Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini (kesk.) Vantaalla 13. helmikuuta. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva.Teksti Timo Harakka
Suomalainen älymystö ruoskii itseään perussuomalaisten noususta. Kauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä katui omaa ja muiden intellektuellien ylimielisyyttä Timo Soinia kohtaan Suomen Kuvalehdessä (Lue juttu täältä).
Kovasanaisin on professori Vilho Harle (HS 16.3.): ”Eliitin luoma kuva sivistyneen älymystön ja perussuomalaisten erosta on valhetta. Viha ja suvaitsemattomuus asuvat kaikissa. Eliittiä johtava ’sivistyneistö’ on siinä lajissa mestari. Yhteiskunnan kerma muuttuu samanlaiseksi kuin vihansa kohde.”
EVA:n johtaja Matti Apunen säesti (HS 23.3.): omahyväinen älymystö on vieraantunut ongelmista ja vieroksuu ratkaisuja.
Synnintunto on sinänsä sympaattista. Mutta herrat toistavat älymystöstä juuri sitä kuvaa, jota populistit ovat levittäneet. He astuvat suoraan Soinin virittämään ansaan.
EU:n kriisi, miesten syrjäytyminen, perusteollisuuden ahdinko, globaaliuden pelko - Penttilä luettelee päteviä syitä poliittisen kulttuurin murrokseen. Harle näkee yhteiskunnan eriarvoistumista ja yleistä epäoikeudenmukaisuutta.
Ydinkysymys jää silti vastausta vaille: miksi nämä ilmiöt heidän mielestään ilman muuta hyödyttävät perussuomalaisia, eivätkä vaikkapa vasemmistoa tai kristillisiä?
Siksi, että he ovat siirtyneet - kenties suomalaiselle älymystölle tyypillisellä tavalla - yhdestä äärestä toiseen. Ylimielisyyden tilalle tulee alamaisuus. Nyt älyköt pitävät perussuomalaisia ”kansan” aitoina edustajina. Niinpä se ei ole mikään puolue, vaan ”kanava purkaa pahoinvointia” (Harle), ja Soini on ”tavallisen kansan äänitorvi” (Penttilä).
Yhäkään he eivät siis kohtele populisteja poliittisena liikkeenä, joka taitavasti ja aktiivisesti muokkaa keskustelua. Kannatuksen nousu on etevän ja johdonmukaisen työn tulosta, eikä mikään ylhäältä määrätty Zeitgeistin ruumiillistuma.
Voimmeko kuvitella, että Penttilä ja Apunen tulkitsevat Sauli Niinistön (kok) suuren suosion ”pahoinvoinnin ilmentymäksi” tai ”reaktioksi globalisaatioon”? Eivätköhän he kehuisi Niinistön teemoja, niiden kyvykästä esillepanoa, ammattimaista kampanjointia ja henkilökohtaista karismaa. Poliittista taitoa, siis.
Herrat nostavat perussuomalaiset politiikan alapuolelta politiikan yläpuolelle. Juuri niin kuin populistit toivovatkin.
Ei tarvitse suinkaan olla sokea yhteiskunnallisille epäkohdille, jotta ymmärtäisi, että jyrkkien vastakkainasettelujen korostaminen on populismin ydin. Ernesto Laclau toteaa, että maailmalla menestyviä monia populismin muotoja ei yhdistä mikään poliittinen sisältö, vaan ainoastaan muoto. Populistinen retoriikka nojaa aina ja kaikkialla kahtiajakoon.
Ihannetilanteessa populistinen liike onnistuu pelkistämään kaikki yhteiskunnalliset kysymykset edustamansa ”kansan” ja vastustajien muodostaman ”hallitsevan luokan” väliseksi valintatilanteeksi. Harle, Apunen ja Penttilä nielevät syötin.
Populistit pyrkivät pitämään yllä ja esillä kahtiajakoa, ulottamaan sen kaikille alueille ja laajentamaan entistä kattavammaksi. Siksi perussuomalaisten ohjelmassa määritellään jopa ”oikea” suomalainen identiteetti, historiankirjoitus ja taide, vastakohdiksi ”väärille” versioille.
Kahtiajakoon liittyy paradoksi. Ollakseen olemassa populistinen liike ylläpitää vastakkainasettelua, mutta sen on tekeydyttävä passiiviseksi, syyttömäksi ja osattomaksi tilanteeseen. Se on vain ”kanava” ja ”äänitorvi”. Kahtiajako on yksinomaan ”valtaapitävän luokan” aiheuttama; populistit ovat kärsijöitä.
Vilho Harle rakentaa tätä maailmankuvaa toteamalla ensin: ”Eliitti ei tunnusta ongelmien olemassaoloa. Eliitin ja huonompiosaisten maailmat eivät kohtaa.”
Myöhemmin Harle kuitenkin syyttää Jörn Donneria (Rkp), joka asettui ehdokkaaksi perussuomalaisia vastaan, kahtiajaon synnyttämisestä: ”Mongolien ja paremman väen vastakkainasettelun aika ei siis olekaan ohi”.
Perussuomalaiset ovat siis samaan aikaan oikean vastakkainasettelun agentteja ja valheellisen vastakkainasettelun uhreja.
Tämä Harlenkin myötäilemä siirtymä agentista uhriksi on populistisen retoriikan peruskeino, jota varsinkin pakolaisvastaiset piirit hyödyntävät taitavasti. Syyttäjästä tulee syytetty, hyökkääjästä uhri.
Vastakkainasetteluihin virittyvä poliittinen liike ei tietenkään kaihda hyökkäyksiä ja provosointia, sillä aikaansaamallaan reaktiolla se valaa omia joukkoja yhteen. Asiakysymyksissähän jako perussuomalaisten ja muiden puolueiden välillä ei ole jyrkkä, johdonmukainen tai selkeä - ero tehdään esiin juuri kärkevällä kielenkäytöllä, performatiivisesti. Timo Soinin härnäily on se tapa, jolla maailmaa lähestytään; reaktio ärsytykseen todistaa kahtiajaon todeksi.
Maahanmuuttokeskustelussa aloitteentekijät, jotka usein viljelevät halventavia stereotypioita ja yleistyksiä, muuntavat johdonmukaisesti saamansa kritiikin samalle kielelle. Jos jotakuta moittii, että lausuma on rasistinen, tämä väittää, että hänet on leimattu rasistiksi.
Populisti kääntää asiakeskustelun - valheellisesti - henkilöön käyväksi. Tyypillinen tapaus on MTV3:n raportti maahanmuuttokeskustelusta syyskuussa 2009, jossa yhteen ottivat monikulttuurisuusaktiivi Börje Mattson ja perussuomalaisten Juha Malmi.
