Julkisen sanan neuvosto ratkaisi: Suomen Kuvalehti sai huomautuksen Yle-jutustaan aidon samanaikaisen kuulemisen laiminlyönnistä

SK julkaisee JSN:n langettavan päätöksen kokonaisuudessaan.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Langettava päätös 6414/AL/16, 6418/AL/16 Suomen Kuvalehti Asia: Kielteinen julkisuus, samanaikainen kuuleminen

Lehti kertoi verkkosivuillaan epäilystä, jonka mukaan pääministeri olisi vaikuttanut Yleisradion uutisointiin. Lehti ei aidosti pyrkinyt antamaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuneelle päätoimittajalle tilaisuutta esittää omaa näkemystään samassa yhteydessä.

Kantelut 8.12.2016 ja 12.12.2016

Kantelut kohdistuvat Suomen Kuvalehden verkkosivuillaan 30.11.2016 kello 3.36 julkaisemaan juttuun ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”.

Julkisen sanan neuvostolla on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen suostumus häneen kohdistuvan kielteisen julkisuuden käsittelemiseksi.

Kantelu 6414/AL/16, tullut 8.12.2016

Kantelun 6414 mukaan lehti julkaisi kirjoituksensa ennen kuin oli pyrkinyt selvittämään uutisen todenmukaisuutta niiltä kahdelta henkilöltä, jotka ainoina totuuden tiesivät eli pääministeri Juha Sipilältä ja päätoimittaja Atte Jääskeläiseltä. Kyse on siten tarkoituksellinen valeuutinen, joka jää lukijoiden mieleen siitä huolimatta, että uutinen todetaan myöhemmin virheelliseksi. Näin ollen lehti on rikkonut Journalistin ohjeita nro 8 ja 10, kantelija toteaa.

Lehti pyysi Jääskeläiseltä kommenttia keskellä yötä ja kun ei sitä yöllä saanut, julkaisi jutun sellaisenaan. Näin toimien lehti on rikkonut Journalistin ohjetta nro 21, kantelija kirjoittaa. Kantelijan mukaan lehti ei myöskään muuttanut jutun virheellistä otsikkoa, vaikka Jääskeläinen sen sisällön kiisti.

Kantelu 6418/AL/16, tullut 12.12.2016

Kantelija on samalla kantelulla kannellut sekä Ylen 25.11.2016 että Suomen Kuvalehden 30.11.2016 julkaisemista uutisista. Tässä ratkaisussa kyseistä kantelua käsitellään vain Suomen Kuvalehden osalta.

Suomen Kuvalehteä koskien kantelija kirjoittaa, että Suomen Kuvalehti julkaisi 30.11. kello 3.36 verkkosivuillaan kirjoituksen, jonka mukaan pääministeri Juha Sipilä oli vaientanut Yleisradion Terrafame-uutisoinnissa ja uutisten johto hyllyttänyt Sipilä-jutut. Suomen Kuvalehden toimittaja oli lähettänyt yöllä Yle Uutisten vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle sekä sähköpostin että tekstiviestin, jossa pyydettiin kommenttia asiaan. Jääskeläinen ei herännyt viesteihin. Suomen Kuvalehti julkaisu juttunsa ilman hänen kommenttejaan.

Journalistin ohjeiden kohta 21 määrittää, että ”jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä”.

Journalistin ohjeiden kohdassa 22 puolestaan todetaan, että ”ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa”.

Kantelijan mukaan samanaikainen kuuleminen olisi ollut täysin mahdollista viivästyttämällä hiukan uutisen julkaisemista. Kantelijan mukaan kielteiseen julkisuuteen joutuneella päätoimittajalla oli pätevä syy siihen, ettei hän antanut välitöntä vastausta kommenttipyyntöön: yöuni. Kantelijan mukaan uutisen julkaisemiselle ei ollut välttämätöntä pakkoa. Suomen Kuvalehden verkkosivuilla ei aamuyöllä ole juurikaan kävijöitä, ja joka tapauksessa muu media heräsi siteeraamaan asiaa vasta aamulla.

Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa tutkimaan, onko Suomen Kuvalehti toiminut edellä kuvatuissa tilanteissa Journalistin ohjeiden kohdan 21 mukaisesti. Samalla kantelija pyytää neuvostoa arvioimaan Journalistin ohjeiden kohtien 21 ja 22 keskinäistä suhdetta. Erityisesti huomiota on kantelijan mukaan kiinnitettävä siihen, miten ohjeen 22 kohtaa ”ellei samanaikainen kuuleminen on mahdollista” tulkitaan ja sovelletaan.

Kantelijan mukaan tapa julkaista uutisia ja muita journalistisia tekstejä kuulematta arvostelun kohdetta tai pyrkimättä aidosti samaan kommentti on hänen havaintojensa mukaan yleistynyt ja muuttunut jopa vakiintuneeksi tavaksi. Kantelija kysyy, onko verkkojulkaisemiseen olennaisesti liittyvä nopeuden vaatimus Julkisen sanan neuvoston mielestä niin painava seikka, että sen perusteella voidaan johdonmukaisesti sivuuttaa samanaikaisen kuulemisen periaate.

Suomen Kuvalehden vastaus 26.1.2016

Päätoimittaja Ville Pernaa vastaa ensin kantelun 6414/AL/16 väitteisiin jutun ja sen otsikon virheellisyydestä. Kantelun mukaan kyseessä on “tarkoituksellinen valeuutinen”, joka “todetaan myöhemmin virheelliseksi”. Tästä syystä Suomen Kuvalehti olisi uutisen julkaistessaan rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8 (Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen) ja 10 (Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin).

Päätoimittajan mukaan kanteluun vastaamista vaikeuttaa se, että kantelija ei yksilöi, miltä osin uutinen on myöhemmin “todettu virheelliseksi” tai mitä virheitä siinä on. Väite Journalistin ohjeiden kohdan 10 rikkomisesta viittaisi siihen, että kantelijan mielestä jutussa on asiavirheitä. Kantelija ei kuitenkaan yksilöi, mitä nämä tarkistamatta jääneet virheelliset tiedot ovat.

Päätoimittajan mukaan on syytä todeta, että kantelun kohteena olevassa uutisessa ei ole osoitettu olevan yhtään asiavirhettä. Ainoa jutussa alun perin ollut virhe on sanan ”luottamus” vaihtuminen sanaan ”arvostus”, mikä korjattiin sekä jutun ingressistä että jutusta heti, kun virhe huomattiin.

Kantelija ei ole ollut yhteydessä toimitukseen ja vaatinut mahdollisen asiavirheen tai -virheiden oikaisemista.

Kantelijan mukaan ainoa yksilöity väite kantelussa on, että jutun otsikko on virheellinen. Jos näin on, Suomen Kuvalehti olisi rikkonut myös Journalistin ohjeiden kohtia 15 (Otsikolle on löydyttävä kate) sekä myös 20 (Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä).

Päätoimittajan mukaan väite jutun otsikon virheellisyydestä ei pidä paikkaansa. Otsikko oli: ”Sipilä vaiensi Ylen: uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”. Kantelussa ei tarkemmin yksilöidä, mikä virhe otsikossa oli, joten seuraavassa käydään läpi kaikki otsikon kolme väitettä.

Otsikossa väitetään, että Ylen Pressiklubi-ohjelman juontaja Ruben Stiller sai varoituksen. Tieto Stillerin varoituksesta pitää paikkansa, asiasta on kertonut sittemmin myös Stiller itse Helsingin Sanomien haastattelussa, ja Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen on julkisuudessa kertonut Stillerin saaneen varoituksen, Pernaa kirjoittaa.

Otsikossa väitetään myös, että uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut. Tämäkin tieto pitää paikkansa, Yleisradion ajankohtaistoiminnan johto (päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja lähetysten päällikkö Marjo Ahonen hänen sijaisenaan) päätti jättää julkaisematta yhden valmiin Sipilä-jutun sekä keskeyttää kahden jutun tekemisen, Pernaa kirjoittaa.

