Suomalaissotilaat ovat valmiita Somaliaan jo maaliskuun alussa

Arvi Tavaila
Teksti
Hannu Pesonen

Suomalaissotilaat ovat valmiita lähtemään jo maaliskuun alussa Somaliaan turvaamaan YK:n avustusruokaa kuljettavia aluksia merirosvojen hyökkäyksiltä.

Alussuojaosasto on valittu ja sen koulutus on vastikään alkanut Turun Pansiossa, vahvistaa lähtöä valmisteleva merivoimien esikunnan operatiivinen osasto.

”Jos poliittinen päätös tulee, olemme tuolloin valmiita aloittamaan”, sanoo operatiivisen osaston apulaisosastopäällikkö, komentaja Arvi Tavaila.

Tavaila korostaa, että lähtöön tarvitaan vielä eduskunnan hyväksyntä. Käytännössä se on muodollisuus, sillä puolustusvoimien ylipäällikkö presidentti Sauli Niinistö sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyivät hankkeen jo marraskuun lopussa.

”Emme näe oikein mitään syytä, miksei lähtölupaa annettaisi”, Tavaila toteaa.

Lähtövalmiutta maaliskuun aluksi toivoo EU:n merirosvouden vastaisen operaatio Atalanta. EU-maiden sota-aluksista koostuva Atalanta on joulukuusta 2008 lähtien turvannut kauppamerenkulkua Somalian rannikolta käsin toimivien merirosvojen hyökkäyksiltä Adeninlahdella ja Intian valtamerellä.

Viiden kuukauden pesti

Atalantan päätehtäviä on suojata YK:n alajärjestöihin kuuluvan Maailman elintarvikeohjelman WFP:n elintarvikekuljetuksia pitkästä sisällissodasta kärsivään Somaliaan.

Suomalaisjoukko muodostaa ns. itsenäisen alussuojausosaston (Autonomous Vessel Protection Detachment). Se asettuu yhdelle WFP:n kauppa-aluksista, suojaa sitä merirosvojen hyökkäyksiltä koko matkan ajan ja turvaa lastin purkamisen määräsatamassa. Pesti kestää näillä näkymin viisi kuukautta.

Atalantan tuki- ja huoltotoimintoja hoidetaan Afrikan sarvessa sijaitsevasta Djiboutista. Merivoimat lähettää sinne jo helmikuussa pienen tukiosaston valmistelemaan alussuojausosaston saapumista, Tavaila sanoo. Kun tehtävä alkaa, Djiboutiin jää yksi henkilö varmistamaan Suomesta lähetettävien tarvikkeiden perillemenoa.

Alussuojaosaston mukana matkaan lähtee 15 sotilasta. Sitä johtaa maavoimien kapteenin tai merivoimien kapteeniluutnantin arvoinen upseeri. Koska miehistö vaihdetaan toimikauden puolivälissä, koulutuksessa on paraikaa 30 tehtävään valittua. Kuukauden mittainen koulutus on juuri alkanut Saaristomeren meripuolustusalueella Turun Pansiossa, Tavaila sanoo.

Joukko koostuu hänen mukaansa hyvin kokeneista sotilaista. Ensimmäisen suojausosaston miehistöstä vain kahdella ei ole aiempaa kokemusta kansainvälisistä rauhanturvaamistehtävistä. Osa heistä oli mukana myös miinalaiva Pohjanmaalla, joka osallistui Atalantan toimintaan Adeninlahdella ja Intian valtamerellä helmi-huhtikuussa 2011.

”Uskallan sanoa, että tämän kuukauden koulutusjakson jälkeen alueelle lähtee erittäin hyvin koulutettu joukko. Halukkaita oli runsaasti, joten lähtötaso oli korkea ja pystyimme valitsemaan haluamamme henkilöt”, Tavaila sanoo.

Koulutus sisältää oikeus- ja hallintoperiaatteita, aseidenkäsittelyä, meriturvallisuusasioita sekä tehtävän vaatimiin valvontalaitteisiin ja erikois- ja viestivälineisiin perehtymistä.

Puolet lähtijöistä on reserviläisiä ja puolet kantahenkilökuntaa. He ovat lähes kaikki merivoimista, kun taas Pohjanmaan miehistöstä noin kolmasosa oli maavoimista.

”On tärkeää, että miehistöllä on kokemusta laivapalvelusta ja suljetussa tilassa elämisestä. Sen ovat aiemmat kokemukset osoittaneet”, Tavaila toteaa.

Alussuojausosastoon on haettu muun muassa lääkäreitä, sairaanhoitajia ja ”operaattoreita” eli aseellista suojamiehistöä.

”Operaattoreiksi” sopivat muun muassa sotilaspoliisit ja armeijan ja poliisin erikoismiehet kuten tarkka-ampujat. Heistä koostui myös Pohjanmaan erikoisosasto, suojaus- ja tarkastusjoukkue, jonka tehtävänä oli tutkia ja tehdä vaarattomiksi merirosvolaivoiksi epäillyt alukset.

