Veikkaus tahkoaa rahaa, lystin maksavat peliriippuvaiset – Yhtiö panttaa tietoa pelien kulutuksesta

Kymmenettuhannet suomalaiset kärsivät vakavista peliongelmista. Luku on länsimaiden huipputasoa.
Kotimaa 12.5.2017 07:30
Jari Hanska

© Klaus Welp

Lähes jokainen on joskus lotonnut muutaman rivin, laittanut pelikoneisiin vaihtorahat kauppareissulla tai ostanut kioskilta raaputusarvan. Valtaosa pelaa todella vähän, pieni joukko pelaa paljon.

”Viisi prosenttia pelaajista tuo 50 prosenttia rahasta. Joissakin pelimuodoissa eniten pelaava kymmenys tuo valtaosan tuloista. Ei heillä kaikilla peliongelmaa ole, mutta se kulutus on valtavaa”, pelihaittojen ehkäisyyn keskittyvän Ehyt ry:n projektipäällikkö Tapio Jaakkola kertoo.

”Meillä on sanonta, että suomalainen voittaa aina, mutta eivät ihan kaikki ole voittajia.”

Jaakkola lyö pöytään lukuja, joista ei Suomessa juuri puhuta. Syy on yksinkertainen. Veikkaus ei halua kertoa, miten koukuttavia sen pelit ovat, vaikka yhtiöllä on äärimmäisen tarkkaa dataa käytössään. Edes tutkijat eivät ole saaneet tietoja tavallisesti käyttöönsä.

Parin euron tappiot eivät haittaa, sillä rahat menevät kuitenkin hyvään tarkoitukseen.

Tämä on se kaunis myyntipuhe, joka meille lottovoittajista uutisoidessa halutaan kertoa.

Rahapelien varjopuolella on karuja ihmiskohtaloita. He eivät ole pelanneet ainoastaan taskurahojaan vaan menettäneet rahapeleihin koko omaisuutensa ja velkaantuneet pahasti. Heille pelaamisesta on tullut alkoholiongelmaan verrattava sairaus, pakkomielle.

 

Rahapeliongelmista kärsii arviolta 124 000 suomalaista, joista noin 49 000:lla on vakava peliongelma. Se on länsimaiden huipputasoa.

Hankaluuksia on esimerkiksi osalla Parkinsonin tautia sairastavista ihmisistä.

Parkinsonin taudin yhteyttä rahapeliongelmiin selvitettiin muutama vuosi sitten Turun yliopistossa valmistuneessa väitöstutkimuksessa. Parkinsonia hoidetaan lääkkeillä, jotka nostavat aivoissa dopamiinin tuotantoa. Tämä aiheuttaa muun muassa peliviettiä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Parkinsonia sairastavilla oli jopa seitsemänkertainen riski sairastua myös peliriippuvuuteen.

Kun ihmisellä on peliriippuvuus, hän ei pysty kontrolloimaan pelaamistaan. Arjen rutiinien pyörittäminen hankaloituu, varat uppoavat peleihin ja henkilö alkaa peitellä pelaamistaan läheisiltään. Ongelmavyyhteen kuuluu usein myös masennusta. Pian tuhoisa kierre on valmis.

Peliongelmiin olisi mahdollista puuttua paljon nykyistä tehokkaammin, jos tahtoa löytyisi.

Asiantuntijoiden mukaan yksi tapa olisi laskea Veikkauksen tuottotavoitetta. Sekä Veikkaus että sen ohjauksesta vastaava omistajaohjausyksikkö eivät halua tätä tavoitetta kertoa. Se on kuitenkin olemassa, sillä esimerkiksi Veikkauksen toimitusjohtajan palkkio on osittain sidottu yhtiön tulokseen.

”Raha-automaatit ovat muuttuneet luonteeltaan entistä koukuttavammiksi.”

EU:ssa monopoliyhtiöiden tuottotavoitteisiin on suhtauduttu kriittisesti. EU-tuomioistuimen linja on ollut, että tuotto voi olla monopolin sivutuote. Pääpainon tulee kuitenkin olla haittojen ehkäisyssä. Rahapelitutkijoiden mukaan siinä Suomi on epäonnistunut.

”Haittoja voitaisiin ehkäistä ja vähentää todella paljon, mutta silloin Veikkauksen tuottotavoitteita pitäisi käsitellä kriittisesti”, sanoo peliongelmaisia auttavan Peluurin yksikön päällikkö Mari Pajula.

Pajula on yksi Suomen Kuvalehden haastattelemista rahapelihaittojen kanssa työskentelevistä asiantuntijoista. He kaikki ilmaisivat huolensa siitä, että peliongelmiin ei ole riittävästi puututtu. Syyttävä sormi osoittaa Veikkauksen, sen edeltäjien ja tuottotavoitteiden päällä istuvan valtiovallan suuntaan.

