Vaarallinen houkutus

Vahva johtaja kuulostaa hyvältä, mutta riskit ovat suuret, kirjoittaa Matti Kalliokoski.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Matti Kalliokoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava päätoimittaja.
3 MIN

Vahvan johtajan kaipuussa on samaa viehätystä kuin populismissa. Monimutkaisiin ongelmiin on molemmissa tarjolla yksinkertainen ratkaisu.

Jos pöydän ympärillä on monta maailmankuvaa ja intressiä, päätöksenteko on tietenkin hankalaa. Päättämättömyys turhauttaa, jolloin herää toive, että joku löisi nyrkkiä pöytään.

Vahva johtaja kuulostaa hyvältä, kunhan hänen koetaan ajavan yhteistä etua. Riskit ovat kuitenkin suuret, jos oma etu tai synkkä ideologia alkaa ohjata toimintaa.

Yhdysvaltojen Donald Trump, Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin sopivat kokoontuvansa tällä viikolla kolmen suurvaltajohtajan tapaamiseen. Asetelmassa on jotain vanhanaikaista: maailman suuria kysymyksiä yrittää ratkoa muutama iäkäs mies keskenään.

Kaikki kolme keskittävät valtaa, mutta hyvin erilaisissa poliittisissa järjestelmissä. Kiinan ja Venäjän autoritaariset järjestelmät ovat oma lukunsa, mutta huolta pitää kantaa myös Yhdysvalloista.

Valtaa rajoittavien instituutioiden kestävyyttä koetellaan. Poliittisen vallan ja yksityisten taloudellisten etujen rajat ovat hämärtyneet.

Itselleen valtaa keskittävät poliittiset johtajat ovat vanha ilmiö. Tämän ajan erityispiirre on, että myös teknologiajättien johtopaikoilla on erityisen suurta valtaa käyttäviä ihmisiä.

Siruyhtiö Nvidia on poikkeuksellinen taloudellisen vallan keskittymä. Sen kehittämien mikropiirien merkitys tekoälyn kehitykselle on tehnyt yhtiöstä globaalin kilpailun pelinappulan. Käänteissä kyse ei ole vain yhden yritysjohtajan harkinnasta, vaan siitä, mitä tapahtuu, kun yhtiöön kasautunut valtava valta kohtaa raa’an suurvaltakilpailun.

Pieni joukko tekno-oligarkkeja ulottaa otteensa kokonaisiin kansakuntiin. Starlinkin omistava Elon Musk voi päätöksillään vaikuttaa siihen, kuinka hyvin Ukraina pystyy puolustautumaan Venäjän hyökkäyksiltä.

Sosiaalinen media pystyy halutessaan ohjailemaan mielipiteitä tehokkaasti kaikilla mantereilla. Kädenjälki näkyy, mutta sormenjälkiä on vaikea löytää, koska somealustojen algoritmit ja toimintaperiaatteet jäävät suurelta osin ulkopuolisilta piiloon.

Digitaalista tekniikkaa voidaan käyttää seurantaan ja vaientamiseen. Uhkakuvia maalailtiin jo tekniikan kehityksen kiihtyessä 1990-luvulla, mutta demokratian instituutioiden uskottiin estävän ylilyönnit länsimaissa.

Silloin ei aavistettu, että henkilökohtaisen vaurastumisen tavoittelu yhdistäisi politiikan ja talouden vahvat johtajat. Win-win, voisi bisneskielellä sanoa.

Markkinatalous ja demokratia perustuvat samankaltaiseen ajatukseen: valta ei saa keskittyä. Rehti kilpailu tarvitsee säännöt ja vallankäyttö vastavoimansa.

Monopoleja ja suuria vallankeskittymiä on ollut aiem­minkin, mutta niitä on pystytty purkamaan tai ainakin niiden valtaa rajoittamaan.

Vaatii henkistä kypsyyttä edistää periaatteita, jotka joskus saattavat leikata myös päätöksentekijän omaa valtaa. Sellaista kypsyyttä tarvittaisiin kuitenkin nyt.

Demokratian vahvuus ei ole siinä, että joku pystyisi päättämään kaikesta. Sen vahvuus on siinä, ettei kukaan pysty siihen yksin.