Varsova vahvistuu
Puola osasi lukea Venäjää oikein. Ukrainan sota on lisännyt maan painoarvoa Euroopassa, mutta oikeassa oleminen ei vielä tee Puolasta suurvaltaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut Puolan Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan parrasvaloihin. Osa asiantuntijoista on ennakoinut, että Euroopan valtakeskus olisi siirtymässä itään ja Puolasta tulisi uusi eurooppalainen suurvalta Saksan ja Ranskan rinnalle.
Puolan merkityksen kasvu on huomattu myös mediassa. Brittilehti The Times ylisti vastikään Puolaa pääkirjoituksessaan.
”Puolasta on nopeasti tulossa Euroopan vahvin mies. Naton jäsenistä se on sitoutunein ja voimakkain Ukrainan auttamisessa.”
Tutkija Tyyne Karjalainen Ulkopoliittisesta instituutista pitää puheita EU:n voimapyörän siirtymisestä itään ”hieman liioiteltuina”. Karjalainen tekee väistökirjaa Turun yliopistossa aiheenaan EU:n itäinen naapuruuspolitiikka.
”Puolalla on keskeinen rooli niin kauan kuin sota jatkuu ja EU:n jäsenmaiden huomio on Venäjässä sekä sen naapurustossa”, hän sanoo.
Puola ja Baltian maat ovat varoittaneet Venäjän uhasta jo pitkään ja ryhtyivät varautumaan pahimpaan Venäjän vallattua Krimin 2014. Nelikko oli arvioissaan oikeassa ja Länsi-Eurooppa väärässä. Oikeassa oleminen ei vielä tee Puolasta suurvaltaa.
”Vaikka Puolan oma rooli Euroopan puolustuksessa ja turvallisuudessa kasvaisi pidemmälläkin aikavälillä, se tuskin kanavoituu vaikutusvallaksi EU:n muilla alueilla. Puolan vaikutusvalta rajoittuu näillä näkymin Itä-Eurooppaan.”
Puola on asukasluvultaan EU:n viidenneksi ja taloudeltaan kuudenneksi suurin jäsenmaa. Ukrainan tukemisessa se on ollut tärkeä aloitteentekijä ja suunnannäyttäjä muille EU-maille. Puola majoittaa lähes 1,5 miljoonaa ukrainalaispakolaista. Aseapua Puola on antanut Ukrainalle enemmän kuin Saksa suhteutettuna asukaslukuun ja BKT:hen. Varsovan kautta kulkee lähes kaikki diplomaattinen, humanitäärinen ja sotilaallinen apu Ukrainaan.
Sota on kartuttanut Puolan poliittista pääomaa ja nostanut itsetuntoa. Muutoksen kanavoiminen valta-asemaksi EU:ssa vaatisi kuitenkin sisäpoliittisen täyskäännöksen, arvioi European Council on Foreign Relations (ECFR) -ajatushautomon Varsovan toimiston Piotr Buras helmikuussa.
Konservatiivinen Laki ja oikeus (PiS) on johtanut Puolaa vuodesta 2015. Sen politiikka on ollut piikikkään kansallismielistä ja jopa EU-vastaista. Puola on toistuvasti ollut törmäyskurssilla unionin kanssa. Isoin riita koskee oikeusvaltioperiaatetta. Se takia Puolalta on jäissä kymmenien miljardien edestä EU-tukia.
Burasin mukaan Puolalla on paha tapa määritellä johtajuus vastakkainasettelun eikä integraation kautta. Puola on jäänyt euroalueen ulkopuolelle ja ollut haluton syventämään eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Sotilaallisesti Puola luottaa vain Yhdysvaltoihin.
”Puolustushankinnoissaan Puola on sulkenut itsensä ulos eurooppalaisesta yhteistyöstä investoimalla miljardeja Yhdysvalloista ja Etelä-Koreasta tuleviin aseisiin”, Buras sanoo.
Puolan suhde EU:n vahvimpaan maahan Saksaan on kaunainen. Varsova karhuaa yhä Saksalta 1 300 miljardin euron korvauksia natsimiehityksestä.
Puolalta ei ole herunut ymmärrystä myöskään Saksan pidättyväiselle Ukraina-politiikalle. Pelkona on, että Saksa kaveeraa taas Venäjän kanssa, kun sota on joskus ohi.
PiS-johtoinen Puolan hallitus on vuosia yrittänyt rakentaa EU:ssa vastavoimaa Saksalle ja Ranskalle, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tšekin Puolan, Unkarin ja Slovakian ”Visegrad-ryhmällä” ei ole enää ulkopoliittista merkitystä Unkarin Venäjä-myötäilyn takia. Varsova ei kuitenkaan ole antanut periksi vaan puuhaa nyt ”koillisten maiden blokkia”. Siinä mukana olisivat Baltian maat, EU:hun kuuluvat Pohjoismaat sekä tulevaisuudessa esimerkiksi Ukraina ja Moldova.
Tutkija Tyyne Karjalainen kyseenalaistaa blokkiajatuksen, vaikka Suomi on eri yhteyksissä vetänyt yhtä köyttä Puolan, Baltian maiden ja Ruotsin kanssa. EU:ssa ei tarvita uusia jakolinjoja.
”Suomen keskeinen tavoite on tehokas ja yhtenäinen EU, eikä Suomi halua asemoitua eripuraa luovien leiriin oikeusvaltiohaasteista kärsivän maan kanssa”, Karjalainen sanoo.
Vaikka Puolan EU-varoja on kiistojen takia jäissä, maa saa unionilta rahaa Ukraina-politiikkansa tueksi.
”On toinen kysymys, kuinka asia kuvataan Puolassa kansallisessa keskustelussa. Yleensä populistipoliitikot eivät kerro EU-tukien hyödyistä vaan syyttävät EU:ta tuen vähyydestä.”
Puolassa, Baltiassa ja myös Suomessa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan pidetään eksistentiaalisena, maan olemassaolon vaarantavana uhkana.
”Meidän maailmankolkassamme itsenäisyyden käsite tarkoittaa vapautta Venäjästä”, Puolan ulkoministeri Zbigniew Rau totesi viime syksynä.
Ukrainan auttamisen taustalla Puolassa on hätä myös omasta turvallisuudesta. Jos Ukraina kukistuu, Venäjän seuraava kohde voi olla Puola.
”Periksi antaminen Venäjälle näyttäytyy mahdottomana strategiana koko Euroopan turvallisuuden kannalta, ja tämä kytkee Puolan ja Suomen samaan pöytään”, tutkija Tyyne Karjalainen tiivistää.
Puola on varustautunut Venäjän uhkaan hengästyttävää vauhtia. Tänä vuonna sen puolustusmenot suhteessa bkt:hen ovat suurimmat Natossa, neljä prosenttia. Sotilasliiton jäsenmailleen asettama tavoite on kaksi prosenttia.