”Eikö se ole ihan sama, mistä tai minkä väristä työvoimaa saamme? Eihän tällaisessa asiassa voi laittaa rasistisia rajoja, Mattson arvosteli Malmia. ”Perussuomalaiset eivät ole rasisteja! Kumma juttu, että perussuomalaiset leimataan sen vuoksi rasisteiksi, kun tuomme näitä asioita keskusteluun.”
(Myös Eero Heinäluoma (sd) teki saman retorisen käännöksen asiasta henkilöön, kun hän totesi kesällä 2010: ”Jos rasismia on se, että korkean työttömyyden oloissa ei kannata maahanmuuton lisäämistä, niin sitten lähes kaikki Euroopan valtiojohtajat ovat rasisteja.”)
Ei niinkään kumma juttu, vaan tavaksi käynyt uhriutumisen taktiikka. Vilho Harle ottaa tämän silmänkääntötempun todesta, ja hokee, että perussuomalaisia ei arvostella politiikkansa perusteella, vaan nimenomaan ihmisinä, peräti ”epäihmisinä”, julmasti yleistäen ja leimaten.
”Asiakeskustelun sijasta ’sivistyneistön’ ivanauru kohdistuu perussuomalaisten ehdokkaisiin, ohjelmiin ja kannattajiin. Ivan kohteeksi kelpaa mikä tahansa, ja vähättelevä suhtautuminen näkyy monella tapaa.” (Näistä monista tavoista Harle ei anna yhtään esimerkkiä - ja toistaiseksi hän on itse ainoa, joka 1930-luvun rotuoppien tyyliin vertaa perussuomalaisia ”mongoleihin”.)
Uhriutuminen on kuitenkin enemmän kuin retorinen konsti. Se luo mielikuvaa tasapuolisesta ja tasavahvasta keskusteluasetelmasta, jossa ”rasistiset” kannanotot saavat aina vastaansa ”rasistiksi leimaavan” reaktion. Syntyy yhteismitallisuuden harha.
Niin läpinäkyvä kuin populistien uhriutumisen taktiikka onkin, nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä se otetaan todesta niin mediassa kuin kilpailevissa puolueissakin. Puhuessaan muukalaisvihasta maaliskuussa 2010 kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen omaksui ”syytettyjen syyttäjien” uhritarinan.
”Tämä kaikki on johtanut nykytilanteeseen, jossa ihmiset on jaettu tarpeettoman jyrkästi suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Se on puolestaan loukannut monia, jotka suvaitsevat erilaisuuden, mutta kokevat epäoikeudenmukaisuutta nykyisen maahanmuuttopolitiikan käytännöissä.”
Kysymys kuuluu: kuka ja missä jakaa ”tarpeettoman jyrkästi ihmiset suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin?”
Voiko Katainen tuoda esiin ne ilmeisestikin lukemattomat julkiset puheenvuorot, joissa ”epäoikeudenmukaisuutta kokevia” ihmisiä leimataan loukkaavasti ja tuomitaan?
Katainen sanoi poliitikkojen saavan maahanmuutosta ”palautetta puolesta ja vastaan, mielipiteet jakautuvat - jyrkästi. Maahanmuutosta ei keskustella ilman tunneryöppyä.”
Tulee kuva, että maahanmuuton kannattajat ovat yhtä aktiivisia ja aloitteellisia, sadoilla keskustelufoorumeilla ja asiaansa varten perustamillaan nettisivustoilla yhtä ”tunnekuohuisia” kuin vastustajatkin. Pakolaisten ystävät täyttävät median keskustelupalstat vaatimuksineen ja uhkailuineen.
Vastaako kuva todellisuutta?
Yhteismitallisuuden harha on yleistynyt. Vilho Harle kirjoittaa: ”Asenneilmastomme on muuttumassa vihamieliseksi laidasta laitaan.”
Saska Saarikoski jatkoi Harlen linjalla seuraavan päivän Helsingin Sanomissa pahoittelemalla että ”vihapuhe tuntuu villiintyneen” ja luettelemalla eri puolten ”vihalistoja”.
Saman toimituksen HS-raadille lokakuussa 2010 lähettämä kysymys alustettiin toteamalla: ”Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa kielenkäyttö on kovaa puolin ja toisin.”
Laidasta laitaan, puolin ja toisin. Väitteelle ei ole muuta perustaa kuin väittäjän tahto asemoitua järkeväksi ja maltilliseksi osapuoleksi, asettua ”kiistelyn yläpuolelle”, nähdä ”totuus ääripäiden välissä”. Tämä on viime kädessä sivistyneistön pahinta ylimielisyyttä.
Populistisen kahtiajaon toinen paradoksi onkin tämä. Kahtiajako virallistuu, vakiintuu yleiseksi käsitykseksi, kun maltilliset alkavat tarjoilla keskitien ratkaisua, oli kompromissi miten mieletön tahansa.
Seuraan ammatikseni yhteiskunnallista keskustelua, enkä voi mitenkään tukea väitettä, että vihapuhe olisi tasapuolista ja yhteismitallista. Maahanmuuton vastustajilla on aktiivinen ja ammattimaisesti pyörivä vaikuttamiskoneistonsa Homma-foorumin ympärillä. Minkä tahansa median keskustelupalsta tukkeutuu perussuomalaisten propagandasta.
Tätä provosointikoneistoa vastassa ei ole yhtäkään tahoa, joka päätoimisesti leimaisi tai mustamaalaisia perussuomalaisia - paitsi tietenkin perussuomalaisten omissa fantasiaheijasteissa, joissa ”kukkahattutätien”, ”sivarien” ja ”mokujen” väitetään heitä sortavan. Luulisi kuitenkin, että analyyttiset tutkijat ja kriittiset journalistit etsivät edes jotakin näyttöä tosimaailmasta.
Ja mikä viha? Se on vahva sana. Perussuomalaiset ovat Harlen mukaan ”vihan” kohde. Saarikoski puhuu ”vihalistoista”. Missä tämä perussuomalaisiin kohdistuva ”viha” näkyy - oletettavasti väkivallantekoina, henkisinä ja jopa fyysisinä?
Harle ja Saarikoski kuvittelevat oman ”puolin ja toisin” -harhansa lumoamina, että vihapuheen kohteet ovat itse aiheuttaneet oman kohtelunsa. Ilmeisesti koulukiusaaminen on aina myös kiusatun oma vika.
On vaarallista, että vihapuheen kritiikki palautetaan samaksi vihapuheeksi. Yhteismitallisuuden harha antaa luvan yhä estottomammille syntyperään, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen kohdistuville yleistyksille ja olemuksellistamisille.
