Pimeys laskeutui
Lännen piti pelastaa Afganistanin naiset brutaalilta Talibanilta. Nyt ääriliike marssitti partasuiset miehet jälleen valvomaan afgaanien elämää ja siveyttä.
Aamu vahvisti kaiken: valtion televisiokanavalla uutisia luki partasuinen mies, jolla oli päässään valkoinen turbaani. Taliban oli todella vallassa. Kaikki tunnetut naisjuontajat oli vedetty pois valtion tv-kanavalta.
Myös Kabulin kaduilla naisia näkyi vain harvakseen. Moni oli vetänyt taivaansinisen burkan takaisin päälleen. Virastot olivat kiinni, samoin useimmat kaupat. Pelko tulevasta piti ihmiset kotona.
Talibanin asemiehet kiersivät Kabulin asuinalueita ovi ovelta. He takavarikoivat aseita ja hankkivat tietoa.
Lentokenttä ja sen kaaos olivat etäällä keskustasta. Vain taivaalle nousevat suihkukoneet kertoivat, että evakuoinnit olivat jälleen käynnissä.
Kaupungin puistoissa elää taivasalla tuhansia perheitä, jotka ovat paenneet taisteluja eri puolilta maata. Joukossa on vastasynnyttäneitä naisia vauvoineen, vanhuksia ja itkeviä lapsia. Taistelut ovat vaienneet, mutta perheet eivät uskalla – eivätkä pysty – palaamaan tuhottuihin koteihinsa.
YK:n mukaan humanitaarinen kriisi koskee jo 18 miljoonaa afgaania, puolta kansakunnasta.
Vallan anastanut Taliban kertoo antaneensa virkamiehille armahduksen ja kehottaa heitä palaamaan työpaikoilleen. Palvelut on saatava toimimaan, liike viestittää.
Valtion ytimen, presidentin palatsin ja parlamenttitalon, Taliban on jo ottanut haltuunsa. Parlamentissa istui vielä viime viikolla 248 kansanedustajaa, heistä liki kolmannes naisia. Nyt ovia vartioivat partasuiset asemiehet.
Luotollisten puhelinkorttien myynti Kabulissa on lopetettu. Se tarkoittaa, että Whatsapp-puhelut ja sähköpostit voivat sulkeutua.
Talibanin asemiehet kävivät Kabulin asuinalueita läpi ovi ovelta.
Talibanin edellinen valtakausi Afganistanissa kesti viisi vuotta.Järjestö raivasi 1990-luvulla nopeasti tiensä valtaan keskellä sotatilaa, jossa Afganistan oli ollut Neuvostoliiton miehitettyä maan 1979.
Kymmenen vuotta kestäneen neuvostomiehityksen aikana Yhdysvallat aseisti ja rahoitti venäläisiä vastaan taistelleita ääri-islamilaisia asejärjestöjä, kuten al-Qaidaa.
Venäläisjoukot vetäytyivät, jolloin hallinto romahti vuonna 1992. Paikallisten sotapäälliköiden valtataistelu suisti Afganistanin sekasortoon, jonka Taliban vannoi lopettavansa – niin kuin se lupaa nytkin.
1990-luvulla Taliban sai lupauksillaan aluksi laajaa tukea sodan uuvuttamilta afgaaneilta. Tuki haihtui nopeasti, kun liike alkoi hallita maata ”islamilaisena emiraattina” Koraaniin perustuvan šaria-lain jyrkimpien tulkintojen mukaisesti.
Suomen Kuvalehti vieraili Kabulissa tammikuussa 2000 puolitoista vuotta ennen Talibanin sortumista. Tuolloin sortohallintoa kaatamaan pyrkivien sotapäälliköiden saartorengas kaupungin ympärillä oli jo tiivis.
Elämä Talibanin valvomassa Kabulissa oli tylyä, ilotonta ja pelokasta. Sitä leimasivat kaikkiin arjen yksityiskohtiin ulottuvat säännöt, joiden rikkomisesta rangaistiin ankarasti ja mielivaltaisesti.
Miesten parran pituutta valvottiin. Kaduilla näki ani harvoin naisia. Sinisten, silmäristikolla varustettujen ja nilkkaan asti ulottuvien kaapujen peittäminä he kulkivat kadunvieriä pitkin hätäisesti ovelta toiselle.
