Trump jakaa potkuja kuin Diilissä
Vuoden 2017 aikana Donald Trump erotti 19 korkeaa virkamiestä.
Mustaan puvuntakkiin sonnustautunut mies istuu pöydän ääressä viininpunaisella nahkatuolilla. Hän osoittaa sormella kilpailijaa, jonka tie kohti miljardöörin yhtiön liikemiehen pestiä päättyy siihen.
You’re fired! Sinut on erotettu.
Virka on vaihtunut, repliikki ei.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump isännöi aiemmin tosi-TV-ohjelma The Apprenticea, joka tunnetaan Suomessa nimellä Diili. Nyt ovet käyvät Valkoisessa talossa yhtä tiuhaan tahtiin kuin ohjelmassa.
Vuoden aikana Trump on erottanut useita johtotehtävissä olleita henkilöitä. Osa on lähtenyt itse. Toisista taas ei ole selvyyttä, onko eroilmoituksen taustalla potkut vai omaehtoinen lähtö.
Yhdysvalloissa työntekijät vaihtuvat yleensäkin presidentin mukana. Näin tapahtui myös silloin, kun edellinen presidentti, demokraatti Barack Obama, aloitti virkakautensa republikaaneja edustaneen George W. Bushin jälkeen.
Erityisesti ulkoministeriön työntekijät saattavat siirtyi think tankeihin eli ajatushautomoihin odottamaan oman puolueensa presidentin valtaan pääsemistä.
Mutta tällä kertaa työntekijät ovat vaihtuneet pitkin vuotta, onko se tavatonta?
Kyllä se on, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
”Tästä on tullut Trumpin aikana Valkoisen talon pyöröovi-ilmiö.”
Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen tutkijatohtori Anna Kronlund on varovaisempi kannassaan.
”Eroamisia ja erottamisia on ollut aiemmissakin hallinnoissa, mutta [Trumpin kaudella] on ollut monia henkilövaihdoksia lyhyessä ajassa.”
Kronlund muistuttaa, että Obaman kaudella 2009–2013 kansliapäällikkö vaihtui kolme kertaa ennen kuin Denis McDonough astui virkaan.
Kronlundin mukaan vertailussa on tärkeää huomioida myös virkamiesten arvoasteikko. Ministeritason nimityksistä vastaa senaatti. Trumpin läheinen henkilökunta on lähinnä presidentin itsensä päättämä.
”Sen vuoksi Trump ei voi itse erottaa ketä hyvänsä.”
Erottamispäätökseen vaikuttaa myös seuraavan henkilön palkkaus. Trumpin kohdalla se ei näytä olleen helppoa.
Ihmisten saaminen virkoihin on ollut Trumpilla ”dramaattisen hidasta”, sanoo maailmanpolitiikan professori Pekka Korhonen.
Virkakauden alussa Yhdysvaltain suurlähettiläät laitettiin vaihtoon ennen kuin uusia oli edes palkattu.
Se ei ole tavatonta, mutta Trump on tehnyt sen nopeaa tahtia.
Suurlähettiläitä puuttuu vieläkin.
”Vasta nyt, vuoden päästä, saatiin Etelä-Koreaan nimitettyä Yhdysvaltain suurlähettiläs. Sitä on odotettu pitkään, etenkin kun Pohjois-Korea on noussut tapetille”, Korhonen sanoo.
Samoin Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs on tuore nimitys. Virkaan on valittu Robert Frank Pence, mutta senaatti ei ole vielä vahvistanut nimitystä.
”Kun presidentti on eri mieltä faktojen kanssa, on tehtävä haastava.”
Erityisesti potkuja on satanut viestintäpuolelle. Mika Aaltola kutsuu sitä Trumpin hallinnon ongelmakohdaksi.
Esimerkiksi kelpaa edellinen viestintäjohtaja Sean Spicer. Hänet muistetaan väitteestä, että Trumpin virkaanastujaisissa oli paikalla ennätysyleisö, suurin kansanjoukko ikinä!
Näin ei kuitenkaan ollut.
”Kun presidentti on eri mieltä faktojen kanssa, on tehtävä haastava.”
