Mikä on ylimääräistä?

Keskiviikkona valtiovarainministeriö julkaisi virkapuheenvuoron. Siinä se kertoo vaaleihin valmistautuville poliitikoille, millaisia päätöksiä seuraavan hallituksen kannattaisi tehdä.

Vastaavia puheenvuoroja on tehty vuodesta 1991 lähtien. Alusta lähtien niitä on arvosteltu. Miksi ministeriö astuu poliitikkojen tonteille? Se on ollut kritiikin ydin.  

Keskiviikkona puheenvuorosta tehtiin paljon uutisia. Uutisoitiin, että virkakunta ehdottaa muun muassa eläkeiän nostoa ja kotihoidontuen leikkaamista.

Minäkin kirjoitin puheenvuorosta jutun, mutta se ei ollut uutinen vaan feature-juttu. Yksi kuulemani määritelmä feature-journalismille on tämä: uutinen kertoo siitä, mitä tapahtuu nyt, mutta feature kertoo siitä, mitä tapahtuu koko ajan. (Määritelmä on mahdollisesti Reeta Rädyn joskus esittämä, mutta aivan varma lähteestä en ole.)

Jutussani yritän kertoa siitä, mitä ministeriössä on tapahtunut koko ajan. Tai ei ihan koko ajan, mutta vuoden ajan, kun paperia on valmisteltu.

Ainakin ministeriössä on mietitty otsikoita.

Muisteltu, millaisia otsikoita aiemmista virkapuheenvuoroista on tehty. (Varsin negatiivisia.)

Toivottu, että tällä kertaa otsikoihin ei nostettaisi pelkästään ikäviä asioita – yrittäähän ministeriö puheenvuorossaan kertoa myös siitä, mikä Suomessa on jo hyvin.

Virkapuheenvuoron valmistelua johtanut strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen antoi lähes valmiin puheenvuoron tekoälylle. Hän pyysi tekoälyä arvioimaan, millaisia otsikoita eri mediat saattaisivat tehdä.  

Tekoälyn mukaan Helsingin Sanomat ”etsii yleensä politiikan suurta linjaa mutta myös yksittäisiä kiistanalaisia ehdotuksia”. Niinpä Hesarin otsikko voisi tekoälyn arvion mukaan olla:

VM:n virkapuheenvuoro: Eläkeikä 70 vuoteen, kotihoidontuki pois ja miljardien sopeutusohjelma”

Ja toden totta! Kun HS julkaisi uutisen virkapuheenvuorosta, otsikko oli:

Ministeriön suositus: Eläkeikä 70 vuoteen ja kotihoidon tuki pois.

Myös Kauppalehden kohdalla tekoäly ennakoi aika hyvin. Tekoälyn mukaan sen otsikko voisi olla: VM esittää omaisuuden myyntiä kasvuyritysten rahoittamiseksi.

Tosielämän otsikko Kauppalehdessä oli: Valtion osakkeita myyntiin miljardeilla, rahat kasvuyhtiöihin.

Suomen Kuvalehden kohdalla tekoälyn arvaus meni vikaan. Tekoälyn veikkaus oli: VM:n suuri kysymys: Kestääkö suomalainen hyvinvointivaltio tekoälyn aikakauden?

Työkaverini Robert Sundman teki puheenvuorosta uutisjutun otsikolla Arka kysymys hoitajien palkoista. Oman juttuni otsikoksi tuli Vuoden urakka.

Otsikko oli jutun tuottajan Riikka Karhusen keksimä. Olin itse ehdottanut tällaista:

Ei pelkästään huonoja uutisia

Riikka huomautti, että ehdotukseni oli ehkä vähän kryptinen.  

Tuottajalla on paljon tehtäviä, mutta yksi niistä on tekstin lukeminen ennen julkaisua ja sen kertominen, mikä tekstissä hänestä toimii ja mikä ei.

Aina tuottaja ja toimittaja eivät tietenkään ole samaa mieltä. Tämän jutun kohdalla väittelimme Riikan kanssa siitä, pitäisikö jutusta poistaa osuus, jossa kerrotaan jutun päähenkilö Olli Kärkkäisen taustasta.

Riikan mielestä Kärkkäisen ilmaisutaitomenneisyyteen liittyvät asiat tuntuivat ylimääräisiltä. Ymmärsin, mitä hän tarkoittaa, mutta minusta kohta tuntui jostain syystä tärkeältä.

(Olemme muuten ennenkin olleet Riikan kanssa hyvässä hengessä eri mieltä, esimerkiksi siitä, kuuluuko Suomen Kuvalehden kannessa kirjoittaa pitsa vai pizza. Siitä erimielisyydestä Riikka kirjoitti hyvän tekstinkin.)

Lopulta kohta päähenkilön taustasta jäi juttuun. Oliko se turha? Lue ja päätä itse:  

Lue juttu:

• Näin syntyi VM:n painava puheenvuoro. valtiovarainministeriö

  ”Päästiin pois sieltä powerpointtien tasolta” – Näin syntyi VM:n painava puheenvuoro

  22 MIN