Televisio ja elokuvat oli kielletty. Kansalaisten nuhteetonta käytöstä valvoi suojelemisen ja paheiden torjumisen ministeriö. Se oli juuri kieltänyt viimeisenkin huvituksen, afgaanien rakastaman leijojen lennätyksen.
Näyttääkseen, että länsimedia oli väärässä, Taliban-hallinto esitteli alkeellista koululuokkaa, jossa tytöt saivat kymmenvuotiaaksi asti oppia uskonasioita, lukemista ja kirjoittamista.
Kun kansainvälinen koalitio vyöryi Kabuliin vuonna 2001 lähes heti New Yorkin terrori-iskujen jälkeen, terrorismin kitkemisen lisäksi toinen julkilausuttu tavoite oli vapauttaa sorretut afgaaninaiset Talibanin ikeestä.
Valtaus alkoi, kun ääriliikkeen perustaja ja johtaja mullah Muhammad Omar kieltäytyi luovuttamasta Yhdysvalloille iskut toteuttaneen al-Qaidan johtajaa Osama bin Ladenia.
Yhdysvaltain johtama ja YK:n valtuuttama liittouma kaatoi Taliban-hallinnon lokakuussa 2001.
Talibanin tilalle presidentti George W. Bushin johtama Yhdysvallat kokosi hallinnon, jonka piti amerikkalaisten johtamien kansainvälisten joukkojen avulla vakauttaa Afganistan ja muuttaa maa läntisiä arvoja noudattavaksi demokratiaksi.
Tammikuussa 2002 naisten riemu Kabulissa oli käsinkosketeltavaa. Siniset burkat lensivät otsalta selän taakse, kun naiset kerääntyivät gynekologi Nadira Sediqin avaamalle klinikalle muurien taakse. Viiteen vuoteen naiset eivät olleet saaneet lääkärin apua vaivoihinsa.
Tuhansia äitejä ja vauvoja oli kuollut synnytyksiin ja tavallisiin tauteihin, koska Taliban oli seisonut klinikoiden ovilla vartioimassa, ettei mieslääkäri koske naiseen. Maan harvat naislääkärit olivat olleet teljettyinä koteihinsa, kuten kaikki muutkin naiset ja tytöt.
”Tämä on ollut maailman suurin naisvankila”, kuvasi opettaja Komilla Nabisadan. Hän oli pitänyt salaa koulua kylänsä tytöille koko Taliban-hallinnon viisi pitkää vuotta, jatkuvasta väkivallasta huolimatta.
”Nyt me tarvitsemme kouluja, oppimateriaalia ja lisää koulutettuja opettajia. Kaikkea, mikä auttaa meitä nousemaan tästä pimeydestä”, Nabisadan sanoi Suomen Kuvalehdelle vuonna 2002.
Talibanin paluu alkoi, kun Yhdysvaltain päämielenkiinto siirtyi pian Irakin valtaukseen ja Saddam Husseinin kaatamiseen. Afganistanin Isaf-operaatio siirtyi Naton johtaman liittouman vastuulle.
Vähä vähältä Taliban lujitti asemiaan syrjäseuduilla, jossa karu ja vaikeakulkuinen maasto esti liittoumaa hyödyntämästä valtavaa sotilaallista ja teknistä ylivoimaansa.
Ratkaiseva käänne tapahtui, kun presidentti Barack Obaman hallinto linjasi, ettei se pidä enää demokratian vakiinnuttamista Yhdysvaltain strategisena tavoitteena Afganistanissa. Sota olisi voitettu, kun al-Qaida tai muut islamilaiset ääriliikkeet eivät enää voisi aiheuttaa Yhdysvalloille uhkaa Afganistanista käsin.
Valkoisen talon strategit korostivat, että Taliban on tiukasti kansallinen liike, joka ei pyri vaikuttamaan maan ulkopuolisiin asioihin.
Vuonna 2014 Obama veti suurimmillaan yli 100 000 amerikkalaissotilaan joukot pois. Korvikkeeksi räätälöitiin Resolute Support -operaatio, johon jäi 14 000 amerikkalaista. Tavoitteena oli koulia Afganistanin turvallisuusjoukot tasolle, jolla ne pystyisivät itse pitämään yllä vakautta maassa.