Tosiasiassa vihapuhe on sallittua vain toiselle osapuolelle. Tämähän ilmeni siitä ennenäkemättömästä loukkaantumisen aallosta, joka syntyi vuosi sitten, kun Kaarina Hazard rikkoi keskustelun sääntöjä kirjoittamalla juuri edesmenneestä Tony Halmeesta (ps.) henkilöönkäyvästi loukkaavan kolumnin Iltalehteen. Selväksi kävi sekin, että ”eliitti” ei suojele omiaan: kirjoituksesta tuli Julkisen Sanan Neuvoston langettava päätös.
Perussuomalaisten on aivan turha hyökätä sivistyneistön kimppuun. Suomalaisten intellektuellien itseinho hoitaa homman.
Julkaistu 31.3.2011 klo 18.30, päivitetty 31.3.2011 klo 22.55.
Risto E. J. Penttilä , Timo Soini , Vilho Harle , Matti Apunen , perussuomalaiset , populismi , eliitti , eduskuntavaalit 2011
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Niin samaa mieltä.
Missä popul…:n kanssa.
Olemme protestivaaleissa, ja kyse on vain siitä, miten protesti kanavoituu. Toivottavasti parhaiten muutosta edistävään/viin henkilöihin.
Tuo Suomen älymystö sanana oksettaa jo niin paljon ja että tämä Penttilä jotenkin vielä liittyisi siihen, on niin kuvottavaa, että jätän tämän tähän. Kysy jos kiinnostaa.
Kiinnostavan analyysin looginen johtopäätös olisi että Suomen populismiin äiti onkin ruotsalainenkansanliike.
Virkistävää luettavaa! Eliitti, älymystö, herrat saavat kyytiä ja syystä! Kiitos, Harakka!
Kelminen, samaa mieltä.
Pakkoruotsituksella pyritään Suomen yksikielistämiseen ruotsinkielisten hyväksi.
Se on huipputerävä havainto.
Paras kirjoitus persuista pitkään aikaan. Pelolla odottelen näitä ”maltillisia” kompromissintekijöitä. Esimerkiksi Hollannissa tämä rooli tipahti vaivattomasti sosiaalidemokraateille.
Itse melkein toivoisin, että persut otetaan hallitukseen, ettei heistä pääse syntymään tällaista saavuttomatonta ”kansan ääntä”, jota lipevät ammattipoliitikot lepyttelevät lainsäädäntöhankkeillaan.
Kerrankin joku uskaltaa sanoa, mistä perusilmiössä on oikeasti kyse. Kuten persutkin vaativat, hyssyttely ja ymmärtäminen eivät ole oikeaa politiikkaa, kun kyse on Suomen tulevaisuudesta.
Olen ihmetellyt samaa kuin Harakka: miksi älymystö arvioi itseään, kun sen pitäisi arvioida todellisuutta. Toisaalta: sehän on niin suomalaista.
Muistan elävästi 80-luvulta Karin piirroksen jossa RKP:n entinen puheenjohtaja professori J-M Jansson antaa ylpeänä lehdistölle kommenttia: Älymystö on pettynyt Mauno Koivistoon presidenttinä. Tähän nuori toimittaja kysyy: Entäs mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Kari osasi piirtää tosi nerokkaasti Janssonille ilmeen. Naurattaa vieläkin.
”Masinointikoneiston” mielipiteen voi lukea Homma-foorumilta.
Harakka on pihalla, kuten voisi odottaa.
Harakka näkee tilanteen hyvin ja sivaltaa terävästi. Suomalainen älymystö on narutettu perussuomalaisten ansaan, joka laukeaa sekin terävästi. Perussuomalaisille on annettu enemmän valtaa kuin sen koko ja painoarvo edellyttävät. Hyvä että joku kiinnittää huomiota myös politiikan sisältöön ja puheenparteen, sillä puheesta on yleensä lyhyt matka tekoihin.
Tais osua arkaan paikkaan kun mielipide poistettiin, Poliitikot eivät uskalla tuomita toisiaan vaan vapauttavat syytteistä. Ihmettelen eikö löytynyt ensimmäistäkään porukasta joka olisi ollut puhtain paperein liikkeellä. Viaton heittäköön ensimmäisen kiven vai miten se raamatussa sanottiinkaan. Ei löytynyt ensimmäistäkään, joka olisi uskaltanut avata pandoran lippaan.
Tänään oli mielenosoitus vapaan kielivalinnan puolesta. Olemmeko Ambomaassa? Eikö suomalainen lapsi, tai vanhemmat saa päättää, opiskeleeko hänen lapsensa kenties jotain kieltä tai fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, biologiaa, tai tanssia, mitä muuta hyvänsä. Mitä muuallakin, esim. pohjoismaissa opiskellaan. Ei, se, ei käy päinsä. Sillä silloin jäävät osattomiksi mielettömistä suomenkielisten maksasmista rahasummista hyötyvät ruotsinkieliset. Saa kysyä. Oikaisen, jos olen väärässä.
En ihmettelisi jos tämä” analyysi ”olisi tilattu…Mistä tunnistaa aidon (perusteettoman ja täydellisen )
propagandan?
Se että kuka moista artikkelia tarvitsee ja mihin ?
Kaarina Hazard ”eliittiä”??? Ei mene hyvin Harakan akan pojallakaan :-)
Kuka teidätkin on ylentänyt eliitiksi, en ainakaan minä ja mitkähän mahtavat olla vaatimukset jos haluaa päästä eliittiin. Oikeastaan minulle on aivan yhdentekevää miksi te itseänne kutsutte, teidän kirjoituksenne ei saa minun silmissä yhtään sen enempää arvoa vaikka kutsuisitte itseänne jumaliksi.
Silloin kun fiksumpi väki joutuu umpikujaan, se alkaa soveltaa sitä yhtä keinoa, joka on sen mutta ei vähemmän fiksun väen hallussa: Tahallista käsitteiden sotkemista, jolla koko keskustelun edellytyksiä torpedoidaan.
- Kiistetään, että mitään hyvinvoivan/koulutetun ja epävarman/kouluttamattoman väen juopaa olisi edes olemassa. Kyllä sellainen on. Olen opiskelijana joka vuosi kolme kuukautta tehdastöissä, ja kulttuuriero on valtava.
- Luodaan mielikuvituksellinen väite, jonka mukaan perussuomalaisten kannatus olisi ajan hengen välttämättömyys, ja sitten väite retorisesti kiistetään. Kukaan
ei usko, että perussuomalaisten suosion nousu olisi välttämättömyys, mutta se on kontingentti tosiasia.
