Sipilän vaikutusyrityksistä lisää tietoa – Ylessä täysi rähinä: Ketkä valehtelevat, toimittajat vai esimiehet?

Uutisanalyysi: Suurin erimielisyys Ylessä vallitsee kahdesta sanasta, joilla on kaikkein ratkaisevin merkitys.
Kotimaa 2.12.2016 19:11

Pääministeri Juha Sipilä ja Ylen toimittaja Pirjo Auvinen (Sipilän takana) Torniossa 26. marraskuuta 2016. © TIMO HEIKKALA / Lehtikuva

Keskiviikkoaamuna 30. marraskuuta Suomen Kuvalehden uutisesta alkanut sananvapausmyräkkä on kasvanut melkoiseksi. Kerroimme, että pääministeri Juha Sipilä (kesk) on painostanut Yleä ja Yle on tämän jälkeen nopeasti vaimentanut Sipilää koskevan jääviysepäilyn käsittelyn monissa eri ohjelmissaan ja nettisivuillaan.

Sekä Sipilä että Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen ovat tämän jälkeen kiistäneet kaiken.

Sipilä ei omien sanojensa mukaan ole painostanut. Jääskeläinen ei omien sanojensa mukaan ole taipunut.

Tietoja Sipilän erittäin hyökkäävästä tyylistä Ylen suuntaan ja Jääskeläisen erikoisista toimista Sipilän käsittelyyn Ylen jutuissa on kuitenkin tullut julkisuuteen.

Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 1. joulukuuta oikaisuista, julkaisematta jääneestä Sipilän omaisuuteen liittyvästä jutusta ja viimekeväisestä sähköpostimyllytyksestä Ylen MOT:n ohjelman tiimoilta.

MOT:n toimitus pakotettiin anteeksipyyntöön ja sensuroimaan Yle Areenassa olevasta ohjelmastaan 16 sekunnin osuus, jossa pääministeristä puhutaan. Lehden mukaan Ylen toimituksessa annettiin MOT:n riitaa aiheuttaneen ohjelman jälkimainingeissa ohjeistus, jonka mukaan Sipilän vakuutuskuorista ei enää tehdä omia uutisia.

Suomen Kuvalehden haastattelemat Yle-lähteet vahvistavat ohjeistuksen olemassaolon. Se on tullut esimerkiksi politiikan toimitukselle suoraan päätoimittaja Jääskeläiseltä keväällä 2016.

Jääskeläinen kiistää, että tällaista ohjeistusta olisi annettu.

Aamulehti kertoi päätoimittaja Jääskeläisen peukaloineen Sipilää koskevaa uutista ilman, että jutun lopussa olisi asianmukaisesti kerrottu tehdyistä muutoksista (Aamulehden jutussa toimittaja saa Jääskeläisen vähän kerrassaan myöntämään muutokset).

Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu, että nettijutun perässä kerrotaan juttuun julkaisemisen jälkeen tehdyt muutokset.

Maaseudun Tulevaisuudessa haastatellun entisen Ylen politiikan toimituksen esimiehen Pekka Ervastin haastattelukommenttien mukaan ”juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana”.

Jääskeläisen mukaan Ervastin väitteet eivät pidä paikkaansa.

Muutos Ylessä on tapahtunut juuri tämän hallituksen aikana.

On käynyt selväksi, että paljastamassamme pääministerin raivoamisessa ja sitä seuranneessa uutisoinnin vaimentamisessa ei ole kyse yksittäisestä tapauksesta.

Useat Suomen Kuvalehden haastattelemat yleläiset kertovat, että muutos on tapahtunut juuri tämän hallituksen aikana.

Jonkinlaisena käännekohtana pidetään pääministeri Sipilän vuoden takaista televisiopuhetta.

Yle lähetti hyvin poikkeuksellisesti syyskuussa 2015 pääministerin vartin mittaisen tv-puheen parhaaseen katseluaikaan.

Eräs haastateltavamme sanoo, että tämä olisi vahvistanut pääministerille syntynyttä vaikutelmaa, jonka mukaan hänellä on mahdollisuus vaikuttaa Yleen.

Palautteella ja palautteella on eroa.

Jotkut ovat muistuttaneet, että ainahan ministereiltä tulee palautetta. Ja tokihan sitä tuleekin.

Palautteella ja palautteella on kuitenkin eroa. On tärkeää koettaa hahmottaa, koska vaikuttaminen on asiallista, koska mennään painostamisen puolelle.

Tänään perjantaina julkaistu Helsingin Sanomien politiikan toimittajan Unto Hämäläisen kirjoitus tuo valoa aiheeseen.

Hämäläinen on maan kokeneimpia ja arvostetuimpia politiikan toimittajia. Hän on raportoinut politiikasta 12 pääministerin aikana. Hän kertoo saaneensa tänä aikana satoja viestejä, suullisesti ja kirjallisesti. Lehti on saanut kuulla kunniansa, on tullut luuria korvaan.