Operaation takaraja oli vuonna 2016, mutta se venyi venymistään, koska hallituksen joukot kärsivät kaikesta tuesta huolimatta yhä raskaampia tappioita.
Käytännössä Taliban-liikkeen voitto varmistui, kun Donald Trumpin hallinto käynnisti yllättäen neuvottelut sen kanssa syksyllä 2018.
Afganistanin hallitus ja Nato-maat olivat kauhuissaan. Helmikuussa 2019 Trump sopi niiden ohi suoraan Talibanin kanssa aikataulusta ja ehdoista, joilla kansainväliset joukot vedetään Afganistanista. Vastineeksi Taliban sitoutui estämään terroristijärjestöjen, kuten al-Qaidan ja Isisin toiminnan.
Taliban myös lupautui neuvottelupöytään Afganistanin hallituksen kanssa. Rauhanneuvottelut aloitettiin Dohassa Qatarissa syyskuussa 2020.
Viime viikolla kolme miljoonaa tyttöä kävi koulua. Ensi viikosta kukaan ei tiedä.
Kahdessakymmenessä vuodessa ilman Talibania ehdittiin saavuttaa paljon. Perusterveydenhoito ulotettiin miltei koko maahan. Naiset selvisivät synnytyksistä entistä useammin. Polio, hinkuyskä tai tuberkuloosi tappoivat aiempaa harvemmin lapsia.
Talibanin valtavuosina koulu ei ollut suljettu ainoastaan tytöiltä. Myös pojille oli tarjolla vain koraanikouluja.
Vielä viime viikolla kolme miljoonaa afganistanilaista tyttöä kävi koulua. Ensi viikosta kukaan ei tiedä.
Useimpien Taliban-taistelijoiden ainoa koulutus on Koraani-opinnot. Kabulin kaduilla aseineen partioivista parrakkaista miehistä suuri osa on luku- ja kirjoitustaidottomia.
Niiden 20 vuoden ajan, jolloin talibanit piileskelivät Afganistanin vuorilla ja Pakistanin solissa, tuhannet afgaaninaiset kouluttautuivat juristeiksi, opettajiksi, poliiseiksi ja lääkäreiksi. He ovat vuosia vaikuttaneet tuomareina, poliitikkoina, professoreina ja toimittajina.
Taliban ei pelännyt suurvaltoja, Natoa tai niiden pommeja, mutta vahvoja koulutettuja naisia se pelkää. Juuri se tekee tilanteen nyt vaaralliseksi, sanoo Fawzia Koofi.
Hän on yksi vaikutusvaltaisimmista afgaaninaisista, entinen parlamentin jäsen ja sen varapuhemies.
Koofi istui liki vuoden Dohassa hallituksen neuvottelutiimissä kasvokkain Talibanin johdon kanssa ja yritti saada heitä ymmärtämään, miksi myös naisten oikeuksilla on väliä.
Nyt Koofi viestittää SK:lle istuvansa kotonaan Kabulissa. Hän ei pääse ulos kaupungista eikä tiedä, mitä hänelle tai hänen tyttärilleen tapahtuu – tai mitä tapahtuu niille tuhansille aktiivisille naisille, jotka ovat puolustaneet naisten oikeuksia.
Presidentti Ashraf Ghani, jonka puolesta Koofi Dohassa neuvotteli, pakeni avustajineen Afganistanista sunnuntaina.
”Afgaaninaisten tulevaisuus näyttää synkältä”, Koofi viestittää.
Jo Dohan neuvottelupöydän ääressä tuli selväksi, että Talibanilla ei ollut aikomustakaan tinkiä keskeisistä tavoitteistaan: Tulevaisuuden Afganistan on emiraatti, jossa valta on Talibanilla. Kaiken pohja on tiukin mahdollinen šaria-laki.
Talibanilla oli takataskussaan Trumpin kanssa tehty sopimus. Amerikkalaiset lupasivat lähteä maasta, jos Taliban suostuisi neuvotteluihin. Ei muita ehtoja. Pelkkä istuminen neuvottelupöytään riitti.
Mitään todellista pyrkimystä poliittisen ratkaisun löytämiseksi ei ollut. Käsitteetkin olivat hukassa. Talibanin neuvottelijoille piti yhä uudelleen avata, mitä tarkoittivat universaalit ihmisoikeudet ja miksi niillä oli merkitystä.
