Risto E. J. Penttilä: Seitsemän syytä Soinin nousuun

väinämöishattu

Viime laman aikana Suomeen syntyi protestiliike, joka vaati lisää markkinataloutta, enemmän eurooppalaisuutta ja globalisaation täysimääräistä hyödyntämistä. Nyt meillä on protestiliike, joka vaatii vähemmän markkinataloutta, enemmän suomalaisuutta ja globalisaatiolta suojautumista. Miksi perussuomalaisten noste on niin suuri?

Nuorsuomalaiset ravistelivat suomalaista politiikkaa 1990-luvun laman kurimuksessa. Puolueen lento jäi lyhyeksi kahdesta syystä. Puolue ei ylittänyt uskottavuuskynnystä suomalaisten syvissä riveissä ja Suomen hallitus ryhtyi toteuttamaan puolueen vaatimaa politiikkaa.

Tehtiin verouudistus, jonka tuloksena Suomi oli yritysverotuksen paratiisi, mentiin mukaan euroon ja avauduttiin globalisaatiolle. Näin ei tapahtunut nuorsuomalaisten vaatimuksesta vaan siksi, että hallitus katsoi tällaisen politiikan olevan Suomelle eduksi.

Olin itse mukana nuorsuomalaisessa protestiliikkeessä. Tuon kokemuksen perusteella olen miettinyt syitä siihen, että perussuomalaiset ovat menestyneet tavalla, josta nuoraktivistit vain unelmoivat. Olen löytänyt perussuomalaisten nousulle seitsemän hyvää syytä.

Ensimmäinen syy perussuomalaisten nousuun on Eurooppa. 43 prosenttia suomalaisista vastusti vuoden 1994 kansanäänestyksessä liittymistä Euroopan unioniin. Niin kauan kuin Suomella ja Euroopalla meni hyvin, he olivat hiljaa.

Kreikan ja Irlannin pelastuspaketit saivat entiset EU-vastustajat uudelleen aktivoitumaan. Tässä mielessä perussuomalaisten kannatus on tilapäistä: jos euroalueen kriisi saadaan aisoihin eivätkä EU-maat lähde uuteen hankkeeseen integraation tiivistämiseksi, alkaa perussuomalaisten kannatus laskea.

Toinen syy on nuorten miesten viha. ”Todellako?” oli minun reaktioni kun eräs nainen tämän asian minulle Kuopiossa ilmaisi. Mutta kyllä tässä taitaa olla vinha perä.

Peruskoulu on suunniteltu tyttöjen tarpeiden mukaan. Tytöt pärjäävät ylioppilaskokeissa paremmin. Pojat syrjäytyvät helpommin. Nuorisotyöttömyys vaivaa. Perussuomalaisista on tullut vihaisten nuorten miesten yhteenliittymä, jossa mukana on naisia, jotka ymmärtävät, että miehiä on kohdeltu väärin.

Kolmas syy on perusteollisuuden ahdinko.

Perusduunarille ei oikein tahdo enää löytyä Suomesta töitä. Tämä on tiedetty jo pitkään. Uutta on se, että perusinsinöörillekään ei tahdo löytyä töitä. Ei siis ihme, että perusteollisuuden varaan oman elämänsä rakentaneet suomalaiset turhautuvat ja lähtevät liikkeelle.

Perusteollisuuden ahdingosta kumpuaa myös perussuomalaisten ja Metalliliiton ilmastopoliittinen linja. Linjan kannattajat väittävät, että nykyisestä ilmastopolitiikasta on paljon vahinkoa, mutta vähän hyötyä. Väite ei ole täysin tuulesta temmattu. Näin voi todeta, vaikka pitääkin perussuomalaisten vaihtoehtoa populistisena potaskana.

Neljäs syy on poliittinen korrektius.

Kylmän sodan aikana Veikko Vennamo sai vauhtia siitä, että kyseenalaisti idänsuhteiden erinomaisuutta kailottaneen virallisen totuuden. Nyt perussuomalaiset saavat vauhtia siitä, että kyseenalaistavat monikulttuurisuuden autuuden.

Monissa Euroopan maissa kyseenalaistamisen kärjessä ovat olleet johtavat poliitikot. Sekä Angela Merkel että David Cameron ovat todenneet, että maahanmuuttajien integraatiossa on epäonnistuttu.

Voi olla, että perussuomalaiset reagoivat enemmän asiantuntijoiden ja ammattipoliitikkojen asenteeseen kuin maahanmuuttajien aiheuttamiin ongelmiin. Yksi esimerkki tällaisesta ”von oben” -asenteesta on tapa, jolla hyvä ystäväni professori Juha Sihvola tyrmäsi maahanmuuttoa käsitelleen kirjauutuuden (HS 17.2.2011). Voi olla, että Juhan ja minun kannattaisi miettiä omia asenteitamme samalla kun terävöitämme omia argumenttejamme.

Viides syy perussuomalaisten nousuun on pelko.

Elämme globaalia murrosta, joka mielestäni on syvempi kuin kylmän sodan päättyminen. Murrokset saavat ihmiset haikailemaan menneiden aikojen perään.

Perussuomalaiset noudattavat eurooppalaista nostalgista trendiä. He, kuten monet muut populistiset liikkeet, kaipaavat takaisin aikaan, jolloin jokaisella kansalla oli oma selkeä identiteettinsä, jolloin oman elämän rakentaminen oli helpompaa ja jolloin suomalaisuus oli jotenkin aidompaa. Tosiasiassa tällaista idylliä ei ole koskaan ollut. Mutta tosiasiat eivät politiikassa ole koskaan voittaneet mielikuvia.

Kuudes syy perussuomalaisten nousuun on kiusanteko.

Kiusa se on pienikin kiusa, sanoo vanha sananlasku. Tällainen kiusanteko on jo suurta herkkua. Kuinka usein suomalaisten on mahdollista panna poliitikkojen housut tutisemaan pelkästään sillä, että vastaa gallupkyselyyn aikovansa äänestää tiettyä puoluetta. Tilaisuus on liian houkutteleva.

Tätä taustaa vasten ei ole väliä, ketkä ovat perussuomalaisten listoilla ehdokkaina. Itse asiassa, kiusanteko on sitä herkullisempaa, mitä tuntemattomampaa henkilöä äänestää.

Seitsemäs syy Timo Soinin nousuun on muiden ylimielisyys.

Minun täytyy tunnustaa, että en ole ottanut Soinia tosissani. Olen pitänyt häntä suhteellisen harmittomana, lupsakkana miehenä, jolla ei ole mitään merkittävää sanottavaa. Olen ollut väärässä. Soinilla ei ehkä ole kovin paljon omaperäisiä analyysejä tai argumentteja, mutta hän kuuntelee kansaa. Hänen merkityksensä on siinä, että hän toimii tavallisen kansan äänitorvena.

Perussuomalaiset ovat antiteesi sille markkinatalouden, eurooppalaisuuden ja globalisaation agendalle, jota nuorsuomalaiset 1990-luvulla edustivat. He ovat vastakkaisia myös siinä mielessä, että he ovat onnistuneet niissä kahdessa asiassa, joissa nuorsuomalaiset epäonnistuivat: he ovat saaneet tavallisten suomalaisten kannatuksen ja ylittäneet uskottavuuskynnyksen. Ei mikään huono saavutus.

Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja.

Kuvitus Outi Kainiemi.