Vaikka pelaaminen on siirtynyt 2000-luvulla entistä vahvemmin nettiin, peliongelmaisille vaarallinen on nimenomaan Suomen laaja peliautomaattien verkosto.

”Suomen suurin murheenkryyni ovat nämä 20 000 hajasijoitettua peliautomaattia. Se nostaa meidät haitoissa sinne huipulle”, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija Antti Murto.

Tämä näkyy peliriippuvaisten yhteydenotoissa. Suurin osa Peluuriin soittajista kertoo olevansa koukussa juuri raha-automaatteihin.

”Raha-automaatit ovat muuttuneet luonteeltaan entistä koukuttavammiksi. Pelit ovat nopeatempoisia, panokset suurempia. Samalla vähemmän tuottavat peliautomaatit kuten pajatsot ovat kadonneet markkinoilta”, Peluurin Mari Pajula huomauttaa.

Entisen Raha-automaattiyhdistyksen pelit tuottivat viime vuonna yli 800 miljoonaa euroa. Siitä valtaosa, noin 700 miljoonaa euroa, kertyi pelikoneista. Omien kulujensa jälkeen RAY tuotti veikkausvoittovarojen miljardin euron kokonaispotista 420 miljoonaa euroa.

Ehyt ry:n Tapio Jaakkolan mukaan kolikkopelien tuotto on kasvanut jo niin suureksi, että siihen on lähes mahdotonta puuttua. Veikkauksen edunsaajille ei tässä taloustilanteessa löydy muita rahoituskanavia.

 

Tuottotavoitteesta tinkiminen tarkoittaisi tiukempaa puuttumista peliongelmiin. Yksi käytännön esimerkki olisi esimerkiksi pelaajan tunnistautuminen. Tutkijat toivovat, että kolikkopelien pelaaminen edellyttäisi pelaajan tunnistautumista samaan tapaan kuin nettipeleissä.

Pakollinen tunnistautuminen söisi Veikkauksen edunsaajille kertyvää tulosta, mutta ehkäisisi samalla haittojen syntymistä.

”Ruotsissa tunnistautuminen tuotiin peliautomaatteihin. Suomessa tässä ainoa vastustus on raha. Jos ihminen saisi vapaasti rajoittaa kulutustaan, se söisi peliyhtiön tulosta. On arvioitu, että se veisi satoja miljoonia euroja. Mutta tällainen rajoitus auttaisi näitä addiktoituneita pelaajia”, Murto sanoo.

Verkon peleissä Veikkaus edellyttää pelaajiltaan täydellistä tunnistautumista. Veikkauksen pelit ovat niin suosittuja, että Suomen kolmanneksi yleisin etukortti heti K-ryhmän ja S-ryhmän etukorttien jälkeen on Veikkaus-kortti. Se löytyy jo 1,9 miljoonalta suomalaiselta.

 

Pelaajarekisteri on laaja. Veikkaus ja sen edeltäjät ovat keränneet eri pelimuodoista ja pelaajista vuosien ajan tarkkaa tietoa. Tuo tieto olisi äärimmäisen arvokasta etenkin peliongelmia ratkoville asiantuntijoille, mutta Veikkaus on pääsääntöisesti kieltäytynyt antamasta tietojaan.

Jotkut tutkijat ovat saaneet rajattuja otoksia tai vanhoja tietoja, mutta koko pelaajadataa ei ole annettu.

”Veikkaus tuntee pelaajansa. Nettipuolella Veikkauksessa tiedetään sekunnin tarkkuudella missä, mitä, kuka ja minkä ikäinen pelaaja on pelannut. Peliyhtiöillä on kaikki tieto heidän pelikäyttäytymisestään, mutta meillä ei ole sitä tietoa käytössämme”, Ehyt ry:n Jaakkola kritisoi.

Ongelma on tuttu myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Ministeriön asiantuntija Antti Murto on viranomaisena päässyt käsiksi kulutusdataan.

”Kulutusdatat paljastavat ikäviä piirteitä peleistä ja se vaan on kestettävä monopoliyhtiöissä. Ihmisillä on oikeus tietää miten nämä pelit toimivat”, Murto toteaa.

Murto osaa kertoa, että addiktoivimmissa pelimuodoissa ei ole kysymys laajalta pelaajajoukolta kerättävistä taskurahoista. Kolikkopeleissä satunnaispelaajat tuottavat vain kymmenisen prosenttia tuloista ja aktiivisimmat pelaajat loput.