Mutta Sipilä-tyylistä sähköpostirynnäkköä Hämäläinen ei ole ennen nähnyt.

”En ollut moista kokenut. Vanha nyrkkisääntö nimittäin on, että vallanpitäjän antama palaute muuttuu painostukseksi, jos se on jatkuvaa tai toistuu samasta asiasta kovin monta kertaa”, Hämäläinen kirjoittaa.

Ylen johto ja ”muut syyt” – surrealistinen väittely.

Ylessä tilanne on hyvin tulehtunut, ja se vaikeuttaa toimittajien työtä.

Kielteisen huomion kohteeksi joutuminen on aina epämiellyttävää. Vaikutus moninkertaistuu, kun kyse on sananvapaudesta. Monia journalisteja yksinkertaisesti hävettää, koska lokaan on vedetty heidän syvimmät perusarvonsa.

Muutama poiminta kuvastaa juuri nyt Ylen sisällä vallitsevaa tilannetta.

Ehdottomasti vakavin asia on Helsingin Sanomien uutisoima eripura siitä, onko Ylen johto perustellut Sipilä-keskustelun vaimentamista maanantaina epämääräisillä ”muilla syillä” vai ei. Asia on periaatteellisesti ratkaisevan tärkeä.

Journalistiset syyt perua jutun tekeminen, hyllyttää valmis juttu tai estää keskustelu useissa keskusteluohjelmissa ovat OK: päätoimittajalla on oikeus niihin vedota, eikä toimittajalla ole siihen nokan koputtamista.

Mutta jos taustalla on ollut muita syitä, joista ei voida toimitukselle puhua, tilanne on journalistisesti kestämätöntä Ylessä, joka on iso ja vahva mediatalo, kansallinen instituutio.

Helsingin Sanomien mukaan ”ainakin neljä Ylen työntekijää sanoo, että pääministeri Sipilän uutisointia koskevia rajoituksia perusteltiin journalististen syiden lisäksi ’muilla syillä’. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen ja hänen sijaisenaan toiminut Marjo Ahonen kiistävät väitteen.”

Jutussa kuvataan jo melko surrealistiseksi kasvavaa väittelyä siitä, liittyykö neljän työntekijän väitteeseen väärinkäsitys, onko joku letkauttanut jotain kokouksesta poistuessaan vai ei. Pomot väittävät, että kyseessä on väärinkäsitys, alaiset väittävät, että ei ole.

Haluaako joku Ylessä kaataa päätoimittajan?

Hyvin yllättävänä voi pitää sitä, että Ylen kokenut politiikan toimittaja Riikka Uosukainen otti asiaan kantaa eilen Twitterissä.

Uosukainen oli eniten huolestunut siitä, että toimituspalaverin asioita on puhuttu julkisuuteen. Hän leimasi tämän yritykseksi kaataa päätoimittaja Jääskeläinen.

Toimituspalaverin luvaton siteeraaminen olisi siis vakavampi asia kuin se, että joku tai jotkut valehtelevat tässä keskeisessä asiassa.


On aika hämmentävää, että Ylen ohjelmia kuluttavat suomalaiset joutuvat yhtäkkiä pohtimaan, ovatko kaksi Ylen arvostetuimpiin ruutukasvoihin lukeutuvaa toimittajaa, Jan Andersson ja Susanne Päivärinta, kaatamassa esimiestään valheellisilla väitteillään, vai ovatko he metsästämässä totuutta siitä, mitä olivat Sipilä-uutisoinnin vaimentamisen taustalla olevat ”muut syyt”.

Uutisille pääministerin vakuutuskuorista on Ylessä omat käytännöt.

Eilen nähtiin myös Ylen jonkinlaisia normalisointiaskeleita, kun Ylen verkkosivuilla julkaistiin talon politiikan toimittaja Pirjo Auvisen ansiokas kirjoitus, jossa hän kertoo olleensa pääministeri Sipilän ”likasankona”.

Jutussa lisävalaistaan sitä tärkeää seikkaa, että juuri Sipilän vakuutuskuoret ovat olleet tulenarka aihe.

Suomen Kuvalehden haastattelemien kuuden Yle-lähteen mukaan pääministerin vakuutuskuoria koskevaan uutisointiin on liittynyt täysin omat käytäntönsä Ylen sisällä. Niiden kirjoittamista on kehotettu välttämään.

Jos toimittaja on kirjannut juttulistalle aiheeksi Sipilän ja tämän vakuutuskuoret, päällikkö on saattanut tulla kysymään, mistä on kyse, miksi niistä pitää kirjoittaa, kun niissä ei ole mitään laitonta.

Helsingin Sanomien eilinen juttu käsittelee Yleä ja vakuutuskuoriin liittyvää soutamista ja huopaamista kattavasti.

