Moni kunta on sukeltanut jo liian syvälle - kuntatalous on luultua huonommassa tilassa

kuntatalous
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kuntien rahoitusvaje on kasvanut huolestuttavasti jo 5,4 miljardiin euroon. Edes suurten kaupunkien tulorahoituspohja ei ole kunnossa.

Lukijoiden pyynnöstä julkaisemme kuntatalouden tilasta kertoneen jutun myös Suomen Kuvalehden verkkosivuilla. Alun perin Pettävällä pohjalla -juttu on julkaistu painetussa Suomen Kuvalehdessä, joka ilmestyi 17.9. (SK 37/2010). Juttu on luettavissa kokonaan pdf:nä (linkki).

Alla keskeisiä otteita jutusta, jonka on kirjoittanut kuntatalouteen erikoistunut vapaa toimittaja Eeva-Liisa Hynynen.

Pettävällä pohjalla

Finanssikriisin alla kuntien verotulot kasvoivat ja suuret kaupungit ehtivät kirjata tilinpäätöksiinsä komeita ylijäämiä. Yleisesti on oletettu, että niillä olisi nyt vankat taloudelliset puskurit. Todellisuudessa suurkaupunkien puskurit ovat kiinni seinissä ja katoissa. Jatkuva väestökasvu on vaatinut investointeja, ja nyt niitä rahoitetaan jo valtaosin velkarahalla.

Kartta Suomen Kuvalehti

Yllättävä tieto perustuu laajaan tilastoaineistoon, jonka ovat Suomen Kuvalehdelle työstäneet Kuntaliiton kehityspäällikkö Oiva Myllyntaus ja tilastotutkija Heikki Pukki. Se kertoo Manner-Suomen kuntien taloudesta erilaisten “ranking-listausten”, aikasarjojen sekä ristiintaulukointien kautta.

Kun koko maan kuntatalouden sanotaan voivan hyvin tai huonosti, puhutaan todellisuudessa suurista kunnista. Kymmenkunta suurinta määrittää kuntatalouden suunnan, Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun johdolla.

Tilasto kuntatalouden tasapainosta vuosina 1988-2009 ei jätä tulkinnan varaa. Vuoden 2003 lopulta kuntien tulorahoitus on kääntynyt alijäämäiseksi. Rahoitusvajetta kuvaava punainen käyrä sukeltaa jyrkässä kulmassa kohti kaakkoa, ja vuoden 2009 loppuun mennessä kuntien rahoitusvaje oli kasvanut jo 5,4 miljardiin euroon.

Samainen tilasto osoittaa, että kunnat onnistuivat kohtuullisen hyvin taloudenpidossaan vielä 1980- ja 1990-luvuilla, jopa lamavuosina.

“Mutta 1990-luvulla kertynyt tulorahoitusjäämä syötiin jo vuoden 2003 loppuun mennessä. Sen jälkeen tulorahoitusvajetta on kunnissa ja kuntayhtymissä kertynyt vuosi vuodelta lisää tuohon lähes kuuteen miljardiin euroon”, Oiva Myllyntaus selvittää.

Kasvava vaje on katettu lisääntyvällä lainanotolla. Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta oli vuoden 2002 lopussa 4,8 miljardia euroa, mutta viime vuoden lopulla jo 10,9 miljardia.

“Velkaa on otettu lähestulkoon kertynyttä vajetta vastaava määrä.”

Tulorahoitusvajeen pitäisi näkyä kuntien taserakenteessa talouden puskureiden sulamisena, mutta näin ei ole tapahtunut.

Kuntien pärjääjät

Kuntatalouden kokonaiskuvan lisäksi Oiva Myllyntaus ja Heikki Pukki ovat tarkastelleet kutakin Suomen kuntaa. Ristiintaulukoimalla kuntien omavaraisuusasteet sekä kertyneet yli- ja alijäämät he ovat asemoineet kaikki Manner-Suomen kunnat talouskuntonsa perusteella yhdeksään eri kategoriaan.

Kärjessä ovat Kaskinen, Eurajoki, Oulu, Kauniainen sekä Kurikka. Viiden kärki ei yllätä Kuntaliiton asiantuntijoita: taustalta löytyy metsäyhtiöiden ja ydinvoimaloiden yhteisveroja sekä pörssiyhtiöiden osinkotuloja tai veronmaksukykyisiä kuntalaisia. Parhaaseen A-ryhmään kipuaa kaikkiaan 79 kuntaa.

Jos täysin terveen talouden pääsyvaatimus on se, että kunnan vuosikatteella on kyettävä kattamaan poistot, joukkoon on vielä vähemmän tunkua. Kaikkina 2000-luvun vuosina tähän kerhoon on suoriutunut vain neljä kuntaa: Kerava, Luumäki, Oulu ja Rauma.

Kuntatalouden asiantuntijat väittelevät ajoittain vuosikatteen, poistojen ja investointien suhdetta kuvaavien tunnuslukujen kelvollisuudesta.