”Siellä on myös kolikkopelejä, joissa eniten pelaava kaksi prosenttia tuottaa jopa 60 prosenttia peliyhtiön saamasta rahasta. Se on aika hurja indikaattori”, Murto huomauttaa.

Murto on nyt uudessa roolissa. Hän on vuoden alussa perustetun uuden rahapelien arviointityöryhmän vetäjä. Työryhmä arvioi niin olemassa olevat kuin tulevat pelit. Näin Murto pääsee tutustumaan pelaajadataan myös jatkossa. Hän on kuitenkin harmissaan, että Veikkaus salaa tiedot työryhmän ulkopuolisilta tutkijoilta.

Tunnistautuminen tarjoaisi keinon itse kontrolloida pelaamistaan.

Tilanne on hämmentävä. EU:sta katsottuna rahapelien monopolin oikeudellinen perusta nojaa juuri haittojen ehkäisyyn. Miksi ongelmiin ei puututa?

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski katsoo, että Veikkaus tekee paljon peliongelmien ehkäisemiksi etenkin nettipeleissä. Juuri sillä alueella Veikkaus joutuu nyt kilpailemaan ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa.

Silti hän suhtautuu esimerkiksi kolikkopelien pelaajien pakolliseen tunnistautumiseen kriittisesti. Se ajaisi Nummikosken mukaan satunnaispelaajat pois. Nummikoski tosin jättää huomioimatta, että valtaosa kolikkopelien tuotoista tulee juuri aktiivipelaajilta, joille tunnistautuminen tarjoaisi keinon itse kontrolloida pelaamistaan ja ehkäistä haittojen syntyä.

”Me ollaan lääkkeistä eri mieltä. Kun teknologia kehittyy, niin ihmiset siirtyvät tunnistautumiseen yhä enemmän, mutta sitä ei voi tehdä yön yli”, Nummikoski huomauttaa.

Pelaajadatan osalta Nummikoski vetoaa liikesalaisuuteen. Kun Veikkauksen nettipelien kilpailijatkaan eivät anna tietojaan ulos, ei Veikkauskaan voi antaa.

Miksi Suomessa sitten on monopoli, jos sen kautta ei edes voi kerätä tietoja peliriippuvaisten auttamiseksi? Nummikoski näkee tilanteen niin, että monopoli on paras tapa ehkäistä haittoja. Hän kääntää näkökulman jälleen siihen, miten huono tilanne olisi ilman monopolia.

”Monopoliyhtiönä meidän ei tarvitse juosta sen viimeisen euron perässä.”

Tutkijat ovat tästäkin eri mieltä. He eivät näe monopolia automaattisesti haittojen ehkäisyn kannalta parempana. Kyse on siitä, mihin todellisiin tekoihin rahapeliyhtiö suostuu.

 

Tästä päästään jälleen tuottotavoitteeseen. Nummikoski näkee Veikkauksen tulonvirran rajoittamisessa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin edunsaajat odottavat tulojen kasvavan. Toisekseen kilpailu ulkomaisten yhtiöiden kanssa pakottaa Veikkauksen keksimään yhä parempia pelejä.

”Jos meitä suitsittaisiin kovemmin ja antaisimme taloudellisen tuloksen rapautua, markkina lähtisi alta. Tämä ei olisi edunsaajan etu. Sieltä tulisi uusi järjestelmä. Näin kävi Ruotsissa”, Nummikoski varoittaa.

Ruotsissa käydään parhaillaan keskustelua siitä, pitäisikö maassa avata rahapelit kilpailulle ja ottaa käyttöön lisenssijärjestelmä. Nummikosken kauhukuvissa suomalaiset ryhtyvät pelaamaan ulkomaisia pelejä, jos Veikkaus ei jatkuvasti kehitä ja markkinoi yhä enemmän pelejä. Sen jälkeen monopoli murtuisi.

Tilanne on hankala, sillä jo nyt tuottoa on tutkijoiden mukaan lähes mahdoton kasvattaa ilman haittojen pahenemista.

Veikkaus siis salaa tarkan tuottotavoitteensa, mutta Nummikoski heittää ilmoille suuntaa-antavan luvun. Tuoton pitäisi kasvaa 1–3 prosenttia vuodessa. Tällä uralla yhtiö onkin pysynyt, sillä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen tuotto kasvoi vuosina 2007–2017 lähes 20 prosentilla. Sitä voi pitää melkoisena saavutuksena, sillä samaan aikaan Suomen talous on kitunut.

Jatkuvasti paisuva potti on rahoja saaville kulttuuri- ja urheilujärjestöille iloinen uutinen. Kolikon kääntöpuolella ovat lystin maksavat peliriippuvaiset.