Otsikon kolmas väite on, että pääministeri Sipilä vaiensi Ylen. Myös tämä pitää paikkansa, Pernaa kirjoittaa. Yleisradion toimittajalla oli perjantaina 25.11. valmistumassa toinenkin juttu pääministeri Sipilän jääviysepäilyistä. Ennen sen julkaisemista pääministeri Sipilä ryhtyi lähettämään Yleisradion toimittajalle sekä päätoimittajalle sähköpostiviestejä. Ensimmäinen sähköposti lähetettiin perjantaina 25.11. kello 15.09 ja yhteensä Sipilä lähetti perjantaina 17 sähköpostiviestiä. Suurin osa viesteistä oli kansalaisilta saatua palautetta.

Pernaa kirjoittaa, että ensimmäisen viestin lähettämisen jälkeen tapahtui perjantaina 25.11. seuraavaa: – Valmis juttu asiantuntijoiden arvioista jääviysepäilyjen merkittävyydestä jätettiin julkaisematta. – Jo julkaistun jääviysjutun kirjoittaneen toimittajan sovittu studiovierailu (aiheena Sipilän mahdollinen jääviys) kello 20.30 Ylen pääuutisten suorassa lähetyksessä peruttiin puolitoista tuntia ennen lähetyksen alkua.

Maanantaina 28.11. tapahtui Pernaan mukaan seuraava: – Sipilän perjantaista sähköpostiviestittelyä käsittelevän jutun tekeminen keskeytettiin. – Pääministerin jääviyskysymysten merkittävyyttä taustoittavan jutun tekeminen keskeytettiin. – Suurelle joukolle Ylen päälliköitä annettiin kielto olla käsittelemättä Sipilän mahdollista jääviyttä Ylen ohjelmissa ja nettisivuilla. Tämän takia mm. tiistaiaamun Yle Radio 1 -kanavan Ykkösaamu-ohjelmaan sovittu Sipilä-uutista koskeva keskustelu peruttiin.

Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen on Ylen Pressiklubi -ohjelmassa 2.12. itse myöntänyt, että aiheen käsittely kiellettiin: ”Tein liian jyrkän ohjeen, joka jyrkkeni, kun lähdin maasta. Se kielto vahvistui tällaiseksi totaalikielloksi.”

Päätoimittajan mukaan juontaja Ruben Stillerin saama varoitus kuvastaa sitä, että kyse ei ollut vain uutisoinnin painotuksista, vaan nimenomaan Ylen johto halusi vaientaa kaikenlaisen keskustelun liittyen pääministerin väitettyyn esteellisyyteen – jopa keskusteluohjelmassa, joka usein käsittelee median toimintaa sarkastiseen sävyyn.

Lehden otsikon väite siis oli, että pääministeri vaiensi Ylen. Ville Pernaan mukaan olisi täysin naiivia uskoa, että kaikki edellä luetellut toimenpiteet valmiin jutun julkaisematta jättämisineen ja aiheen käsittelyn kieltoineen olisi tehty, jos Sipilä ei olisi lähettänyt 17 sähköpostia Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle. Pääministeri siis toiminnallaan vaiensi Ylen, hän toteaa.

Molempien kanteluiden mukaan Suomen Kuvalehti rikkoi Journalistin ohjeiden samanaikaiseen kuulemiseen liittyvää kohtaa 21, kun se julkaisi uutisen ilman, että Yleisradion päätoimittaja Atte Jääskeläinen samassa yhteydessä kommentoi tietoja, joita hänen toiminnastaan esitettiin.

Journalistin ohjeissa samanaikaista kuulemista käsitellään neljässä pykälässä. Pykälässä 21 todetaan, että “Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.”

Pykälässä 22 taas määritellään poikkeus samanaikaiseen kuulemiseen: “Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin.” Lopuksi vielä todetaan, että jos kritiikin kohdetta ei jälkikäteenkään kuulla, kuuluu hyvään journalistiseen tapaan julkaista hänen oma kannanottonsa mahdollisimman nopeasti ja ilman asiattomia lisäyksiä.