Aaltolan mielestä nykyinen viestintätiimi, joka muodostui kesän 2017 lopussa, on pysynyt tehtävässään jopa ”yllättävän pitkään”.
Potkujen lisäksi osa työntekijöistä on allekirjoittanut eroilmoituksen myös omatoimisesti.
”Ne, jotka eroavat itse, ajattelevat omaa uraansa eivätkä halua liata mainettaan.”
Ja sitten on se toinen porukka.
”Hätäisesti, pystymetsästä valitut. Tällainen on esimerkiksi Anthony Scaramucci, joka ehti sähläämään siellä kymmenen päivän ajan.”
Trump tuskin on itse kaikkien erottamispäätösten takana. Valkoisessa talossa päätösvaltaa on myös presidentin lähipiirillä, kannattajakunnalla sekä ”aikuisilla”, joihin kuuluvat kenraalit, kuten kansliapäällikkö John Kelly, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja H.R. McMaster sekä Yhdysvaltojen puolustusministeri James Mattis.
”Nämä Valkoisen talon ’aikuiset’ todennäköisesti pakottivat Trumpin erottamaan [päästrategi] Steve Bannonin, tuskin hän olisi muuten lähtenyt vaihtoon.”
Ulkoapäin Trumpin hallinnosta saa kaaosmaisen kuvan.
”Trumpin aikana kaikki nousee pintaan, kaikki on dramaattisempaa”, Korhonen sanoo.
Aaltola puolestaan kuvaa hallintoa ”skandaalin käryiseksi”.
”Trumpilla on Diilistä tuttu tapa kilpailuttaa klikkejä, joista vahvimmat selviävät voittajina”, Aaltola sanoo.
Viidakon lait heijastuvat myös kannatuslukuihin: Trumpia kannatti marraskuussa enää 37 prosenttia yhdysvaltalaisista, joka tekee hänestä epäsuosituimman presidentin 70 vuoteen.
Mutta mikä yllättävintä, Trump voi Aaltolan mukaan pitää kaoottisuutta myös vahvuutena.
”Hän sanoo ’remontoivansa järjestelmää’ ja laittavansa sen uuteen uskoon. Ydinkannattajat voivat myös nähdä hyvänä, että Trump pyrkii kuivattamaan Washingtonin suon.”
Suon kuivattamisella tarkoitetaan pielessä olevien asioiden kitkemistä maan hallinnossa ja päätöksenteossa. Näin Trump on myös vakuutellut tekevänsä.
Sanonta juontaa juurensa siitä, että pääkaupunki Washington D.C. on rakennettu suon päälle.
Kuka lähtee seuraavaksi?
Korhonen ei halua veikata. Trumpia ja hänen hallintoaan ei voi ennustaa.
Koko syksyn on ollut spekulaatiota, että seuraavaksi tähtäimessä on Yhdysvaltain ulkoministeri Rex Tillerson.
Trump sanoi olevansa tietyistä aiheista täysin eri mieltä Tillersonin kanssa, mutta lyttäsi huhut ulkoministerin erottamisesta tapansa mukaan valeuutisiksi viestintäpalvelu Twitterissä joulukuun 2017 alussa.
”Vaikkei Trumpin perhepiiri katso Tillersonia hyvällä, erottaminen voi kääntyä Trumpia vastaan. Tillerson oli ainoa yhdysvaltalainen, joka oli samassa huoneessa, kun Trump ja [Venäjän presidentti] Vladimir Putin tapasivat Saksassa [heinäkuussa 2017]. Tästä syntyy panttivankitilanne: jos potkii vääriä ihmisiä pois, he voivat avautua myöhemmin presidentille epäedullisista asioista”, Aaltola kertoo.
Trumpin epäluuloisuutta voi ruokkia myös 1960-luvulla perustuslakiin tehty lisäys. Sen mukaan valtaa pitävä presidentti voidaan syrjäyttää, jos hänet todetaan kyvyttömäksi hoitamaan virkaansa. Tähän tarvitaan sekä varapresidentin ja neuvoston enemmistön tuki että kongressin päätös.
”Siksi pitää olla tarkka, ketä presidentin ympärillä on. Se lisää Trumpin vainoharhaisuutta neuvonantajiaan kohtaan.”