Maan perustuslaki on vuodesta 2004 taannut naisille ja miehille samat oikeudet lain edessä. Se näkyy kaikessa lainsäädännössä.
Koska Taliban on halunnut vahvistaa rivejään, se on avannut valloittamissaan kaupungeissa vankiloiden ovet. Vapaana kulkevat rikolliset tekevät elämän vieläkin vaarallisemmaksi myös pääkaupungissa Kabulissa.
Suurella hazara-vähemmistöllä on valtava huoli turvallisuudestaan. Hazarat ovat uskonnoltaan šiialaisia, kun talibanit ovat sunneja. Hazaroiden moskeijoihin on viime vuosien aikana tehty toistuvasti verisiä terrori-iskuja.
Viime keväänä 85 koulutyttöä kuoli ja 150 haavoittui, kun terroristit iskivät kouluun Kabulissa hazaroiden asuttamalla alueella. Vuotta aiemmin saman alueen synnytyssairaalaan tehdyssä iskussa teloitettiin 18 siviiliä, useimmat synnyttäviä naisia ja hoitajia. Kuolleiden joukossa oli kaksi vastasyntynyttä. Taliban kiisti osallisuutensa, mutta vain harva uskoi.
Harva uskoo lupauksiin nytkään.
”Olen ollut kolme vuotta tekemisissä heidän kanssaan, jotta olisimme välttäneet tilanteen, jossa nyt olemme”, sanoo Fawzia Koofi.
Talibanin johto on vakuutellut tulevan hallintonsa eroavan 1990-luvun islamilaisesta emiraatista.
”Me kunnioitamme naisten oikeuksia”, sanoi viestintävastaava Suhail Shaheen yleisradioyhtiö BBC:lle.
”Naisilla on pääsy koulutukseen, työhön ja hijabin käyttöön.”
Talibanin poliittinen johto on maanpakolaispäämajassaan Dohassa tottunut Qatarin ”vapaamielisyyteen”, joka tarkoittaa melko säntillistä ja kurinalaista islamilaista käytäntöä nykyajan mukavuuksilla höystettynä.
Se voi olla malli, jota he yrittävät toteuttaa uudessa emiraatissaan. On epävarmaa, voivatko he edes halutessaan onnistua siinä.
Valloittamillaan alueilla Talibanin paikallisjohto on ottanut käyttöönsä vanhat menetelmät. Aviorikoksesta kivitetään kuoliaaksi, varkaalta katkaistaan käsi. Naiset on suljettu koteihinsa, tytöt eivät pääse enää kouluun. Mielivaltaisia joukkoteloituksia on tehty useissa kaupungeissa.
Yhteisöjä on pakotettu luovuttamaan nuoret naimattomat tytöt Taliban-joukkojen komentajalle, joka on pakkonaittanut nämä taistelijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa seksiorjaksi alistamista.
”Talibanin poliittinen johto Dohassa on selvästi irti paikallisten komentajien todellisuudesta”, Koofi arvioi.
Se, mikä saattaa nousta tavaksi Kabulissa tai Kandaharissa, ei välttämättä koskaan ulotu yhä äärimmäisen eristyneille laajoille syrjäseuduille.
Talibanilla on edessään myös valtaan nousseiden aseellisten liikkeiden ikuinen ongelma: mukavasti eläneen maanpakolaisjohdon ja rintamilla raataneiden taistelijoiden vääntö vallanjaosta.
Miten nopeasti tasapaino löytyy ja kumpi ryhmä nousee määräävään asemaan, ratkaisee paljolti sen, millaiseksi Talibanin suhde kansalaisyhteiskuntaan ja ulkomaailmaan muodostuu.
Kaksi kolmasosaa afgaanimiehistä ajattelee, että naisilla on liikaa oikeuksia.
Talibanin ylintä johtajaa Hibatullah Akhundzadaa ei pidetä maltillisena.
Hallinnon vahvin mies on kuitenkin Abdul Ghani Baradar. Hän soti jo venäläisiä vastaan 1980-luvulla ja perusti Talibanin yhdessä lankonsa mullah Omarin kanssa.
Omar johti Kandaharissa islamilaisia kouluja. Baradar toimi mullah Omarin varamiehenä sekä tärkeänä sotilasjohtajana, kunnes hänet vangittiin Pakistanissa vuonna 2010 Yhdysvaltain vaatimuksesta.