- Verrataan kahta ajallisesti ja sisällöllisesti erilaista kehitystä, Soinin suosiota ja Niinistön suosiota. Sitten väitetään, että näiden molempien olisi johduttava samoista tekijöistä, vaikka näin ei ole.
- Väitetään, että ”populistit” luovat toiminnallaan kahtiajaon meihin ja muihin, Aivan kuin tätä kahtiajakoa ei olisi olemassa itseään fiksuina pitävien ihmisten päässä. Esimerkki: Missä kansanosassa termi ”postmoderni tekotaide” aiheuttaa voimakkaimpia tunnereaktioita? Kuka siis ylläpitää vastakkainasetteluita? Ketä Soinin puheet ärsyttävät ja miksi?
- Ymmärretään tahallaan väärin maahanmuuttokeskustelun kipupisteet. Aivan kuin keskustelussa olisi kyse työntekijöiden ihonväristä. Kukaan ei vastusta tummahipiäisiä Nokian insinöörejä. Oikeasti kyse on siitä, että tietyt väestöryhmät pääsevät porsaanreikien kautta ansaitsemattomasti sosiaaliturvan piiriin. Kuka syyttikään Eero Heinäluomaa ”flirttailusta rasismin kanssa” (ei siis aivan syytetty rasistiksi, mutta melkein rasistiksi kyllä), ja olisiko Heinäluoman vain pitänyt hyväksyä tämä syytös?
- Jos kerran perussuomalaisia ei mediassa kohdella asiattomasti, miksi Timo Soiniin kohdistuvasta kritiikistä niin suuri osa liittyy hänen henkilökohtaiseen uskoonsa? Miksi KD:n Päivi Räsästä morkattiin viikkokaupalla sen jälkeen kun hän ilmoitti vastustavansa ”sukupuolineutraalia avioliittolakia”? Soini ei ole kieltämässä aborttia, eikä Räsäsellä ole eduskunnassa juuri minkäänlaista valta-asemaa. Kyseessä on pelkkä symbolisella tasolla tapahtuva vihan purkaminen. Arvoisa toimittaja ei ehkä muista, että erittäin monet kulttuuriväen puolustivat varauksetta Hazardin törkykirjoitusta.
- Entä missä perussuomalaisten viha näkyy, jos perussuomalaisiin kohdistuvaa vihaa ei ole olemassa? Missä on perussuomalaisten harjoittama väkivalta, henkinen tai jopa fyysinen? Miksi perussuomalaisista poliitikoista ja äänestäjistä kirjoitetaan kuin heidän ”rauhallisen fasaadinsa” takana olisi jokin arkaainen viha, jonka omniskientti toimittaja voi kuitenkin havaita? Eiväthän he ole tehneet mitään?
Lopuksi muutamia muita eliitti/kansa -teemaisia kiistakysymyksiä: Miksi ruotsin opiskelu on pakollista, vaikka enemmistö kansasta vastustaa sitä (Vastaus: siksi, että eliitti hyötyy siitä). Miksi maahanmuuttopolitiikkaa ei ole kiristetty, vaikka enemmistö kansasta kannattaa sitä (Vastaus: siksi, että eliitti on sitoutunut monikulttuurisuusideologiaan). Miksi hallitus hyväksyi uuden energiaverotusjärjestelmän (Vastaus: siksi, että vihreyden varjolla veroprogression loiventaminen menee helpommin läpi.) Onko Suomi ”poikkeuksellisen väkivaltainen” maa vai ei? (Vastaus: Eliitin mielestä kyllä, kansan mielestä ei.)
Paremmin ja huonommin voivan väestön kahtiajako on tosiasia. Paremmin voiva väki jakautuu lisäksi niihin, jotka ovat sitoutuneet aikamme muoti-ideologioihin ja niihin, jotka eivät ole sitoutuneet. Vaaleissa tavataan.
Sama vastakkainasettelu ja uhriutuminen toimii muuten feminismissä ihan liian hyvin…
Suomen johtava älykkö ja maan terävin kirjoittaja on Jussi Halla-aho.
Timo, historiantutkijan näkökulmasta minusta olennaisin retorinen jakolinja, jonka PS itse luonut eli ”uudet” ja ”vanhat” puolueet kaipaisi perkaamista. SMP perustettu 1950-luvulla, Soini sen johdossa kun puolue haettiin konkurssiin 1995 ja konkurssipesän raunioille sama johtoporukka perusti Perusuomalaiset. Mikä tässä siis on uutta?
Kylla suvaitsevilla on nyt vaikeuksia. Kiiretta pitaa kuin yksijalkaisten peppuunpotkimiskilpailuissa. Ja teorioita keksitaan Persujen tulevalle menestykselle.
Ja Soini saa paskaa paallensa.
Soini kieltaa kepulaisten viljelijoiden perunanmyynnin Venajalle missa saisivat paremman hinnan.
Soini ei edes Kalevalan runoja osannut ulkoa.
Soini on liian vanha hoitamaan mitaan valtiollista tehtavaa (vrt. Donner ja Vaerynen)
Soini ei edes osaa kunnolla ruattia, ei ole homo, ei juo lattea, vastustaa kannabiksen vapauttamista…
Ei tule Soinista ministeria, Suuri Arvojohtajahan sen antoi ymmartaa. Pohtivat pikku lettipaat punaisina miten Persut saataisiin laittomaksi puolueeksi ja sita tieta lopetettavaksi.
Kaannapa, Harakka, Sinakin, ajoissa takkisi.
ruotsalaisen viikkolehden syväluotaus ilmiöstä nimeltä Björn Wahlroos tarjoaa erinomaista taustatietoa tämän päivän poliittisten broilereiden puheille (sillekin miksi HS kutsuu Mari Kiviniemeä kuningattareksi)
http://www.fokus.se/2011/03/pafageln-fran-ankdammen/
Sieltä se ketunhäntä pilkottaa.
Ansiokas kirjoitus Timo Harakalta. Yksi ydinasia häneltä jäi tiivistämättä: maahanmuuttaja”kriitikoiden” harjoittama keskustelu on lähes yksinomaan metakeskustelua, keskustelua siitä että itse keskustelussa on jotakin vikaa. Tämä johtuu ilmeisesti siitä että heillä ei juuri ole faktoja mielipiteidensä tueksi, tai sitten on helpompaa arvostella keskustelua ja keskustelijoita kuin perehtyä siihen mistä keskustellaan.