Päätoimittaja Ville Pernaa kertoo, että jutun tekeminen aloitettiin tiistai-iltana kello 22.33, kun Suomen Kuvalehden avustaja otti yhteyttä lehden päätoimittajaan ja kertoi saaneensa tietoja Yleisradion epätavallisesta toiminnasta pääministeri Sipilän mahdollisen jääviyden käsittelyssä.

Päätoimittaja arvioi aiheen olevan yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja siksi asiaa ryhdyttiin selvittämään välittömästi. Tapahtumasarjan osapuolista pääministeri Juha Sipilä on Suomessa korkein poliittisen vallan käyttäjä. Yleisradio taas on verorahoitteinen mediayhtiö, jonka palveluita yhtiön oman arvion mukaan käyttää lähes jokainen suomalainen. Erityisen tärkeä suomalaisen yhteiskunnan kannalta on Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminta ja sen riippumattomuus. Ylellä on Suomen suurin uutis- ja ajankohtaistoimitus, jolla on resursseja erittäin vaativaan yhteiskunnallisista aiheista raportointiin. Vuonna 2015 yhtiö käytti uutis- ja ajankohtaistoimintaan yhteensä yli sata miljoonaa euroa. Edellä esitetyn takia Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaa päätoimittajaa voidaan katsoa kuuluvan Suomen suurimpiin mediavallankäyttäjiin. Mikäli Yleisradion riippumattomuus on uhattuna, on jo se yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä asia. Vielä vakavampi tilanne on, jos Yleisradion toimintaan vaikuttaa Suomen pääministeri ja vaikutusyritykset myös näkyvät pääministerin toimia koskevassa uutisoinnissa esimerkiksi niin, että näistä vaikutusyrityksistä kertovan uutisen tekeminen keskeytetään toimituksen johdon määräyksestä tai aihepiirin käsittely estetään työntekijälle annetun kirjallisen varoituksen nojalla, Pernaa kirjoittaa.

Kello 22.33 aloitettu juttu valmistui varhain tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Jutun tekemisen loppuvaiheessa tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä päätoimittaja Atte Jääskeläistä yritettiin tavoittaa kommentteja varten sekä sähköpostilla että tekstiviestillä. Häntä ei kuitenkaan tavoitettu, mikä ei Pernaan mukaan sinänsä ole kovin suuri ihme ottaen huomioon jutun tekoaika.

Suomen Kuvalehden päätoimittajan journalistisen harkinnan mukaan pääministerin Yleisradioon kohdistama painostus sekä sen seuraukset olivat yhteiskunnallisesti niin merkittävä asia, että niistä kertova juttu oli perusteltua julkaista heti kun se on valmis ja jutun tiedot varmistettu – vaikka samanaikainen kuuleminen ei olisikaan mahdollista. Samalla päätettiin, että päätoimittaja Jääskeläisen kommentit lisätään juttuun heti kun se on mahdollista.

Uutinen julkaistiin lopulta Suomen Kuvalehden verkkosivuilla keskiviikkona kello 3.36 sen jälkeen, kun juttu oli valmis ja sen tiedot oli varmistettu kolmesta toisistaan riippumattomasta lähteestä.

Toimitus sai yhteyden päätoimittaja Jääskeläiseen kello 7.40 keskiviikkoaamuna. Hetkeä aiemmin Jääskeläinen oli toimittanut STT:n kautta julkisuuteen sähköpostin, jossa hän kiisti pääministerin vaikuttaneen Yleisradion uutisointiin.

Keskiviikkona kello 8.14 Yleisradio julkaisi verkkosivuillaan päätoimittaja Jääskeläisen näkökulmatekstin, jossa tämä mm. kiisti, että pääministeri olisi vaientanut Ylen. Näkökulmassa Jääskeläinen myös kertoi oman näkemyksensä tapauksen taustoista. Ville Pernaan mukaan Jääskeläinen oli hieman aikaisemmin lähettänyt saman tekstin myös Suomen Kuvalehden avustajalle, joka välitti sen toimituksen verkkotuottajalle.