Oiva Myllyntauksen mielestä muuttujat ovat toimivia kuntatalouden ja kuntien palvelutason kuvaajina. Vuosikatteella eli kunnan tulorahoituksella olisi kyettävä rahoittamaan poistonalaiset investoinnit tuotantovälineisiin, joilla kunta tuottaa palvelunsa.

“Jokaisen sukupolven pitäisi kyetä korvaamaan kuluvat tuotantovälineet eikä siirtää korjaus- ja rahoitusvastuuta tuleville sukupolville. Nämä tilastot vahvistavat, että rahoitusvastuuta siirretään nyt jälkipolville”, Myllyntaus tiivistää.

…ja putoajat

Heikoimmasta kategoriasta löytyvät kunnat, joiden omavaraisuus on romahtanut alle 50 prosentin ja taseessa on kertynyttä alijäämää. Tällaisia kuntia on 59. Vankimmin kriisikunnan kriteerit täyttävät Utsjoki ja Ylämaa, joka on jo liitetty Lappeenrantaan tämän vuoden alusta. Viisikkoon mukaan mahtuvat myös Lavia, Utajärvi ja Hanko.

Viiden kärki on ehtinyt vierailla myös valtiovarainministeriön kriisikuntien listalla, joka noukkii kunnat selvittelymenettelyynsä kuuden eri taloustunnusluvun tai vaihtoehtoisesti kertyneen tuntuvan alijäämän perusteella. Kutsun on saanut vuodesta 2006 lähtien 39 kuntaa, joista 18 on ehtinyt tehdä päätöksen kuntaliitoksesta.

Ministeriön menettely varmistaa, että 1990-luvulla talouskatastrofiin ajautunut Karkkila jäisi lajinsa viimeiseksi. Menettelyn tarkoitus on myös vakuuttaa kansainväliset luottoluokittajat siitä, että julkinen sektori on luottokelpoinen.

Myllyntauksen ja Pukin taulukoinnissa kriisikunnan kriteerit ovat herkemmät ja laukeavat nopeammin kuin ministeriön järjestelmässä. Myllyntaus painottaa, että kunnan hälytyskellojen pitää soida, kun taseessa on kertynyttä alijäämää ja omavaraisuusaste on pudonnut alle 50 prosentin. Silloin on jo kriisi.

Kriisikunnaksi vaiheittain

Usein kriisikunta on taantuvan alueen muutaman tuhannen asukkaan muuttotappiokunta, jonka väestö ikääntyy. Talouden romahdusta kunta saattaa toisinaan selittää jopa yksittäisten kuntalaisten vakavilla sairastumisilla.

Kuntatalouden asiantuntijat eivät selitystä niele: ellei kunnalla ole puskureita äkillisten tilanteiden varalle, heidän mielestään on jo kiire arvioida, onko kyseessä elinkelpoinen kunta.

Kriisikunnaksi pudotaan vaiheittain. Yleensä ensimmäiseksi heikkenee tulorahoitus.

“Siihen kunta reagoi ottamalla lainaa. Kun lainanotto kasvaa, omavaraisuusaste heikkenee, ja se kiihdyttää alijäämän kertymistä. Kun alijäämää ja velkaa kertyy riittävästi, kunta on jo kriisikunta”, Oiva Myllyntaus summaa.

Riskivyöhykkeessä ovat myös kunnat, jotka löytyvät Myllyntauksen ja Pukin kategoriasta “velkalastissa”. Niillä on kertynyttä ylijäämää, mutta heikko omavaraisuusaste. Tulopohja on siis vielä kunnossa, mutta velkalasti on raskas.

“Tällainen yhtälö voi toteutua esimerkiksi voimakkaasti kasvavilla kunnilla. Investoidaan velaksi ja uskotaan, että tulopohja kestää.”

Velkalastissa uivat muun muassa Porvoo, Pornainen, Kruunupyy, Kontiolahti sekä Vantaa. Voimallisen väestökasvun kuntia viisikosta ovat olleet 2000-luvulla kaikki muut paitsi Kruunupyy.

Selvitykseen liittyvä grafiikka ja koko Pettävällä pohjalla -juttu pdf:nä (linkki)

Kaikki Manner-Suomen kunnat (pdf)

Aiheesta lisää

“Jos kunnille säädetään vielä uusia tehtäviä, ihmettelenpä todella” (Suomenkuvalehti.fi 30.10.2010)

Ministeriö kuntien ahdingosta: “Osa kunnista ei näytä pystyvän tekemään säästöpäätöksiä” (Suomenkuvalehti.fi 29.9.2010)

“Kuntien tulopohja pettänyt jo vakavasti” – Helsingin tilanne “kestämätön” (Suomenkuvalehti.fi 28.9.2010)

Kartta: Näissä kunnissa on taloudellinen kriisi, täällä menee hyvin (Suomenkuvalehti.fi 24.9.2010)

Kuinka suuri on osuutesi kotikuntasi velasta? Katso lista (Suomenkuvalehti.fi 17.9.2010)