Itse asiassa koko Hommafoorumin olemassaolo perustuu tälle: sehän väittää olevansa olemassa koska sitä ennen ei muka ollut keskustelua maahanmuutosta. Me muut toki tiedämme että aiheesta
on keskusteltu koko Suomen itsenäisyyden ajan, mutta eipä se estä näitä kummallisia oikeistoidealisteja väittämästä että maahanmuuttokeskustelu Suomessa alkoi vuonna 2008!
Tällä he tosiasiassa tarkoittavat heidän mielestään rehellistä keskustelua maahanmuuttajista, eli sellaista sitä missä saa sanoa että kaikki afrikkalaiset ovat tyhmiä, ja että neekeri ja raiskaaja. Sitä ennen loukkaavaan sävyyn (näiden mukaan ”realistisesti) ei kukaan muka uskaltanut somaleista keskustella koska hirmuinen median, mokuttajien ja poliittisen korrektiuden pakkovalta pakotti kutsumaan heitä aivan pelkästään ihmisiksi. Sellainen olisi tasa-arvoa, ja siihen nämä eivät usko.
Samaa mieltä Joni Pelkosen ja Harakan kanssa. Persut kieltäytyvät keskustelemasta itse asiasta vaan kaivavat heti esille joko käänteisen natsikortin tai käänteisen rasismikortin. Jos huomautetaan, että esim. Halla-aho rinnastaessaan maahanmuuttajat heinäsirkkoihin tai kärpäsiin noudattaa samaa taktiikkaa jota 1930-luvun Saksassa kohdistetiin juutalaisiin, tähän huomatukseen ei tarvitse suhtautua vakavasti koska on käytetty ”natsikorttia” tai leimattu ”rasistiksi”.
Kuinka hupaisaa, että tämän pikku monologini jälkeen
http://kaivanto.blogspot.com/2011/03/mina-syytan.html
toimittaja Harakka pyysi, ettei enää saisi minulta lehdistötiedotteita: ”Koska en näe miten voisin käyttää niitä hyväksi.”
MOT. Teoriaan sopimaton data pitää pyyhkiä pois silmistä.
Vihapuheen yhteismitallisuudesta ei voi paremmin kiteyttää kuin nimim. Ant.
”Niillä on jo kaikki aseet käytössä, mitä Suomessa voi olla. Niillä on ministereitä, niillä on Yle, niillä on yliopistojen monikulttuuritutkijat, niillä on Kimmo Kiljunen, niillä on teatteri, niillä on Suomen valtion budjetti
omiin menoihinsa käytettäväksi. Niillä on tällä hetkellä kaikki mitä ne voivat saada, joten suunta voi olla vain alaspäin.
Meillä taas ei ole kuin rupinen nettifoorumi. Mutta meillä on kansan kannattama aate, ja sitä ei voi varastaa, poistaa tai piilottaa. Maahanmuuttokriittisillä ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa ja nimimerkkien takaa kirjoittavilla paskahousuilla ei oikeastaan niitäkään.”
http://hommaforum.org/index.php/topic,34682.msg463412.h tml#msg463412
Aika onnetonta, kun pyritään selittämään persujen kannatusta rasismilla.
Kysehän on nykyisten valtaapitävien puolueiden huonoista päätöksistä, sekä järkeen tai oikeudentajuun mahtumattomasta lainsäädännästä. Kansa näpäyttää ja näinhän sen pitää ollakin demokratiassa.
Se miksi kannatus kumuloituu persuille eikä demareille, johtuu siitä, että Soini lupaa muuttaa asioita. Lisäksi SDP:n nykyiset edustajat eivät aukaisseet vaalirahoitustaan avoimesti ja tuo jäi monia vaivaamaan.
Harakkaa on, kuten aina, vaikea ymmärtää. Ilmoittaakseen itsensä toimittajaksi ja peräti yhteiskunnallisen ”keskustelun ammattiseuraajaksi”, hän on kovin huono kirjoittaja.
Turha rääpiä kaikkia virheitään, mutta tuohon Hazard-kommenttiin pitänee puuttua.
Jos Harakan mielestä vihakirjoituksesta (Hazardin) loukkaantuminen ja sen esiin tuominen on vihapuhetta tms., niin eikö tämä toimi myös toisin päin? Eli jos Harakka ja hengenheimolaisensa loukkaantuvat jostain Hommaforumin ”masinoinnista”, jonka ymmärtävät vihakirjoitukseksi, ja tuovat tämän vielä ilmi, eikö tämä ole myös vihapuhetta?
Itse asiassa: onko tämä Harakan nyt kirjoittama teksti itse asiassa… vihapuhetta?
Taidamme olla asian ytimessä.
Ammattisuvaitsijan on vaan kovin vaikea mieltää itseään vihaajaksi. Siitä varmaankin nämä kouristelut.
Maahanmuuttokeskustelun esittäminen siten, että toinen osapuoli on vain kovasti yrittänyt keskustella rakentavasti toisen sortuessa raivoavaan vihapuheeseen ei ehkä ole aivan täsmällistä. Siinä määrin kovakorvaista keskustelu on kaikkien osalta ollut.
On eri asia keskustella siitä, kumpi puoli tässä keskustelussa on käyttänyt kovempaa kieltä kuin väittää, että toinen osapuoli on ollut kaiken puolin hyvässä uskossa ja kunnollinen toisen kiihottaessa ja ymmärtäessä tahallaan väärin. Tuo analyysi näyttää lähinnä sen (toisen keskusteluosapuolen) linjan jatkolta, jossa toisen osapuolen puheet tulkitaan
paremmin tai huonommin verhottuina tapoina sanoa jotakin hyvin, hyvin synkkää.
Mukana Harakan analyysissa on totta kai kaiken asiallisen keskustelun perusaineena sovelias salaliittoteoria hyvin resurssoituine, masinoituine ja koordinoituine joukkoineen, joita vastassa ovat vain hyvät ihmiset. Kuulostaa epäilyttävän samalta kuin kukkahattujen ja monikulturistien salaliitto.
Mitä taas populismiin ja vastakkainasetteluun tulee, en ole mitenkään varma, että aika monessa keskustelussa rakennettu vastakkainasettelu persujen ja muiden välillä olisi enemmän analyyttista ja vähemmän populistista.