Ylen toimittaja Auvinen vahvistaa saaneensa Sipilän raivon osakseen kysyttyään tämän omistuksista pääministerin haastattelutunnilla viime keväänä. Auvinen kertoo tehneensä sen jälkeen tärkeän havainnon, jonka mukaan vakuutuskuorista on kaksi erilaista tulkintaa:

”Yritysjohtajataustainen Sipilä näkee sijoituksensa pankkien rahoitusinstrumentteihin ikään kuin riippumattomuuden varmistuksena, koska ei omista suoraan minkään yritysten osakkeita. Moni muu, erityisesti oppositiossa pitää varsinkin Sipilän vakuutuskuoria laillisena verosuunnitteluna eli tapana jos ei vältellä niin ainakin lykätä veroja. Ja tästä näkökulmaerosta rähinä syntyy.”

On siis rähinä, joka johtuu poliittisista syistä.

Tämän rähinän alla on tietysti myös todellisuus: mitä vakuutuskuoret ovat, onko pääministerillä sellaisia, mitä hyötyä vakuutuskuorista on, mitä ongelmia niihin mahdollisesti liittyy ja niin edelleen.

Lokakuulta 2015 löytyy yksi Ylen juttu Sipilästä, ja siinä mainitaan vakuutuskuoret.

Sen sijaan tänä vuonna pääministerin raivo ja siitä seuranneet kiistat ja sisäiset ohjeistukset näyttävät hyydyttäneen Ylen uutiskoneen: maaliskuun jälkeen ei löydy enää juttuja Sipilästä ja vakuutuskuorista Ylen nettisivuilta.

Esimerkiksi Auvinen kertoo kirjoittaneensa aiheesta tekstin, jota Yle ei julkaissut.

”Tästä siis kirjoitin ja teksti on yhä piirongin laatikossa. Tätä aihepiiriä [Sipilää ja vakuutuskuoria] koskeva näkökulma olisi normaalista poiketen pitänyt saattaa päätoimittajan tietoon ennen julkistamista ja siihen en enää jaksanut lähteä. Annoin olla”, Auvinen kertoo.

”Mikä sitten on vaientamista, mikä itsesensuuria.”

MOT-ohjelman nettisivuilta löytyy kylläkin toukokuulta hyvinkin kiinnostava juttu vakuutuskuorista. Se on merkittävä kahdestakin syystä.

Ensinnäkin jutussa valtiovarainministeriön korkea virkamies kertoo, että vakuutuskuorten tuoma veroetu on perusteeton ja ministeriö aikoo aloittaa vakuutuskuorien verotukseen liittyvän selvittelyn.

Vaasan yliopiston professori Timo Rothovius jopa sanoo jutussa, että vakuutuskuoret ovat ”tavallaan veroparatiisi Suomen sisällä”.

Melkoisen kova lausunto.

Toinen kiinnostava seikka on, että jutussa ei mainita pääministeri Sipilää lainkaan. Artikkeli on julkaistu pari kuukautta sen jälkeen, kun MOT:n toimitus oli pakotettu anteeksipyyntöön ja oikaisuun.

Ohjeistuksia ja kieltoja Sipilästä ja vakuutuskuorista ei siis ole annettu, sanoo Jääskeläinen. Suomen Kuvalehden lähteet ja Helsingin Sanomien juttu kertovat muuta.

Lopputulos on joka tapauksessa tiedossa: aiheeseen ei ole enää palattu.

”Voi sanoa, että pääministerin vaikutus näkyy tässä. Mikä sitten on vaientamista, mikä itsesensuuria. Moni ei vain viitsi tehdä juttuja aiheista, joiden tiedetään olevan arkoja ja jotka ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä toimituksen johdossa”, eräs yleläinen kertoo Suomen Kuvalehdelle.

Miksi Ylestä ja Sipilästä pitää kirjoittaa?

Kysymys pääministerin omistuksista kuuluu demokratiaan ja tiedonvälitykseen.

Kyseessä ei ole ainoastaan mahdollinen jutunaihe vaan asia, joka pitää selvittää ja josta pitää raportoida, jos Yleisradion tapainen arvostettu mediatalo haluaa pitää uskottavuudestaan kiinni.

Kyse on tuskin siitä, että tämä kaikki ei olisi lukuisille Ylen toimittajille päivänselvää. Vaan mistä?

Siitä media rakentaa paraikaa palapeliä. Siksi eri toimitukset jatkavat aiheen parissa. Kuva siitä, mitä Ylen sisällä oikein on tapahtunut, on saatava kokonaiseksi. Se on kaikkien etu, ei vähiten Ylen itsensä.

Sipilä ei vastannut SK:n jatkokysymykseen vakuutuskuorista.

Suomen Kuvalehti kysyi tätä juttua varten pääministeri Juha Sipilältä tämän vakuutuskuorista.

Sipilä kertoi, ettei hän omista vakuutuskuoria lainkaan, vaan vakuutussijoituksia.

Kun kysyimme, eikö sijoitussidonnaisia vakuutussopimuksia yleisesti nimitetä vakuutuskuoriksi, Sipilä ei enää vastannut kysymykseen. Hän ei täsmentänyt enää muutenkaan vastauksia.