 

Juttu julkaistu 12.5. klo 7.30, juttua muokattu 15.5. klo 16.08: entinen Raha-automaattiyhdistys tuloutti pelikoneista 420 miljoonaa euroa, ei 735 miljoonaa.


Riita nettipeleistä pakotti yhteen – ”Kiistana oli, mikä yhtiö sen hillopurkin saa”

Vanha Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Finntoto eivät erillisinä toimijoina pystyneet sopimaan työnjaosta.

Uuden Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski kehuu Suomen rahapelimonopolia vuolaasti.

”Sä voit palastella Suomen rahapelijärjestelmän eri osa-alueita, mutta kun panet kokonaisuuden pakettiin, uskallan väittää Suomen järjestelmän olevan paras. Uskallan mennä vertailemaan sitä mihin tahansa.”

Monopolin merkitys rahantuojana on kiistaton. Sen kautta tuloutetaan valtiolle noin 200 miljoonaa euroa arpajaisveroa ja noin miljardi euroa ”hyvään tarkoitukseen” eli korvamerkittyä rahaa muun muassa sosiaali- ja terveysalan järjestöille, urheiluun ja kulttuuriin.

Peliyhtiöiden fuusio käynnistettiin pari vuotta sitten. Aiemmin kullakin yhtiöllä oli oma, tarkasti rajattu tonttinsa.

Ray hoiti kioskeilta, huoltoasemilta ja kaupoista tutut kolikkopelit, Veikkaus vastasi urheiluvedonlyönneistä, lotosta ja muista arpajaispeleistä ja Finntoto hevosurheilusta.

Sitten maailma muuttui. Digitalisaatio toi mukanaan laajan kirjon nettipelejä. Se sotki monopoliyhtiöiden korttipakan.

”Vanhassa maailmassa lottokuponki ja pajatso eivät muistuttaneet toisiaan mitenkään. Digitaalisessa maailmassa yhtiöiden tuotteet alkoivat samankaltaistua”, Nummikoski kuvailee.

Pelien yhdenmukaistuminen aiheutti närää sekä kotimaassa että EU:ssa. Suomessa poliisihallitus ajautui jatkuvasti peliyhtiöiden kanssa napit vastakkain.

”Teknologian myötä raja-aidat hämärtyivät emmekä voineet hyväksyä, että yhtiöiden välille syntyisi kilpailutilanne. Silloin velvollisuutemme oli puuttua tilanteeseen,” kertoo poliisihallituksen arpajaishallintopäällikkö Saaramia Varvio.

Rahapelejä tarjoavat yhtiöt eivät päässeet keskenään sopuun siitä, kuka saisi kehittää eri tyyppisiä pelejä. Syynä oli raha. Uudet pelimuodot houkuttelivat uusia pelaajia ja kaikki kolme yhtiötä olivat luonnollisesti kiinnostuneita parantamaan omaa tulostaan.

”Kiistana oli, mikä yhtiö sen hillopurkin saa”, Nummikoski myöntää.

 

Monopolin koko oikeutus on kovassa paineessa. Sitä on haastettu esimerkiksi EU:n sisältä, kun yksityiset rahapeliyhtiöt ovat puskeneet Maltan kautta sisään EU:n sisämarkkinoille.

Suomi ja muut monopolijärjestelyjä käyttävät valtiot ovat 2000-luvulla joutuneet puolustamaan asemaansa EU-tuomioistuimessa asti.

Suomi on toistaiseksi oikeutettu säilyttämään monopolijärjestelmän, jos sen kautta torjutaan haittoja kuten peliongelmia.

 

Veikkauksen täytyy samaan aikaan kerätä jatkuvasti enemmän tuottoja edunsaajilleen, torjua ulkomaisten peliyhtiöiden tulo ja ehkäistä peliongelmia. Tässä kuviossa nimenomaan haittojen ehkäisy jää jalkoihin.

Yhden synkeän näkemyksen esitti pelialan pitkäaikainen asiantuntija, Raha-automaattiyhdistyksen johtotehtävissä lähes koko 2000-luvun työskennellyt Matti Hokkanen Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

”Tähänastisen elämänkokemuksen perusteella olen taipuvainen ennustamaan, että rahapelijärjestelmän sisäänrakennettu kaksinaismoralismi jatkuu fuusion jälkeenkin. Se merkitsee sitä, että jossain vaiheessa tasapainoilu käy liian vaikeaksi ja yksinoikeusjärjestelmästä joudutaan luopumaan.”

Parhaillaan valmistelussa olevan arpajaislain toiseen vaiheeseen kuuluu haittojen ehkäisyn kehittäminen. Niissä neuvotteluissa pelissä on rahapelimonopolin uskottavuus.