Baradarin merkitystä kuvaa se, että Trumpin hallinto painosti Pakistanin vapauttamaan hänet vuonna 2018, koska tiesi, että neuvottelut Talibanin kanssa eivät muuten etenisi.
Baradar on Talibanin Lenin: kylmä, johdonmukaisen armoton ja pragmaattinen vallankumousjohtaja. Hän saattaa joustaa Talibanin periaatteista ulkopoliittisten välttämättömyyksien edessä, mutta laskee samalla tarkkaan, mihin asti niistä voi tinkiä vaarantamatta oppien perustaa.
Talibanin ja länsimaiden maailmankuvien yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta.
Eivätkä kahdenkymmenen vuoden ponnistelut ole muuttaneet tavallisten afgaanien asenteita vielä suuresti.
YK:n tasa-arvojärjestön vuonna 2019 teettämän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa afgaanimiehistä ajattelee, että naisilla on liikaa oikeuksia. Nyt kaatuneen hallinnon aikana aikuistuneista afgaanimiehistä jopa keskimääräistä suurempi osuus kannattaa tätä näkemystä.
Yhdysvaltain strategisista virhearvioista tuhoisimpia oli kyvyttömyys käsittää, että Afganistanissa poliittiset tai sotilaalliset päättäjät eivät koskaan ole täysin ketään vastaan tai kenenkään puolella.
Valtiona Afganistan syntyi 1700-luvun alussa, mutta kukaan ei ole koskaan hallinnut sitä kokonaan. Afgaanit ovat myös kautta aikojen tehneet ja purkaneet valtaan tai sen jakoon liittyviä liittoja joustavasti aina tilanteen mukaan. Näin viranomaiset ja asevoimat tekivät nyt Talibanin edessä.
Sama kaava jatkuu uuden hallinnon aikana, ja Taliban jos kuka tietää, mitä se vaatii.
Liikkeen valtaan ei kuitenkaan kohdistu lainkaan samanlaista uhkaa kuin 20 vuotta sitten. Järjestöä edellisellä valtakaudella ahdistelleiden sotapäälliköiden asema on heikentynyt, eivätkä he saa ulkomailta samanlaista ase- ja raha-apua kuin tuolloin. Osa on paennut vastikään Uzbekistaniin.
Niin kauan kuin Taliban osoittaa, että se pitää Yhdysvaltain kanssa sopimallaan tavalla al-Qaidaa ja Isisiä aisoissa, amerikkalaishyökkäystä ei ole odotettavissa.
Lupaus oli helppo antaa. Talibanille niin kuin valtaosalle afgaaneistakin ulkomaiset jihadistijärjestöt ovat epätoivottuja vieraita.Sekä al-Qaidan että Isisin asema on viime aikoina heikentynyt osin juuri Talibanin ansiosta.
Viime vuonna Taliban hääti Isisin Afganistanin-haaran Khorasanin maan itäisiltä vuoristoalueilta Nangarharin maakunnassa.
Amerikkalaisjoukot jopa tekivät tuolloin Talibanin kanssa ”hyvin rajoitettua” yhteistyötä, paljasti maaliskuussa Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän ja Keski-Aasian sotatoimialueen komentaja, kenraali Kenneth McKenzie.
Taliban tietää, ettei kansainvälinen yhteisö voi eikä välttämättä edes halua julistaa Afganistania samanlaiseen pannaan kuin 1990-luvulla. Tuolloin Taliban-hallinnon tunnustivat vain sen kummisetänä toiminut Pakistan, Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit.
Yhdysvallat loi Talibanille ehkä tahtomattaan vahvan uskottavuuden nostamalla sen keskeisimmäksi sopimusosapuolekseen Afganistanissa. Tämä voi toimia esimerkkinä myös muille maille.
”Talibanilla on tärkeä osa Afganistanin sovinnonteossa ja jälleenrakennuksessa”, julisti Kiinan ulkoministeri Wang Yi heinäkuussa tavatessaan Taliban-johtoa Pekingissä.
Tapaaminen osoitti, että Kiina on päättänyt tehdä Taliban-hallinnon kanssa yhteistyötä. Kiinan valtiojohtoinen media ja hallinnon some-trollit ovat siitä lähtien muokanneet kansalaisten mieliä hyväksymään sen.