Kello 9.00, eli 46 minuuttia Jääskeläisen näkökulmatekstin julkaisemisen jälkeen toimitus teki Suomen Kuvalehden alkuperäiseen juttuun seuraavat kolme lisäystä: – Jutun ingressiin lisättiin seuraava lause: ”Päätoimittaja kiistää, että Sipilä olisi vaikuttanut Ylen uutisointiin”. – Jutun loppuun lisättiin seuraava tekstikappale: ”Pääministeri Juha Sipilä ei vaientanut Yleä, kirjoittaa Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen Ylen verkkosivuilla: ’Teemme päätöksen journalismistamme itse, niin myös tässä tapauksessa.’” – Jutun lopun tekstikappaleeseen lisättiin linkki päätoimittaja Jääskeläisen näkökulmatekstiin Ylen verkkosivuilla.

Ville Pernaan mukaan juttuun kello 9.00 tehdyt lisäykset riittivät täyttämään Journalistin ohjeiden 22 kohdan vaatimuksen jälkikäteen kuulemisesta. Atte Jääskeläinen ei missään vaiheessa ole pyytänyt lehteä julkaisemaan Journalistin ohjeiden tarkoittamaa omaa kannanottoaan.

Pernaa toteaa, että JSN on aiemmin ratkaisuissaan arvioinut, että kritiikin kohteeksi joutuneen henkilön näkemysten julkaiseminen myöhemmin, mutta mahdollisimman pian on Journalistin ohjeiden mukaista toimintaa, vaikka näkemyksiä ei julkaistukaan heti alkuperäisessä jutussa.

Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan kantelun 6414/AL/16 voi ymmärtää niin, että mukaan samanaikainen kuuleminen olisi tässä tapauksessa pitänyt ulottaa Atte Jääskeläisen lisäksi myös pääministeri Juha Sipilään. Pääministeristä ei kuitenkaan jutussa esitetä sellaisia tietoja, jotka asettaisivat hänet erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa todetaan Sipilän lähettäneen sähköposteja Ylen toimittajalle ja päätoimittajalle, tätä on vaikea pitää Journalistin ohjeiden tarkoittamana erittäin kielteisenä julkisuutena.

JSN on myös käsittelyynottopäätöksessään pyytänyt lehteä vastaamaan kysymykseen: Onko juttu julkaistu ilman samanaikaista kuulemista nopeuden vaatimuksen tai uutiskilpailun takia?

Pernaan vastaus on: Ei ole. Yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen merkittävä uutinen julkaistiin sen luonteen vuoksi heti, kun se oli valmis.

Lisäksi JSN antoi Pernaalle mahdollisuuden halutessaan vastata kantelijan alun perin JSN:lle esittämään kysymykseen: Onko verkkojulkaisemiseen olennaisesti liittyvä nopeuden vaatimus niin painava seikka, että sen perusteella voidaan johdonmukaisesti sivuuttaa samanaikaisen kuulemisen periaate?

Pernaan vastaus on: Ei ole johdonmukaisesti (eli aina) eikä myöskään tässä tapauksessa. Julkaisupäätöksen tarkemmat perusteet on avattu edellä, nopeuden vaatimus ei kuulunut niihin.

Edellä esitetyn perusteella Suomen Kuvalehti katsoo, että ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa vaan on Journalistin ohjeiden ykköskohdan velvoituksen mukaisesti viipymättä kertonut yleisölle, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Täydennys vastaukseen 6.2.2017

JSN:n sihteeri kysyi päätoimittajalta, miten Suomen Kuvalehti on jatkanut aiheen käsittelyä 30.11.2016 julkaistun jutun jälkeen.

