten Kittilässä on suhtauduttu ajatukseen Lex Kittilästä?

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys (vas) on kiittänyt ministeriön ratkaisua ryhtyä selvittämään viimeinkin puuttumiskeinoja. Yritys arvioi, että kunta ei selviä kriisistä ilman ulkopuolista apua.

Sen sijaan vt. kunnanjohtaja, oikeustieteen tohtori Kyösti Tornberg ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Timo Kurula (kesk) kommentoivat pääsiäisen alla Kittilälehdessä kunnan tilannetta toisenlaisessa hengessä.

”Anna Mäkelä ja jotkut toisetkin henkilöt ovat tehneet tutkintapyyntöjä, joista perustellusti voi kysyä – tai ainakin minä juristina perustellusti kysyn – onko niissä niin sanotusti pihviä vai ovat ne vain mielipiteitä”, Tornberg totesi lehden haastattelussa.

”Pahimmillaan joidenkin ihmisten mielipiteet siis johtavat tutkintaan, joka johtaa lainsäädännön toimiin. Kysyn, onko tämä oikein ja kohtuullista.”

Valtakunnansyyttäjänvirasto ja keskusrikospoliisi tuskin kuitenkaan käynnistävät esitutkintaa pelkkien mielipiteiden perusteella.

Kurula ei edes myönnä, että kyse on Lex Kittilästä.

”Eihän tämä mitään Lex Kittilää tarkoita, vaan tässä on yleisesti kuntien toiminnasta kyse”, Kurula totesi lehden haastattelussa.

Hän katsoo, että kunnanhallituksen selvityksellä ei ollut vaikutusta valtiovarainministeriön päätökseen.

”Meidänhän piti 14.3. antaa vastaus, ja samana päivänä ministeriössä oli jo päivätty päätös, että selvitys tehdään. Selvitys oli siis päätetty tehdä jo aiemmin, sellaisen käsityksen siitä saa. Tämä kertoo siitä, että kyse on jostakin isommasta asiasta, koko kuntakenttää koskettavasta”, Kurula jatkoi.

Kittilälehti ei ilmeisesti ole tarkistanut Kurulan antamien päivämäärien todenmukaisuutta: kunnanhallitus antoi selvityksensä jo 8. maaliskuuta ja selvitys ministeriölle tuli antaa 10. maaliskuuta mennessä, ei suinkaan 14. maaliskuuta.

Kittilälehden haastattelussa Kurula toivoi vielä, että selvitysmies kuulisi myös luottamushenkilöitä.

”Jos halutaan säännöksiä muuttaa, silloin pitää kuunnella kaikkia. Hän voi koska tahansa kilauttaa esimerkiksi minulle”, Kurula lähetti terveisiä Prättälälle.

 

3. Mitä Lex Kittilä käytännössä tarkoittaisi – ja koskisiko se vain Kittilää vai kaikkia kuntia?

Lex Kittilä tarkoittaisi ehkä muutamaa lisäpykälää kuntalakiin ja säännökset koskisivat kaikkia kuntia.

Minimissään Lex Kittilä voisi tarkoittaa yhtä ainutta pykälää, joka antaisi esimerkiksi valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolle oikeuden pidättää tilapäisesti päätöksenteosta kuntapäättäjät, jotka ovat epäiltyinä kunnan päätöksentekoon liittyvistä rikoksista.

Oikeus päätöksenteosta pidättämiseen olisi ministeriöllä, ellei kunnanvaltuusto suostuisi suorittamaan toimenpidettä.

Vaikka syyttömyysolettama suojelee rikoksesta epäiltyjä, vaatimus julkisen päätöksenteon uskottavuudesta on vahva argumentti Lex Kittilän puolesta.

Kittilän tilanne on ainutlaatuinen: on vain neljä valtuutettua, jotka eivät ole epäiltyinä rikostutkinnassa.