Adlai Stevenson, joka hävisi aikoinaan USA:n presidentinvaalit, lausahti tärkeän oivalluksen, joka kaikkien bessewissereiden olisi hyvä muistaa: ”Voittoon ei riitä järkevien ihmisten kannatus, pitää saada enemmmistö.” Demokratiaan nyt vaan kerta kaikkiaan kuuluu, että tyhmillä ja tietämättömilläkin on äänioikeus. Juuri tästä syystä monet 1800-luvulla vastustivatkin täysin yleisen äänioikeuden toteuttamista. 1930-luvulla kehiteltiin Italian fasismin piirissä ajatusta korporatiivisesta valtiosta, jossa yleisen äänioikeuden ”varjopuolet” olisi voitu häivyttää. Kyllähän demokratiassakin kuitenkin eliitti
aika hyvin pärjää vaaleissa, mutta juuri yleinen äänioikeus pakottaa edes jonkin verran kuuntelemaan myös tavallisten ihmisten tarpeita. Prostestiäänten vyöry kertoo, että hallitseva eliitti ei ole tarpeeksi kuunnellut.
Hmmm. On olemassa vanha ranskalainen sanonta, joka sanoo että ¨äärilaidat kohtaavat¨. Siinä missä fasismi ja rotuoppi ovat vaarallisia yhteikunnalle ja ihmisille, ihan samaan porukkaan menee tuo ns.vihervasemmisto ja sen nihilismi. Yhdet haluavat täyttää elämän jokahetkisellä väri/kansallisuuden jahdilla, toiset haluavat riisua ihmisiä kansan yhteiskuuluvuus tunnesta ja tehdä yhteiskunnasta pelkkää massaa, missä arvoilla, historialla ja perinteillä ei ole merkitystä. Puhumattakaan uskonnosta…siis kristinuskosta tietenkin. Näistä kaikista kansaa ja yhteiskuntaa muokkaavista asioista tulee museo
kamaa, jota voi nauttia vain sitä varten sallituissa tiloissa. Molemttat äärilaidat aloittivat aikoinaan pieninä joukoina, jotka ajan mittaan saivat enemmän tilaa ja jäseniä levittämällä propagandansa ja valehtelemalla. Fasismi ja rotuoppi ei ole isänmaallisuutta, edes välittämistä omasta maasta. Samoin vihervasemmisto ei ole humanista tai vihreä, se on valehumanismia joka ajaa itsensä suljettuun koplaan ja synnyttää rasismia, agressiota, vihaa ja väkivalta, sotimalla oman maan aitojen yhteisarvoja vastaan. Median kautta tätä ajattelua on onnistuttu sulautettamaan ihmisille niin, että se olisi rikkautta ja tasa-arvoja ajaava suunta, sillä ajatellaanhan siinä ¨globaalisesti¨, eli muista välittämällä. Eli tämä ¨globaali ja monikullttuuri¨ toimii ikään kuin ihmiskilvenä tälle vihervasemmisto liikkeelle. Kuin diktaattori jonka sotilaat eivät tiedä minkä puolesta ne oikeasti taistelee, vihervasemmisto ideologia on saanut heikkohermoisia ja luottavaisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet asumaan rauhallisessa Kekkoslovakiassa, tekemään tärkeistä yhteiskunnan arvoista halpaamaista vessapaperia, jolla sitten pyyhitään..tiedätte itsekkin mitä. Taktiikka on samanlainen kuin mitä Bolshevikit käyttivät maailmansodan aikoina. Nehän puhui kansainvälisyydestä (internazional) ja rauhasta… jota ihmiset sodan kovina aikoina kaipasivat.. ja saivat niitä tämän avulla uskomaan että seuraamalla heitä ne saavat rauhan. Historia on näyttänyt mitä nämä ihmiset oikeasti saivat 1917 vuodesta eteenpäin. Voimme kurkistaa Ruotsin avulla oman maamme tulevaisuuteen, sillä siellä vihervasemmisto kailtainen suuntaus on päässyt vauhtiin vuosikymmeniä ennen meitä ja nyt on hyvä aika katsoa tuloksia. http://www.youtube.com/watch?v=KzLECtFT4aU ja http://www.youtube.com/watch?v=5a1PM6YB8wg
Puhuko vielä joku englantilaisista ja ranskalaisista työperäisistä maahanmuuttajista jota Suomen Perussuomalaiset ja muut rasistit vastustavat?
ysahama kirjoitti:
”Demokratiaan nyt vaan kerta kaikkiaan kuuluu, että tyhmillä ja tietämättömilläkin on äänioikeus. Juuri tästä syystä monet 1800-luvulla vastustivatkin täysin yleisen äänioikeuden toteuttamista. 1930-luvulla kehiteltiin Italian fasismin piirissä ajatusta korporatiivisesta valtiosta, jossa yleisen äänioikeuden ”varjopuolet” olisi voitu häivyttää. Kyllähän demokratiassakin kuitenkin eliitti
aika hyvin pärjää vaaleissa, mutta juuri yleinen äänioikeus pakottaa edes jonkin verran kuuntelemaan myös tavallisten ihmisten tarpeita. Prostestiäänten vyöry kertoo, että hallitseva eliitti
ei ole tarpeeksi kuunnellut.”
Käytännössä ”tyhmien ja tietämättömien” äänioikeuden mitätöinti on Suomessa tapahtunut. Se on tapahtunut siten, että poliitikot ovat hylkäsivät ajatuksen kansan edustamisesta. He alkoivat edustaa itseään ja omia etujaan.
90-luvulla Lipposen hallitukset tekivät demokratialle Suomessa todellisen karhunpalveluksen olemalla avoimesti aivan muuta, kuin mitä heidän äänestäjillään oli oikeus odottaa. Se ei oman elämänkokemukseni perusteella ole Demareile mikään uusi tapa toimia. Se oli toteutunut ammattiliitoissa jo pitkään.
”On sovittu”, on tyypillinen SDP:n toimitsijan tai poliitikon lause. Missä on sovittu ja millä oikeudella, ei sitten enää kuulukaan jäsenistölle/kansalle.
Edustettavien tahdon tahallisella sivuuttamisella ne, joita ”edustetaan” turhautetaan ja passivoidaan. Pasiivisuus jääkin usein vallitsevaksi olotilaksi, vaikka asioiden muuttaminen vaatisi päinvastaista asennetta - rähinää ja aktiivisuutta.
Sanoin juuri edellä mainitsemistani syistä aikoinaan silloisen ammattiosastomme puheenjohtajalle, että Sosiaalidemokraatit ovat Suomen syöpä. Ja olen sitä mieltä edelleen, koska he saavat paljon ääniä ja aina pettävät äänestäjänsä.
Toki maamme korruptio, sisäsiittoinen kabinettikähmintä - maantapa, on tehnyt oman osuutensa. Mitä teki eduskunta - keskittyi palkkojensa korottamiseen.
Soini on antanut näille hylätyille ihmisislle kanavan purkaa aiheellista kaunaansa vaalien alla. Muu jää nähtäväksi.