Päätoimittajan mukaan Suomen Kuvalehti lähetti 30.11. illalla Atte Jääskeläiselle sähköpostitse Ylen kohtaamasta painostuksesta useita jatkokysymyksiä, joihin hän vastasi. Vastausten keskeinen asiasisältö oli se, että Jääskeläisen mukaan Yle oli toiminut ulkopuolisesta painostuksesta riippumatta, ja tämä kerrottiin 2.12.2016 julkaistussa jatkojutussa (OTSIKKO: ”Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa”).

Torstaina 1.12.2016 Jääskeläiselle lähetettiin jatkokysymyksiä koskien Ylen uutisointia pääministeri Juha Sipilän vakuutuskuorista. Näihin kysymyksiin hän ei vastannut, mutta 2.12.2016 julkaistussa jatkojutussa (”Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa.”) oli mukana Jääskeläisen HS:lle antama kommentti vakuutuskuoriuutisoinnista.

Maanantaina 5.12.2016 Jääskeläiselle esitettiin lukuisia lisäkysymyksiä, jotka käsittelivät poliitikkojen vaikuttamisyrityksiä Ylen uutisointiin. Näihin Jääskeläinen vastasi ja hänen vastauksiaan käytettiin perjantaina 9.12. (SK49/2016) ilmestyneeseen Suomen Kuvalehden printtiversioon tehdyssä jutussa (”Kun Yleisradion uskottavuus horjui“) laajasti sekä tekstissä että jutun näkökulman suuntaamisessa. Numerossa SK49/2016 ollut printtijuttu julkaistiin verkossa omalla otsikollaan ja ingressillä torstaina 8.12.2016 (”Ylen musta viikko”). Tässä jutussa: – kerrotaan, että Jääskeläinen kiisti painostuksen vaikutukset heti tuoreeltaan 30.11.2016. – siteerataan Jääskeläisen lausuntoa Ylen Pressiklubi-ohjelmassa. – siteerataan Jääskeläisen vastausta SK:lle koskien Sipilän Ylen toimittajalle lähettämiä viestejä. – siteerataan Jääskeläisen ja Ylen toimituspäällikön Marjo Ahosen lausuntoa HS:lle, jossa he kiistävät ns. muiden syiden vaikutuksen Ylen uutisointiin. – siteerataan Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistua Pekka Ervastin lausuntoa Ylen taipumisesta painostukseen ja Jääskeläisen samassa jutussa tekemään väitteiden kiistämistä. – siteerataan Jääskeläisen lausuntoa SK:lle, jossa hän kiistää vaientaneensa Ylen uutistyötä koskien Juha Sipilän vakuutuskuoria, mutta edellyttäneensä huolellisuutta aiheen käsittelyssä.

Suomen Kuvalehden päätoimittajan mukaan Jääskeläisen kommentteja hyödynnettiin siis laajasti kahdessa jatkojutussa, joista jälkimmäinen julkaistiin sekä SK:n printti- että verkkoversiossa.

Lisäksi päätoimittaja on liittänyt vastaukseensa seuraavan luettelon otsikolla ”Luettelo SK:n ns. Yle-Sipilä-kohua käsittelevistä jutuista”:

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Suomen Kuvalehti julkaisi verkkosivuillaan yöllä uutisen, jossa esitettiin epäily, että Ylen johto eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläinen olisi hyllyttänyt juttuja pääministerin painostuksen takia. Lukijoille ei kerrottu, miksi jutussa ei ollut Jääskeläisen kommenttia.

Toisen kantelijan mukaan jutun otsikko oli virheellinen eikä jutussa pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kantelija ei pyytänyt lehdeltä oikaisua, joten neuvosto ei ota kantaa väitteisiin jutun virheellisyydestä.

Päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mikä olisi edellyttänyt samanaikaista kuulemista, koska epäilyjä journalistisen päätösvallan luovuttamisesta voi pitää erittäin vakavina. Hänelle lähetettiin kommenttipyyntö sähköpostitse ja tekstiviestillä keskellä yötä alle tunti ennen jutun julkaisemista. Jääskeläinen soitti pari tuntia jutun julkaisemisen jälkeen jutun tehneelle toimittajalle ja lehden päätoimittajalle, mutta he eivät vastanneet puhelimeen.

