Miinalaiva Pohjanmaa: Adeninlahdella on pärjättävä omillaan

Ulkomaat 10.2.2011 09:36
Pohjanmaa Koneita kaksin kappalein. ”Kummassakin konehuoneessa on pääkone ja kaksi apukonetta”, kertoo ylimatruusi Timo.

Parikin viikkoa kestävän meritehtävän aikana Pohjanmaan sisuksiin muodostuu oma itseriittoinen pienoismaailmansa. Koneiden on kestettävä, juomaveden riitettävä, ruoan maistuttava, lääkkeiden oltava saatavilla.

Miinalaivassa on kaksi täysin samanlaista konehuonetta.

”Jos yksi menetetään, toinen voidaan ottaa tilalle. Konevalvomon elektroniikka on uusinta mallia, mutta kaiken voi tarvittaessa hoitaa myös käsipelillä”, toteavat konemiehet ylikersantti Jari ja ylimatruusi Timo.

Konehuoneen lämpötila pysyy ”mukavasti alle 40 asteessa”. Kannen hiekanerottimet pitävät huolta, ettei hiekkamyrsky hierrä koneita ja elektroniikkaa.

Elintärkeä käänteisosmoosilaite tekee koko ajan merivedestä 10 000 litraa makeaa vettä vuorokaudessa. Ihan aidolta maistuu.

”Vain satamassa vettä ei tehdä. Terveysriski on liian suuri kun satama-altaisiin tyhjennetään ties mitä.”

Pohjanmaa Kaukana ja yksin. Pohjanmaan partiointialueelta ei ehdi illaksi kotiin, kaikkea tarvittavaa on oltava mukana parin viikon varoiksi.

Pohjanmaassa on paljon kapeita käytäviä, korkeita kynnyksiä ja jyrkkiä portaita. Matkan edetessä ulkoilman lämpötila ja kosteus kasvavat.

”Aluspalvelun erikoisriskit kuten kaatumiset ja putoamiset sekä lämpösairaudet”, arvioi päällikkölääkäri Vesa tulevat painopistealansa.

Miinakannen lääkehytti on mini-terveyskeskus, jossa Vesan lisäksi toimii toinen lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa.

”Vastaa suomalaisen terveyskeskuksen sivuvarustusta. Tehdään perusverikokeita, hampaiden tilapäispaikkaukset, lastoitukset.”

Käytössä on kolme kuutiota lääketilaa, kahdeksan jääkaappia.

”Pyrimme minimoimaan täydennystarpeen. Kun toimimme kaukana merellä, nopein tapa saada jotain lisää ei ole erityisen nopea. Hyvin tärkeää on myös varautua siihen, ettemme hoida vain omaa väkeä. Joku muu alus voi lähettää potilaan, voimme joutua auttamaan merihätään joutuneita tai jopa kiinniotettuja rikollisia. On iso haaste pitää ulkopuoliset erillään siten, etteivät he vaaranna aluksen ja miehistön turvallisuutta fyysisesti, hygienian tai tartuntojen osalta”, Vesa muistuttaa.

Hygienia on myös keittiön päähuolia. Kaikki laivaan tulevat elintarvikkeet tarkistetaan laiturilla. Jokainen pahvipakkaus avataan ja kopistellaan. Alukseen nousijat kastavat kenkänsä desinfiointiliuokseen. Skorpioneja tai torakoita ei haluta laivaan, puhumattakaan elektroniikkakaapeleita jyrsivistä rotista.

Kotimaista laivaruokaa ja yhteisiä töitä

Lusikat kilahtelevat messissä, kermainen lohikeitto maistuu lounaalla. Kersantti Juha-Pekka latoo vasta leivottuja oliivifocaccioita tarjoilutiskille. Keittiön suoritukset ovat taiteilua tuoreen, jäisen ja kuivan tavaran välillä. Jokainen tietää, miltä tomaatti näyttää ja maistuu kaksi viikkoa oston jälkeen.

”Ensin käytetään tuoretavarat, sitten siirrytään säilykemaailmaan. Pakasteet tarjoavat puskuria”, tiivistää Juha-Pekka.

Hyvää kotimaista laivaruokaa muiden maiden keittiöiden silauksella, Juha-Pekka määrittelee linjan.

”Asiakaskuntaa on kuunneltava herkällä korvalla. Mutta ei tämä joukko ole äidin hellan vierestä. Voidaan syödä vieraampaakin.”

Yhdeksän miestä kokkaa kolmessa vuorossa. Aamiainen, lounas, päivällinen, kaksi erittäin suosittua yöpalaa, joille kerääntyy vahtivuorolaisten lisäksi muitakin: hiljaista hetkeä keittiössä ei juuri ole.

Merenkäynti luo lisähaasteita.

”Jos kauhat roikkuvat koukuistaan 90 asteen kulmassa, tietää että työ on tehtävä varman päälle. Muuten veitsen tai höyryävän kattilan kantaja on vaaratekijä itselleen.”

Noin 90 hengen miehistöstä melkein kolmasosalle merielämä on uusi kokemus. Yhteistä kaikille on, että arkisiin asioihin kuluu aina enemmän aikaa kuin maissa. Se vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Myös omaa tilaa ja yksityisyyttä on vähän.

Pohjanmaa Oma tila löytyy kun vetää punkan verhon kiinni, toteavat merisotilaat
Mikko ja Jari.

”Mutta sen oppii ottamaan. Kun vetää verhon punkan eteen, on omalla alueellaan. Se riittää”, toteavat kerrosvuoteillaan loikovat vapaavahtilaiset.

Monelle on uutta sekin, että sotalaivalla on runsaasti yhteisiä töitä. Pelkkä oman tehtävän suorittaminen riitä.

Harva jynssää kotonaan mopilla lattiaa joka päivä, mutta Pohjanmaalla jokaisella on oma siivousvastuualueensa. Merimiesromantiikka kärsii, viihtyisyys kasvaa.

Vielä on ollut enemmän ihmeteltävää kuin ahdistusta. Sitäkin tulee, sotilaspastori Marko tietää.

”Mutta täällä olevien keski-ikä on korkeampi kuin monessa muussa rauhanturvatehtävässä. Miehistöllä on elämänkokemusta, kykyä ja halua eritellä ja puhua asioista. Käyn syvällisiä keskusteluja päivittäin. Niitä kertyi jo koulutuksen aikana enemmän kuin edellisessä rauhanturvatehtävässäni Tšadissa yhteensä”.

Lue kaikki miinalaiva Pohjanmaan matkasta kertovat jutut täällä.

Teksti ja kuvat: Hannu Pesonen, Djibouti / Adeninlahti.