Kittilän päätöksenteon kaltaista farssia ei ole aiemmin nähty. Yleensä kuntapäättäjät vetäytyvät itse päätöksenteosta esitutkinnan ajaksi.

 

4. Mihin kohtiin kuntalaissa Lex Kittilä -pykälä/pykälät kirjoitettaisiin?

Lex Kittilässä olisi mahdollisesti kyse uuden kuntalain 85 pykälästä, joka vastaa vielä voimassa olevaa aiemman kuntalain 40 pykälää. Kyseinen pykälä kirjoitettaisiin todennäköisesti ”uusiksi” siten, että valtiovarainministeriö saisi puuttumiskeinoja.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan keskeisten politiikan vaikuttajien ja kuntavaikuttajien piirissä liputetaan tällaiselle ratkaisulle. Mallin ”isä” on professori Pekka Viljanen. Hän esitti ratkaisun Suomen Kuvalehden haastattelussa helmikuussa 2016.

Muutos kuntalakiin olisi kohtuullisen vaivaton, sillä se ei olisi perustuslain kannalta ongelmallinen. Vaikka perustuslaki takaa kunnille vahvan itsehallinnon, kuntien tulee harjoittaa itsehallintoa aina lakeja noudattaen.

Viljasen esittämässä mallissa puututtaisiin kunnan päätöksentekoon vain, mikäli valtuusto ei itse pidättäisi päättäjiä toimistaan, kun nämä ovat epäiltyinä kunnan päätöksentekoon liittyvistä rikoksista.

Kari Prättälä ei kommentoi selvitystyötään tässä vaiheessa. Asiasta tiedottaa aikanaan valtiovarainministeriö.

Ministeriön tiedotteesta on kuitenkin luettavissa, että selvitys voi koskea myös muunkinlaista kunnan päätöksenteon kriisiytymistä kuin pelkästään kuntapäättäjien päätymistä rikostutkintaan.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on esittänyt, että myös kunnan päätöksenteon kriisiytymistä voisi koskea samankaltainen menettely kuin kuntia, jotka ovat päätyneet syvään talouskriisiin.

Kuntalain 118 pykälään on kirjoitettu talouskriisiin ajautuneita kuntia koskevat ”pelisäännöt”. Mäenpää on Viljasen rinnalla kommentoinut Kittilän käänteitä julkisuudessa ja tuntee tapaus Kittilän. On mahdollista, että Mäenpään ajatus selvitysmiesmenettelystä näkyy myös ministeriölle annettavassa selvityksessä jollakin tavalla.

Aiemmissa keskusteluissa on nostettu esille, että aluehallintovirastoille voitaisiin antaa kuntalain 10 pykälää vahvistamalla nykyistä enemmän valvonta- ja toimenpidevaltaa kuntiin.

Todennäköisesti näiden kolmen kuntalain pykälän välillä Lex Kittilää arvioidaan ja ratkotaan.

 

5. Miksi Kittilän kriisiin herättiin niin myöhään, että Lex Kittilä on tarpeen?

Näin tapahtui siksi, että kuntakenttä sekä kunta-valtio-suhteen keskeiset toimijat Kuntaliitto ja valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osasto vaikenivat julkisuudessa liian kauan Kittilän päätöksenteon epäasiallisuuksista.

Kunnallinen itsehallinto on Suomessa niin ”pyhä”, etteivät naapurikunnat puutu toistensa asioihin. Kuntaliittokaan ei ole aloitteellinen avun tarjoaja kriisitilanteissa. Apua on pyydettävä ja pyynnön on ilmeisesti tultava kunnanhallitukselta, osoittaa ainakin tapaus Kittilä.

Kynnys puuttua yksittäisen kunnan päätöksentekoon on erittäin korkea.

Tämän on tuntenut nahoissaan Kittilän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys, joka on saanut Kuntaliitolta apua ainoastaan ajoittain. Kesäkuussa 2014 kriisin puhjetessa Yritys pyysi Kuntaliiton lakimiehiä kunnanvaltuuston kokoukseen. Lakiyksikkö kieltäytyi tulemasta.

