Kittilä joutui umpikujaan: 23 valtuutettua epäillään virkarikoksista – Suomen ennätys

PÄÄKIRJOITUS: Lain koura on liian hidas ja toimivallan osalta liian sidottu.

Kittilä
Teksti
Ville Pernaa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lain koura on pitkä, sanotaan. Totta: se on pitkä, mutta lisäksi se on usein hidas ja joskus myös sidottu. Olemme seuranneet kaksi viime vuotta tarkasti Kittilän kunnan päätöksentekoa. Seurantaa on jatkettava, sillä Kittilässä on tehty Suomen ennätys.

Kunnanhallituksessa on yhdeksän jäsentä, joista kahdeksaa epäillään virkarikoksista. Valtuustossa on 27 kunnanvaltuutettua, joista virkarikoksista epäiltynä on 23.

Lisäksi kunnanhallituksen puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa sekä valtuuston varapuheenjohtajaa epäillään virkarikoksesta ja törkeän petoksen yrityksestä. Asia on jo syyteharkinnassa.

Epäilyt kytkeytyvät kunnanjohtajan erottamiseen, jonka Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi tehdyn laittomasti. Potkut annettiin, vaikka valtuustoa varoitettiin ennalta, että ne annetaan laittomassa järjestyksessä.

 

Tilanne on niin solmussa, että normaalitapauksessa olisi vedetty hätäjarrusta jo kauan sitten, mutta Kittilässä vain painetaan kaasua.

Paperipinot poliisin ja syyttäjän pöydällä kasvavat, kun lain tuolle puolen siirtynyt kunnanjohto jatkaa tehtailuaan.

Kaikkein kummallisinta on, että viranomaiset eivät pysty menoa pysäyttämään, koska Kittilän päättäjät eivät itse ole tähän mennessä halunneet pysähtyä.

 

Kunnallinen itsehallinto on niin hieno ja tärkeä periaate, että se on perustuslailla turvattu. Perustuslaki ei tietenkään suojaa tarkoituksellista rikollista toimintaa, sillä se vaatii, että kaikessa julkishallinnossa on noudatettava tarkoin lakia.

Siten ei pitäisi voida olla mahdollista, että lainvastaistaisuuksia jatketaan siihen saakka kunnes rikosepäilyt ovat edenneet lainvoimaisiin tuomioihin saakka.

Päinvastoin: mikäli toiminnasta löytyy laillisuusongelmia, oletetaan, että julkista valtaa käyttävät pyrkivät heti oikaisemaan tilanteen ja palaamaan lailliseen menoon.

 

Viisainkaan lainsäätäjä ei ole osannut varautua siihen, että julkista valtaa käyttävät toimivat tarkoituksellisesti laeista piittaamatta ja jatkavat rikosepäilyistä ja esitutkinnoista huolimatta.

Vaan olisi pitänyt osata varautua. Valtio voi puuttua siihen, jos luokassa on liikaa oppilaita tai osastolla liian vähän hoitajia tai kunnan talouden pohja pettää alta.

Mutta jos kunnan hallinto suistuu laillisuuden raiteilta, valtio on aseeton.

 

Kittilän tapaus osoittaa, että lain koura on liian hidas ja toimivallan osalta liian sidottu.

Valtiolta puuttuu hätäjarru vaan ei enää välttämättä kauan. Parhaillaan selvitetään, miten tällaisiin tapauksiin puuttumisen mahdollistava pykälä saataisiin lisättyä kuntalakiin.

Se on kaikkien suomalaisten etu, sillä me lopulta maksamme tämän umpisolmun avaamisen kustannukset.

 

Kirjoittaja Ville Pernaa on Suomen Kuvalehden päätoimittaja.