Hyvä kommentti A:ta, asioista voidaan olla täysin eri mieltä, mutta kommentti oli hyvä. Harakkahan vois keskustella vaikka poliisien ja vartioiden kanssa kuinka helposti rasismi korttia niitä vastaan käytetään. Onneks nykyään voi jo sanoa suht avoimesta mielipiteensä maahanmuutosta ja muista ”vaikeista” aiheista.
Tavallisen ihmisen ”rasismi” on varmaan vastalause sille ylisuvaitsevaisuudelle mitä tässäkin maassa vuosia on viljelty, missä kaikkea piti ymmärtää. Toivottavasti siihen ei ole enää paluuta.
Ja mitä persujen populisminn tulee, niin eiköhän sitä harrasta jokainen puolue näin vaalien alla. Kansansuosiota haetaan keinolla millä hyvänsä ja vaalien jälkeen katsotaan mitä lupauksista voidaan toteuttaa.
Tässä kyllä Harakka kompastuu omaan nokkeluuteensa. Hän kirjoitta perussuomalaisten ja Soinin virittämästä ansasta. Mikä ihme se on? Lopulta kirjoitus keskittyy lillukanvarteen, eli maahanmuuttopolitiikkaan.
Persujen kannatus on pahimmin yllättänyt heidät isensä. Politiikka on täysin hakusessa, mutta he voittavat silti. Voisiko syynä olla yksinkertaisesti se, että he ovat ainoa todellinen vaihtoehto.
Olen seurannut vaalikeskusteluja huonosti, mutta joka kerta TV:n avattuani Jyrki Kataisen argumentit ovat saaneet kellot soimaan.
Viimeksi hän väitti, että Brittien jäsenmaksualennuksen kompensoinnista
luopuminen edellyttää EU:n yksimielistä päätöstä. Minusta se edellyttää vain sitä, että pääministeri Timo Soini matkustaa Brysseliin ja ilmoittaa, että jatklossa emme maksa sitä!
Topinen Kataisen viljelemä argumentti on ollut vastuun jako EU:n taloudesta. Luulisi jokaisen aikuisen ymmärtävän, että ei vastuuta voi jakaa. Vain velvoitteita voidaan jakaa ja juuri siitä on kysymys vakuusrahastossa. Poliittisesti kyseessä on epätoivoinen yritys peitellä kyvyttömyyttä.
Kolmas Kataisen (ja Kiviniemen) mieluusti käyttänä näkökulma on se, että olemme jotenkin EU:n ytimessä vallankäytön suhteen. Se on täyttä tuubaa. Minkälaista vallankäyttöä on se, että ollaan aina samaa mieltä todellisten mahtien kanssa?
Kaikkein pöyrityttävin mielipide Kataiselta tuli taannoin, kun hän perusteli kokoomuksen ALV:n nostolinjaa sillä, että sitä voidaan periä myös ulkomaisista tuotteista. Hetkinen haloo! Hän siis ikään kuin antoi ymmärtää, että ALV:a maksavat muutkin kuin suomalaiset. Jos valtiovarainministeri on näin pihalla talouden realiteeteista, ehkä hallitus on syytäkin vaihtaa politiikasta riippumatta.
Mikä nyt sitten vihapuheeksi määritellään? Olen lueskellut lähinnä huvin vuoksi näitä kaikenlaisia keskustelupalstoja, ja siellä persuväestöltä tulvii kommentteja tyyliin ”jatkuvaa Soinin mustamaalaamista”, ”tämäkin on selvästi median asettama ansa Soinille”, ”vanhojen puolueiden pelko vaalituloksesta saa puhumaan epätoivoisia valheita”, ”tämäkin on selvästi tilattu juttu, jolla pyritään vain vaimentamaan kansan suuren enemmistön ääni”, mikähän sylttytehdas se tämänkin puolueellisen jutun takana mahtaa olla” ja niin edelleen. (ns. sylttytehtaiden nimiä ei tässä nyt mainita, lienevät selviä muutenkin.
) Sanomattakin on selvää, ettei kielenkäyttö jää näin pliisuksi. Samassa viestiketjussa jotain tiedotusvälinettä pidetään joko Kokoomuksen aivopesemänä tai sitten punaviherhippien tai kukkahattujen omana äänitorvena. Siis samaa mediaa. En ole törmännyt minkäänasteiseen vihapuheeseen, joka olisi kohdistunut Perussuomalaisiin. Poliittista vastenmielisyyttä saa toki tuntea, mutta ei se täytä vihan tunnusmerkkejä. Perussuomalaisten kannattajissa sen sijaan on näkyvissä vahvoja vainoharhaisuuden merkkejä. Salaliittoteoriat ovat puraisseet ja syvälle.
Toinen ihmetyksen aihe on se, kuka määrittelee Suomen ns. eliitin? Ketkä siihen kuuluvat? Kaikki nekö, ammatista ja puoluekannasta riippumatta, jotka eivät näe Perussuomalaisten äänestämisessä järjen häivääkään?
Harakalla tuntuu olevan iso hätä. Kansa äänestää väärin. Nyt ilmeisesti pitäisi löytää syylliset tähän väärin äänestämiseen ja keksiä heille jokin rangaistus.
”Kansanvalta vai eliitin valta?
03.04.2011 Kirjoittaja: Marjatta Vehkaoja
Posti kantoi erehdyksessä päivän vanhan Keskipohjanmaa-lehden laatikkooni. Hyvä niin. Sieltä löytyi juttu ”Wallin kuulee 30-luvun kaikuja”. Wallin viittaa Suomen Mieli-lehden artikkeliin, jossa muka puhuttiin ”kolmannesta valtakunnasta”.
Kiinnostuin ottamaan selvää, mikä tämä Suomen Mieli-lehti on. Se on Suomalaisuuden Liiton jäsenlehti. Löysin numeron ja jutunkin, josta Stefan Wallin pillastui. Ministeri Wallin oli artikkelin suhteen huonosti informoitu. Juttu on otsikoitu ”Kolmas tasavalta”, jolla viitataan Persujen
valtavaa kannatusta vuoden 1945 eduskuntavaaleihin, jolloin kommunistit nappasivat 49 paikkaa. Ruotsin kielestä artikkelissa ei puhuta mitään eikä sen vastustamisesta vaikka Wallin tällaista linkkiä myy.
Wallin on fiksusti huolissaan siitä, että suurten puolueiden johtajat ovat ruotsinkielen pakollisuuden osalta eri kannalla kuin puolueidensa jäsenet. Eduskuntavaaliehdokkaiden enemmistö on vapaan kielivalinnan puolesta, niin on myös Suomen kansan enemmistö. Miten tästä mennään eteenpäin?