Yritys on enimmäkseen joutunut toimimaan ilman Kuntaliiton apua pyrkiessään palauttamaan kuntaa lailliseen tilaan.

Ilman Kuntaliiton apua Yritys kohtasi myös tilanteista vaikeimman.

Hän sai kuulla syyskuussa 2014, että kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomisperusteita käsittelevässä tilapäisen valiokunnan raportissa on virheellistä tietoa poliisin aiemmasta esitutkinnasta, joka kohdistui kunnan enemmistöomistaman hissiyhtiön toimitusjohtaja Jouni Palosaaren toimiin.

Mäkelän tekemä tutkintapyyntö Palosaaresta oli keskeinen syy kunnanjohtajan irtisanomiseen luottamuspulan perusteella.

Yritys pyysi apua Kuntaliitolta, sillä oli ilmeistä, että kunnanhallitus aikoi hyväksyä virheitä sisältävän raportin kokouksessaan.

Kuntaliiton lakiyksiköstä vastattiin, että ”seuraillaan tilannetta”.

Nyt tiedämme, miten asiat sen jälkeen kehkeytyivät. Yritys pidätti tilapäisesti kunnanhallituksen jäsenet osittain päätöksenteosta. Valtuusto palautti kunnanhallitukselle täyden toimivallan. Mäkelä irtisanottiin marraskuussa 2014.

Mäkelän irtisanomisen jälkeen kunnan päätöksenteko on saanut yhä hurjempia muotoja.

 

6. Mitä Kittilä opettaa kunnallisesta päätöksenteosta?

Ainakin sen, että kuntien epäasiallisesta päätöksenteosta ei pidä vaieta.

Koulu- ja työpaikkakiusaamisenkin mahdollistavat ne, jotka vaikenevat tapahtumista. Myös kunnan epäasiallisen ja jopa lainvastaisen toiminnan mahdollistavat tahot, jotka vaikenevat.

Kuntaliiton puolustukseksi on sanottava, että liitto yritti ajoittain oikaista vinksalleen mennyttä irtisanomisprosessia: se korosti lausunnoissaan kuulemisen merkitystä. Jos lopullisessa erottamisraportissa olisi yksikin uusi asiakirja tai erottamisperuste, Anna Mäkelää olisi kuultava uudelleen.

Kuntaliitto yritti ilmeisesti vaikuttaa päättäjien toimiin taustalla, mutta vaikeni julkisuudessa.

Mutta oliko julkisuudessa vaikeneminen viisasta?

Jos muutkin kuin Pekka Viljanen, Olli Mäenpää ja muutamaan kertaan kuntalainopillisia kysymyksiä kommentoinut Kari Prättälä olisivat keskustelleet Kittilän epäasiallisesta päätöksenteosta, olisiko vältetty edes osa tähän mennessä kertyneestä inhimillisestä ja taloudellisesta laskusta, joka väistämättä koituu tapahtuneesta?

Lapin keskeiset toimijat Lapin liittoa ja puolueiden piirijärjestöjä myöten ovat vaienneet Kittilän kriisistä ja kuntapäättäjiin kohdistuvasta esitutkinnasta.

Lapin Kansan toimituksella voi olla edessään peiliin katsomisen paikka, kun muistellaan kahden viime vuoden ajalta Kittilä-aiheisia uutisia ja pääkirjoituksia.

Moni taho on vetäytynyt keskeneräisen esitutkinnan ja mahdollisten oikeusprosessien ”suojaan”. Aivan kuin poliisi, syyttäjä ja tuomioistuimet järjestäisivät aikanaan Kittilän kunnan päätöksenteon kuntoon, eikä asia kuuluisi muille.

Mutta kunnan päätöksenteon järjestäminen ei ole esitutkinta- ja oikeusviranomaisten tehtävä.