Pohjanmaa-operaation tavoin alussuojausosaston tehtävä on ensimmäinen laatuaan puolustusvoimien ja merivoimien historiassa. Kaiken kaikkiaan aseellinen alussuojaus on varsin uusi toimintatapa kansainvälisessä rauhanturvatoiminnassa. Kyseessä on täysin uusi toimintamalli, joka vaatii myös joukolta uudenlaisen kokoonpanon.

Tavat, joilla alukset puolustautuvat merirosvojen hyökkäyksiltä ovat muutamassa vuodessa tehostuneet. Kauppalaivoja varustetaan vesitykeillä, kuumavesisuihkuilla, merta tarkkailevilla valvontakameroilla tai aluksen ympärille luotavilla sähkökentillä.

Aluksia suojataan myös rumpukalvoja särkevää ääntä lähettävällä tekniikalla tai käyttämällä kaappajien alukselle nousua vaikeuttavia korkeita ja ulospäin kallistuvia reelinkejä.

Mutta kun alusta tähdätään kranaatinheittimellä tai singolla komentosillalle, miehistö voi puolustautua tehokkaasti vain sulkeutumalla turvakammioon ja jättämällä vastuun aseistetuille turvamiehille.

Somalimerirosvot eivät ole koskaan onnistuneet ryöstämään aseistettujen turvamiesten suojaamaa alusta. Merirosvojen toiminta on muutenkin laantunut vuoden 2012 aikana sitä mukaa kuin Somalian rauhankehitys on edennyt ja hallitus vallannut enemmän alueita itselleen.

Suojausosasto vastaa tuleen

Kaappausyritysten uhka on silti edelleen suuri. Sanalla ”itsenäinen” on siten todellinen merkitys. Vaaratilanteessa eli äkillisen hyökkäyksen aikana suojausosasto ei kysele ohjeita Atalantan operatiivisesta esikunnasta, vaan vastaa tuleen.

Sen on osattava valvoa, että alus toteuttaa kaikki suojatoimet, joilla merirosvojen nousu kannelle voidaan estää, valvottava laivaväen siirtyminen turvahyttiin, ja estettävä aluksen kaappaaminen ja ryöstäminen. Mahdollisesti myös tehtävä vaarattomiksi ja vangittava hyökkääjät.

Siksi tarvitaan tarkka-ampujia, sotilaspoliiseja, lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Osaston lopullinen lähtöajankohta riippuu vuokrasopimuksista, joita YK tekee elintarvikelasteja kuljettavien rahtialusten varustamojen kanssa. Suomalaisten työpaikka on näillä näkyminen Caroline Scan-rahtialus, joka on kuljettanut WFP:n ruokalasteja pitkään. Tällä hetkellä sitä turvaa Saksan merivoimien asettama alussuojausosasto, jolle vetovastuu siirtyi hiljattain hollantilaisilta.

”Alukset vaihtuvat sen mukaan miten YK niitä vuokraa tehtäviinsä. Mutta Caroline Scanin vuokrasopimusta on tietääksemme jatkettu, ja valmistaudumme siihen että se on kohteemme”, Tavaila sanoo.

WFP:n vuokraamat alukset ovat usein myöhässä aikataulusta joko lähtiessään reitilleen tai saapuessaan perille. Syy on selvä: varustamot eivät hevillä vuokraa YK:n tingityillä hinnoilla parhaimpia, uusimpia ja nopeimpia aluksiin Somalian merirosvovesille.

Myöhästymisiin vaikuttaa myös sää: jos vaikkapa Mombasassa lastattaessa sataa, laivan kansiluukkuja ei avata ennen kuin se loppuu ettei vilja kastuisi.

”Emme ole Caroline Scanilla itse käyneet, mutta tietojemme mukaan eläminen sillä on täysin mahdollista. Kohtuullisen lämmintähän siellä tulee”, Tavaila toteaa.

WFP:n alukset ottavat lastinsa Itä-Afrikan satamista kuten Djiboutista, Kenian Mombasasta ja Tansanian Daressalaamista. Ne kuljettavat ruoan eri puolille Somaliaa, muun muassa Mogadishuun, Hargeisaan ja Boosaasoon.

Viime kuukausina kuljetukset ovat olleet mahdollisia myös Somalian perinteisesti tärkeimpään rannikkosatamaan Kismayoon. Afrikan rauhanturvajoukot Amisom ja Kenian armeija häätivät sieltä ääri-islamislamisen taistelujärjestön al-Shabaabin, joka yhä pitää hallussaan suuria osaa Somaliasta.

Al-Shabaabin ja muiden asejoukkojen toimnta pitää Somalian yli 20 vuotta jatkunutta sisällissotaa käynnissä. Sota ruokkii edelleen pakolaisuutta, sekasortoa ja nälkää.

”Täytyy muistaa, miksi Somaliaan mennään. Poliittisen vastuun kantaminen on asia erikseen, mutta perimmältään siellä ollaan hyvin selkeistä käytännön syistä. Jos kauppa-alusta suojellaan, sen ruokalasti pääsee perille. Sen ansiosta tuhannet ihmiset saavat elää. Jos lasti ei menisi perille, moni kuolisi”, komentaja Arvi Tavaila tiivistää.

Lue myös