Sipilä väänsi arvostelun taisteluksi luottamuksesta – ”Ymmärtääkö pääministeri median tehtävän?”

Se, miten Sipilä-skandaalin reagoidaan, kertoo paljon suomalaisen demokratian ja lehdistönvapauden tilasta, sanoo mediatutkija Anu Koivunen.

demokratia
Teksti
Tuomas Pulsa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

‘En ole varma, ymmärtääkö, pääministeri Juha Sipilä kunnolla, mikä on median tehtävä länsimaisessa demokratiassa”, sanoo mediatutkija Anu Koivunen.

Media on vallanpitäjien vahtikoira ja siten kansalaisten edustaja. Demokraattisessa yhteiskunnassa riippumaton media tarkkailee ja kritisoi poliitikkojen toimia. Vallanpitäjien rooliin kuuluu puolestaan tarkastelun kohteeksi suostuminen ja kritiikkiin vastaaminen.

Pääministeri Sipilälle tämä asetelma ei näytä aina sopivan, Koivunen ihmettelee.

Kun Kansan uutiset ja Yle uutisoivat Sipilän mahdollisesta jääviydestä liittyen Talvivaaran kaivokseen, pääministeri aloitti henkilökohtaisen kampanjan, johon kuului blogikirjoittelun lisäksi muun muassa 20 sähköpostiviestin lähettäminen Ylen toimittajalle yhden illan aikana.

Suomen Kuvalehti paljasti 30. marraskuuta, miten Sipilä painosti Yleä ja sen toimittajaa Terrafame-uutisoinnin jälkeen.

Selitellessään tekemisiään tiedotustilaisuudessa 30. marraskuuta Sipilä vetosi tunnesyihin. Hän oli tulistunut, kun Yle oli “esittänyt vakavia syytöksiä” ja “vetänyt Sipilän perheen mukaan”. Pääministeri antoi jopa ymmärtää, että hänen saamansa kriittinen kansalaispalaute johtui Ylen uutisoinnista.

Anteeksipyyntöä sopimattomasta käytöksestä ei kuultu, ei myöskään kommenttia jääviydestä, josta koko jupakassa pohjimmiltaan on kyse.

”Miten edes kehtaatte epäillä pääministerin vilpittömiä tarkoitusperiä!”

Mediatutkija Koivusta Sipilän reaktio kummastuttaa. Hänen mukaansa Ylen uutisointi oli täysin normaalia median toimintaa.

”Demokratiassa pitäisi olla itsestään selvää, että poliitikkojen toimintaa arvioidaan ja esimerkiksi heidän mahdollista jääviyttään tutkitaan. Se on ihan normaali tila.”

Koivunen korostaa, ettei Ylen juttu sisältänyt syytöksiä vaan lähinnä kysymyksiä.

Myöskään Sipilän perhettä ole syytetty mistään, vaan jääviyskysymys koskee tasan pääministeriä itseään.

Silti Sipilä pyrkii sitkeästi pitämään esillä juuri näitä teemoja.

”Sipilä pyrkii kääntämään asian niin, että kyseessä olisi henkilökohtainen epäluottamuksen osoitus. Hän tuntuu suhtautuvan normaaliin kritiikkiin aidon hämmästyneenä: miten edes kehtaatte epäillä pääministerin vilpittömiä tarkoitusperiä.”

”Ehkä Sipilä aidosti uskoo puheisiinsa Suomesta yrityksenä.”

Miksi Sipilä sitten toimii näin?

Koivunen epäilee taustan vaikuttavan. Yritysjohtajana kannuksensa hankkinut ja taustaansa mielellään korostava pääministeri on edelleen varsin kokematon poliitikko.

”Ehkä Sipilä aidosti uskoo puheisiinsa Suomesta yrityksenä ja itsestään sen toimitusjohtajana, joka luo maalle strategiaa”, Koivunen pohtii.

Tällaisessa ajatusmallissa johdon strategia muuttuu tavoitteiksi, joihin kaikki yhdessä sitoutuvat. Viestinnässään yritys esiintyy yhdellä äänellä, eikä yhteisiä tavoitteita kritisoida julkisuudessa.

Ongelma on, ettei politiikka toimi kuten yritys. Kukaan yksittäinen poliitikko ei pysty määrittämään sitä, mistä asioista julkisuudessa keskustellaan ja miten. Poliitikkojen pitää olla valmiita vastaamaan kritiikkiin ja perustelemaan valintojaan julkisuudessa.

”Näkyvin tällaisen retoriikan hyödyntäjä on Donald Trump.”

Koivunen muistuttaa, ettei kyse ole myöskään vain Sipilästä.

Moni muukin poliitikko on viime vuosina yrittänyt hyödyntää retoriikkaa, jossa media nähdään poliitikkojen valvojan sijaan poliittisen pelin osana.

“Tietyt poliitikot yrittävät ikään kuin nojata kansaan. Kerrotaan tarinaa, jossa poliitikot ovat yhtä lailla uhreja, kun vastapuolella on paha, elitistinen media. Näkyvin tällaisen retoriikan hyödyntäjä on Donald Trump, mutta Suomessa samaa ovat tehneet muun muassa tietyt perussuomalaisten kansanedustajat.”

Puhetavalla voidaan yrittää oikeuttaa vaatimuksia median tiukemmasta kontrollista. Koivusen mielestä kyse on erittäin vakavasta asiasta ja samalla näytön paikasta. Se, miten Sipilä-skandaalin reagoidaan, kertoo paljon suomalaisen demokratian ja lehdistönvapauden tilasta.

”Juhlapuheissa kyllä muistetaan mainostaa Suomea sananvapauden kärkimaana. Mutta kun vähän pintaa raaputtaa, niin yllättävän moni poliitikko tuntuu ajattelevan, että poliitikoilla pitäisi olla valtaa päättää, miten media asioita käsittelee.”

Anu Koivunen on Tukholman yliopiston professori ja tutkija Helsingin yliopistossa. Hän pohtii Sipilän ja median suhdetta myös blogikirjoituksessaan.