Suomen Kuvalehden päätoimittaja perustelee päätöstä julkaista teksti ilman samanaikaista kuulemista aiheen suurella yhteiskunnallisella merkittävyydellä, jonka takia teksti haluttiin julkaista mahdollisimman pian. Hän myös vetoaa jälkikäteisen kuulemisen mahdollisuuteen, mikä osoittaa, että toimitus tiedosti, että kyseessä oli samanaikaista kuulemista edellyttävä erittäin kielteinen julkisuus.

Lehti täydensi juttuaan aamulla siteeraamalla niukasti Ylen sivuilla julkaistua Atte Jääskeläisen kirjoitusta. Jääskeläinen ei antanut lehdelle haastattelua samana aamuna eikä pyytänyt oikeutta omaan kannanottoon. Lehti jatkoi aiheen käsittelyä jatkojutuilla.

Samanaikaisen kuulemisen osalta neuvosto on ratkaisuissaan usein todennut, että erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen henkilön tai tahon kuuleminen jälkeen päin on ollut riittävää. Tämä ratkaisukäytäntö soveltuu kuitenkin huonosti digiaikaan, jossa samanaikainen kuuleminen voi jäädä suorittamatta puhtaasti pelkän kiireen ja uutiskilpailun vuoksi. Verkkojulkaisuissa samanaikaisen kuulemisen merkitys kuitenkin korostuu, koska jatkojutut ja omat kannanotot eivät välttämättä saavuta alkuperäisen jutun lukeneita.

Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeissa JO 21 on ensisijainen suhteessa JO 22:een. Tämä tarkoittaa, että tiedotusvälineiden on ensisijaisesti pyrittävä kuulemaan erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvaa jo samassa yhteydessä. Jälkeen päin kuuleminen riittää vasta, jos samanaikainen kuuleminen ei ollut mahdollista. Kielteiseen julkisuuteen joutuville ei kuitenkaan pidä antaa mahdollisuutta tarkoituksella viivyttää tiedonvälitystä vaikeuttamalla samanaikaista kuulemista. Se olisi toimituksellisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle.

Neuvoston mukaan samanaikaisen kuulemisen periaate edellyttää sitä, että tiedotusvälineet harkitsevat tarkasti, aiotaanko jutussa esittää tietoja, jotka asettavat henkilön tai tahon erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tiedotusvälineiden tulisi arvioida nykyistä tarkemmin, onko kyseessä samanaikainen kuuleminen vai tavanomainen haastattelu. Neuvosto ei edellytä, että tämä ilmoitetaan haastateltaville.

Julkisen sanan neuvosto ratkaisee tapauksia kokonaisharkinnan perusteella, eikä se määrittele esimerkiksi yleisiä aikarajoja sille, kuinka kauan haastateltavia tulisi tavoitella. Neuvosto kuitenkin korostaa, että jos kyse on samanaikaisesta kuulemisesta, tiedotusvälineen tulee aidosti pyrkiä mahdollistamaan se ennen jutun julkaisemista.

Yleisradioon kohdistuvien epäilyjen yhteiskunnallisen merkittävyyden takia niistä uutisoiminen nopeasti oli perusteltua. Jutun julkaisemisella keskellä yötä ei kuitenkaan ollut sellaista yhteiskunnallista merkitystä, että se olisi antanut luvan samanaikaisen kuulemisen laiminlyömiseen.

Neuvosto katsoo, että kyseessä oli Ylen päätoimittajaan kohdistuva erittäin kielteinen julkisuus ja toimituskin tiedosti sen. Siitä huolimatta lehti laiminlöi hänen samanaikaisen kuulemisensa, vaikka se olisi ollut mahdollista jutun julkaisemista siirtämällä.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 21, ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisu tehty: 22.2.2017

Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Venla Mäntysalo, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Leena Kevätkylä ja Juha Honkonen.