Toisin kuin länsimaat, Kiina ei ole sulkenut suurlähetystöään Kabulissa. Myös Venäjä ja Talibanin kanssa aiemmat erimielisyytensä sopinut Iran pitävät lähetystönsä auki ja Turkki tarjoaa apua Kabulin lentokentän ylläpitoon.
Kiina ei pyri sotilaalliseen tai poliittiseen saneluasemaan, mutta se tahtoo vakauttaa Afganistanin. Tavoitteena on, että ääriliikkeet eivät luikertele maiden rajan yli sen omille muslimialueille Xinjiangiin, jossa Kiina alistaa uiguureita kovakouraisesti.
Samalla Kiina tavoittelee Afganistanin valtavia hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus USGS arvioi vuonna 2010, että hyödyntämättömien mineraalivarojen arvo yltää biljoonaan eli tuhanteen miljardiin euroon. Joukossa on runsaasti strategisia metalleja, joiden kysyntä kasvaa jatkuvasti.
Kiinan aikeet sopivat Talibanille oikein hyvin. Liike ilmoitti Wangin tapaamisen jälkeen toivovansa, että Kiina kasvattaisi taloudellista panostaan Afganistanissa sekä lupasi, ettei se salli minkään asevoimien käyttää Afganistania Kiinan vastaisiin toimiin.
Kiinan tuki antaisi Talibanille vapaammat kädet päättää, millaista yhteiskuntamallia se ajaa. Afganistanin valtion budjetista kolme neljäsosaa muodostuu kansainvälisestä avusta.
Raha on ainoa keino, jolla kansainvälinen yhteisö voi painostaa Talibania, jotta se ei romuttaisi kahden viime vuosikymmenen aikana tehtyjä tasa-arvo- ja koulutusuudistuksia.
Taliban rahoitti sotimisensa pääasiassa huumetuloilla. Noin 85 prosenttia maailmanmarkkinoilla myytävästä heroiinista tuotetaan afganistanilaisista oopiumiunikoista, joiden kasvatusta Taliban valvoo.
Jyrkän kielteisesti huumeidenkäyttöön suhtautunut liike poltti aiemmalla valtakaudellaan tuhansia hehtaareja unikkopeltoja ja sai kasvatuksen loppumaan suuressa osassa Afganistania.
Taliban kuitenkin käynnisti tuotannon uudelleen, kun Yhdysvallat oli syössyt sen vallasta. Sen jälkeen oopiumiunikon kasvatus maassa on nelinkertaistunut, YK:n huumevirasto UNODC laski vuonna 2018.
Kun pahin kaaos asettuu, kansainvälinen yhteisö joutuu punnitsemaan suhteensa Talibanin johtamaan Afganistaniin.
YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sanoi turvallisuusneuvoston hätäistunnossa myöhään maanantaina 16. elokuuta, että kansainvälisen yhteisön tulee pysyä yhtenäisenä, puolustaa naisen ja tyttöjen oikeuksia ja varmistaa, ettei Afganistanista tule uudelleen terrorismin syntypesäkettä.
Fawzia Koofilla oli jo Dohan-neuvottelujen aikana selkeä viesti maailmalle.
”Jos Afganistanissa nousee valtaan hallitus, joka ei kunnioita naisten tai vähemmistöjen oikeuksia, kansainvälisen yhteisön pitää olla valmis painostamaan sitä ja ehdollistamaan kaiken tukensa”, hän sanoi SK:lle syyskuussa 2020.
Liki 80 prosenttia maan budjetista on tullut kansainvälisiltä avustajilta.
Suomen ulkoministeriö ilmoitti 17. elokuuta, että kehitysapu Afganistaniin keskeytetään.
Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (sd) selitti, että nyt on seurattava tilanteen kehittymistä.
”Suomi ei ole kuitenkaan hylkäämässä Afganistanin kansaa, sen lapsia, naisia, miehiä, toimittajia, lääkäreitä, miinanraivaajia tai ihmisoikeustaistelijoita”, ministeriön tiedotteessa vakuutettiin.
Myös ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) näkee, että raha voi tarjota ratkaisun.
”Afgaanien on järjestettävä suhteensa kansainväliseen yhteisöön vastakin. Se edellyttää perusihmisoikeuksien kunnioitusta. Tämä antaa pienen toivon kipinän tulevaisuudesta.”