Kotka ja satakieli
Venäjän hyökkäyssota sinetöi Puolan ja Ukrainan historiallisen kumppanuuden.
Huhtikuussa Ukrainan joukot vapauttivat pääkaupunki Kiovan lähiseutuja vetäytyvistä venäläisistä. Hostomelin esikaupungissa ukrainalaiset sotilaat törmäsivät raunioituneeseen, tyhjäksi ryöstettyyn asuinrakennukseen, jonka seinään oli sutaistu venäjänkielinen teksti ”No mitä, poika? Auttoivatko polakkisi sinua?” (Ну што, сынку, помогли тебе твои ляхи?). Ukrainan sodan aikana Puolalta saamaa aseapua ivaillut letkautus oli suora sitaatti Nikolai Gogolin romaanista Taras Bulba.
Autiotalon seinään rustattu korkeakirjallinen graffiti kertoi venäläisten hyökkääjien ajatuksista enemmän kuin Vladimir Putinin kovimmat televisiopuheet. Ukrainalaissyntyisen Gogolin kirja säesti aikoinaan keisarillisen Venäjän propagandaa Puolan 1800-luvun kansannousujen jälkeen. Teos kuvaa puolalaiset ukrainalaisten kasakoiden historiallisina vihollisina, sortavana ylimystönä. Venäjä taas näyttäytyy messiaanisena pelastajana.
Venäjän valtiontelevisio ja kulttuuriministeriö tuottivat romaanista Hollywood-henkisen elokuvan vuonna 2009, jo viisi vuotta ennen Krimin miehitystä.
Ei tarvitse ihmetellä, että myös Hostomeliin miehittäjinä saapuneet venäläiset kokivat osallistuneensa sotaan, jossa Kiovan verenhimoisen natsihallituksen takana vaanii alati petollinen puolalaisten kartanonherrojen klikki.
Hyökkäyssotaan ryhtyneen Venäjän hallitus on julistanut toteuttavansa ”erikoisoperaatiotaan” Ukrainan kansallismielisiä aineksia ja näitä aseistavia länsivaltoja ja Atlantin liittoa vastaan. Tämän ohella kyse on vuosisataiseksi koetusta kamppailusta itäisen Euroopan yliherruudesta.
Asian todenperäisyydellä ei ole merkitystä; kyse on siitä, miten Venäjän valtiojohto asian haluaa nähdä ja tulkita. Kremlin taholta Ukrainan oma toimijuus ja oma identiteetti on kiistetty säännöllisesti. Valtioeliitin näkemyksen mukaan kaikki Ukrainassa ilmenevä vastarinta venäläisiä vastaan on seurausta hairahtuneesta nationalismista, joka on vieroittanut ukrainalaiset perinteisestä yhteenkuuluvuudestaan venäläisten kanssa. Asennetta ovat lietsoneet ulkopuoliset tahot.
Suurin syypää ukrainalaisten harhaanjohtamiseen on ollut helppo nimetä: maa, joka valloitti Moskovan vuonna 1612, joka hyökkäsi Kiovaan 1920 ja joka yhä edelleen rohkenee haastaa Venäjän.
Moskovasta katsottuna Varsova on käärmeiden pesä.
Ei ole sattumaa, että jo nykyisen sodan valmisteluvaiheessa Kreml keskitti ensimmäisen operaationsa Puolaa vastaan, kun Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan joukot ajoivat kyynisesti turvapaikanhakijoita pyrkimään Puolan rajan ylitse. Tavoite oli toisaalta harhauttaa huomio pois joukkojen keskittämisestä Ukrainan rajalle, toisaalta provosoida Puolan oikeistopopulistiselta hallitukselta muukalaisvihamielinen reaktio ja täten leimata Euroopan maiden kaunopuheet ihmisoikeuksista hurskasteluksi.