Ei ainakaan niin, että halveksitaan kansan enemmistön mielipiteitä ja siirretään päätösvalta puolueiden eliitille.
Entä kielirauha, joka on ollut ennen kaikkea RKP:lle tärkeä. Edistääkö kielirauhaa, että juuri pakkoruotsin vastustajien mielenosoituspäivänä 31.3 ministeri Virkkunen nimitti työryhmän, jonka tarkoituksena on edistää – Folktingetin ja Ahtisaaren tuoreen työryhmäraportin tilauksesta – ruotsinkielen opetusta koulussa? Ei edistä, vaan kärjistää. Edistääkö kielirauhaa, että pakkoruotsin vastustajien mielenosoituspäivänä samoille barrikadeille saapuvat myös pakkoruotsin puolustajat? Ei edistä.
Oma ehdotukseni on, että tähän saakka suunnitelmallisesti padottu keskustelu kansalliskielistämme päästetään nyt valloilleen. Paikataan nyt se hiljaisuus, jonka vallitessa kielilakimme uusittiin. Huolehditaan siitä, että lainsäädäntömme ei jatkossa lupaa mahdottomia, kuten nyt. Eräs RKP-läinen eduskuntavaaliehdokas totesi äskettäin vaalipaneelissa, että pakkoruotsia ei tarvitse opiskella siksi, että ruotsinkieliset saisivat kielelliset palvelunsa. Miksi sitten? Ihanko vain kiusaksi?”
Timo Harakka on lukenut mediaa kummallisten silmälasien läpi. Asia erikseen on tietenkin netin keskustelupalstat varsinkin moderoimattomat. Valtalehdissä, etunenässä Helsingin Sanomat, on jo kuukausia ollut käynnissä raivokas hyökkäys perussuomalasia kohtaan välillä aiheena maahanmuuttokritiikki (=rasismi) ja välillä pakkoruotsin vastustaminen (= sivistymättömyys). Harakka ei tätä ole ilmeisesti huomannut.
Positiivista Harakan älymystökritiikissä on se, että voimme luottaa hänen tarkastelevan älymystöä puhtaasti ulkopuolisena!
No, yhdeltä jo vetäytyvältä kuulin, että ennen haastattelua Harakka oli uhonnut voivansa tuhota hänen uransa…. en tiedä enää mihin tässä nykymaailmassa uskoa. Näyttää vähän siltä, että nykyinen järjestelmä on tullut tiensä päähän… mitä tulevaisuudessa?
”Voimmeko kuvitella, että Penttilä ja Apunen tulkitsevat Sauli Niinistön (kok) suuren suosion ”pahoinvoinnin ilmentymäksi” tai ”reaktioksi globalisaatioon”? Eivätköhän he kehuisi Niinistön teemoja, niiden kyvykästä esillepanoa, ammattimaista kampanjointia ja henkilökohtaista karismaa. Poliittista taitoa, siis.”
Tämä on hyvä pointti. Persujen nousua selitetään oireena, siis jonkinlaisena automaattisena reaktiona johonkin taudinaiheuttajaan. Tekee hyvää, että Harakka kohtelee persuja poliittisena liikkeenä, jolla on tietty agenda ja menetelmät agendan toteuttamiseksi.
Mutta Harakan vertaus
Niinistön kohteluun nostaa mainiosti esiin näkökulman, jota voisi hyvin soveltaa valtavirtapuolueisiin. Niitäkin voisi vaihteeksi pitää jonkin oireena: se lähestymistapa voisi tuoda esiin sitä tunne-energiaa joka kaikkeen poliittiseen kannatukseen kuitenkin kuuluu. Mistä kokoomuksen (tai demarien, vihreiden…) kannatus kertoo? Mihin se on reaktio? Mikä huoli ajaa äänestämään kokoomusta?
Tässä yksi mahdollinen vastaus: kokoomuksen äänestäjät protestoivat paniikinomaisesti progressiivista verotusta ja tasavertaisuuden vaatimuksia vastaan. He tuntevat outoa pelkoa, että heidän etuoikeutettu yhteiskunnallinen asemansa ei olekaan oikeutettu. He on takertuvat asemiinsa ja varallisuuteensa, koska he ovat jollain erikoisella tavalla riippuvaisia siitä tunteesta, että heillä on enemmän kuin muilla.
Muidenkin valtapuolueiden kannatus voitaisiin samalla tavalla johtaa yhteiskunnallisesta asemasta juontuviin poliittisiin tunteisiin. Nythän poliittinen valtavirta toimii niin kuin valtakirkko, joka esiintyy ainoan ”järkevän” uskonnollisuuden kantajana. Lahkot ovat omituinen poikkeus, joiden olemassaolo on jotenkin selitettävä. Samoin perinteiset puolueet ovat normi ja persut selitystä vaativa poikkeus.
Harakka on täysin oikeassa kiinnittäessään huomiota noin vuosi sitten esiin pulpahtaneeseen ilmiöön, populismiin. Sitä ennenhän suomalainen poliittinen keskustelu olikin kiitettävän korkeatasoista poliitikkojen viitatessa puheissaan tuon tuostakin Laclauhun, Foucaultiin, Skinneriin, Rawlsiin jnp. Aktiivisesti muut poliitikot myös kirjoittelivat esim. sellaisiin kotimaisiin julkaisuihin kuin Tiede&Edistys, Niin&Näin ym. Kiva niistä on myös ollut lukea arkijulkisuudessa pontevasti populismia vastustavan etujoukon kirjoituksia.
Kylläpäs nyt harakan pää loistaa taas harvinaisen punaisena ja maailma näyttää punaisten kakkuloiden kautta kovin synkältä. En löytänyt kuitenkaan sitä Punaista Lankaa tästä paatoksesta lainkaan, vaikka luin tekstin vielä toistamiseen läpi.
Lähinnä jäin kaipaamaan sitä järkiperäistä päättelyä ja faktatietoa tuon stratosfääreissä leijumisen vastapainoksi. Tosin tekstinä tämä sopi muutoin ihan hyvin suomen kuvalehden tyyliin ja poliittiseen agendaan - siitä pisteet kirjoittajalle.
”There is no political intervention which is not populist to some extent…Some kind of equivalence (some production of a 'people') is necessary for a discourse to be considered political.” -Laclau
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hetkinen tilausta käsitellään.
Toisinaanajattelija kirjoitti:
Risto tämä Penttilä. Onko hän Suomen älymystöä? Tähänkö on tultu? Ja Liikanen?
Mitä riettaammaksi meno menee, sitä varmemmin politiikot alkavat kutsua itseään poliittiseksi eliitiksi ja joukkoja massoiksi, niin kuin makkaramassaa.