Kittilä opettaa, että kunnan vakava kriisiytyminen kuuluu kunta–valtio-suhteen toimijoille: Kuntaliitolle ja valtiovarainministeriölle – sekä jonkinlaisena ”omavalvontana” koko kuntakentälle. Jos naapurin talo on liekeissä, siitä on jatkossa uskallettava kertoa ääneen.

Vakavaan kriisiin on voitava puuttua ennen kuin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa. Ja kriisin hoitamiseen on löydyttävä kuntalaissa riittävät keinot.

Siksi siis Lex Kittilä.

Kevään 2017 kuntavaalit ovat jo lähellä, eivätkä puolueet – etenkään pääministeripuolue keskusta – voi lähteä vaaleihin tilanteessa, jossa vaaleja käytäisiin todennäköisten oikeusprosessien varjossa Kittilän päättäjien jatkaessa luottamustehtävissään ja valtakunnan poliitikkojen seuratessa sivusta toimettomina. Lex Kittilällä on siis kiire.

Poliitikkojen kunniaksi on sanottava, että kaksi entistä kuntaministeriä on yrittänyt puuttua tilanteeseen: omalla kuntaministerikaudellaan Paula Risikko (kok) ja viime vuoden ajan Tapani Tölli (kesk), jonka kädenjälki näkynee siinä, että Lex Kittilää on ryhdytty selvittämään.

Mutta Kittilän kovin opetus on vielä mainitsematta.

 

7. Eihän valtuutettuja koske virkavastuu, eihän?

Entä mitä miettii Lex Kittilästä virkarikosprofessori, joka on lukenut pian kahden vuoden ajan SK:n pyynnöstä Kittilän draamaa pöytäkirjoista?

Kommentoidessaan Kittilän tapahtumia professori Pekka Viljanen on joutunut kohtuuttoman ja epäasiallisen ”tykityksen” kohteeksi, koska niin moni muu on vaiennut.

Viljanen haluaa, että Kuntaliitossa, valtiovarainministeriössä ja kunnissa kerrataan nyt huolella, mitä tarkoittaa kuntapäättäjien virkavastuu.

Kun Suomen Kuvalehti on uutisoinut, että Kittilän kuntapäättäjiä epäillään virkarikoksista, moni kuntavaikuttaja on kysynyt epäuskoisena:
”Eihän valtuutettuja voi koskea virkavastuu?”

Kyllä voi.

Tässä on Viljasen mukaan Kittilän kovin opetus: kunnan luottamushenkilöitäkin koskee virkavastuu.

”Kittilässä on eletty sellaisen käsittämättömän harhan vallassa, että enemmistön tekemä päätös on aina oikea”, Viljanen sanoo.

”On päivänselvää, että tarve säätää valtion viranomaiselle mahdollisuus puuttua kunnan päätöksentekoon on seurausta Kittilän päättäjien enemmistön jääräpäisyydestä.”

”Ja vaikka kaikki näkevät, mistä on kysymys, Kittilän kuntapäättäjät vain jaksavat kiistää tosiasiat. Kittilä on kuin Putinin Venäjä pienoiskoossa – tai no, ei sittenkään. Putinhan on myöntänyt, että Venäjällä on tehty joitakin virheitä”, Viljanen hymähtää.

Professorin mielestä on oikein ja kohtuullista, että nykymenolle laitetaan pikimmiten piste. Kuntalain mukaan kunnanhallituksen pitää valvoa valtuuston päätösten laillisuutta. Kunnanjohtaja kunnanhallituksen esittelijänä on tässä avainasemassa.

”Uskoakseni Lex Kittilä ehkäisisi jo ennalta räikeimpiä vallan väärinkäyttötapauksia.”

 

Juttu julkaistu 29.3. klo 10.40, juttua muokattu klo 11.39: tieto tilapäisen raportin virheellisen tiedon vahvistamisesta korjattu. SK kertoi raportin virheistä ensi kerran syyskuussa 2014.