Nato-Suomen
kauppa­ratsu

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala sai tehtävän. Amerikkalaiset senaattorit tulisi varmistaa Suomen Nato-jäsenyyden kannalle.

ulkopolitiikka
Teksti
Pekka Vahvanen
Kuvat
T. J. Kirkpatrick

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Kello on viittä vaille yksi iltapäivällä, kun Mikko Hautala astelee Yhdysvaltain senaatin Dirksen-rakennuksen eteen.

Washingtonissa on tyypillinen heinäkuun lopun sää: yli 30 asteen kostea helle.

”On tämä väärin, kun joudutaan pitämään näitä rippipukuja päällä tällaisella helteellä”, Hautala sanoo. ”Patriarkaatti kostaa itselleen nyt.”

Suurlähettiläs Hautala on pukenut mustan puvun päälle aiheesta: hänellä on tehtävä suoritettavana. Hän yrittää vakuuttaa Yhdysvaltain senaattorit siitä, että Suomi tulee hyväksyä Naton jäseneksi.

Nyt Hautala on menossa tapaamaan senaattori Bernie Sandersia. Sanders oli lähellä nousta demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi sekä 2016 että 2020, mutta jäi molemmilla kerroilla esivaalissa toiseksi. Hänellä on edelleen vahva kannatus puolueen vasemmistosiivessä.

”Hän on tietysti yhden poliittisen laidan ihminen. Välillä on tavattavina tosi kovia trumpilaisia ja välillä ihan toista laitaa. Minun asiani on Suomen asia, ei Yhdysvaltain sisäpolitiikka.”

Paikalle tulee myös toinen Washingtonin suurlähetystössä työskentelevä diplomaatti, joka kirjaa tapaamisten annin ulkoministeriöön ja valtiojohdolle lähetettävään muistioon.

Hautala esittelee ulkoasiainsihteeri Maria Kaukon ja vitsailee, että Suomen delegaation seinäjokelaispitoisuus on sata prosenttia.

Yksi Sandersin lukuisista avustajista vie seinäjokelaisdelegaation ja toimittajan senaattorin huoneeseen.

Siellä Sandersia odotetaan muutaman minuutin ajan kuin joulupukkia. Välillä small talk sujuu, välillä ollaan hiljaa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Yhdysvalloista tuli Suomen ulkopolitiikan prioriteetti numero yksi.

Jos suhde Venäjään on ongelmallinen, suhteiden Naton voimakkaimpaan valtioon on oltava läheisemmät, Suomen ulkopoliittinen eliitti ajatteli.

Siksi kuluneet puoli vuotta ovat olleet Suomen Washingtonin-suurlähetystössä kiireistä aikaa. Kun Venäjän hyökkäys alkoi torstaina 24. helmikuuta, neljä päivää myöhemmin maanantaina aloitettiin presidentti Sauli Niinistön Yhdysvaltain-vierailun valmistelut. Perjantaina presidentti Joe Bidenin tavannut Niinistö lensi jo takaisin Suomeen.

Hautala sanoo, että nopea tapahtumienkulku oli diplomatian mittakaavassa ”jonkinsortin maailmanennätys”.

Niinistö teki toisen vierailun Valkoiseen taloon paria kuukautta myöhemmin yhdessä Ruotsin pääministerin Magdalena Anderssonin kanssa. Siinä vaiheessa Suomi ja Ruotsi olivat jo tehneet Nato-päätöksensä.

Molemmilla kerroilla suurlähetystö järjesti Niinistölle myös tapaamisia kongressin johtohahmojen kanssa. Toukokuussa senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnell vieraili Mäntyniemessä ja antoi tukensa Suomen Nato-jäsenyydelle. Oletuksena siis oli, että senaatti hyväksyisi Suomen jäsenyyshakemuksen.

Niinistön lisäksi Washingtonissa on viime kuukausina vieraillut paljon Suomen poliittista johtoa, esimerkiksi pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri. Myös moni muu suomalainen poliitikko on ollut lähetystön vieraana. Ennen Sandersin tapaamista Hautala oli tavannut saman päivän aamuna europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin.

Hautala tapasi senaattori Bernie Sandersin, joka oli aiemmin suhtautunut varauksellisesti Naton laajenemiseen. © Pekka Vahvanen

Vihdoin Sanders astuu sisään huoneeseen.

”Hei, kuinka voitte, suurlähettiläs?”

”Hei, senaattori.”

Hautala kertoo Sandersille, että toimittaja on myös paikalla hetken. Haluaisiko senaattori kenties sanoa jotain suomalaiselle medialle?

”Hän on mäntti”, kujeileva Sanders osoittaa Hautalaa.

”Mitä haluat minun sanovan”, Sanders kysyy Hautalalta. ”Että tuemme sinua seuraavaksi pääministeriksi?”

Sitten Sanders vakavoituu ja sanoo olevansa kiitollinen, että on saanut aikaisemmin olla Hautalan vieraana suurlähettilään residenssissä.

Hautala oli käynyt puhumassa demokraattisenaattoreille Ukrainan kriisistä maaliskuussa. Hän ei ollut ehtinyt takaisin työhuoneelleen, kun Sandersin avustajakunta oli pyytäneet kahdenkeskistä tapaamista.

Nyt Hautala ja Sanders keskustelevat kahdestaan kolmannen kerran.

Juuri ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan Sanders kommentoi, ettei Naton loputon laajeneminen ole järkevää. Hän korosti, että Suomi on erinomainen esimerkki onnistuneesta demokraattisesta yhteiskunnasta, joka on pysynyt Naton ulkopuolella.

Onko Sanders yhä samoilla linjoilla?

”Se on Suomen kansan päätös. Maailma on valitettavasti muuttunut eikä ole minun tehtäväni tehdä päätöstä suomalaisten puolesta. Kannatan sitä päätöstä, jonka suomalaiset ja ruotsalaiset tekevät.”

Sanders ja Hautala istuutuvat vierekkäin ison pöydän ääreen. 81-vuotiaalla Sandersilla on maski päällä.

Hautala aloittaa lyhyellä Suomen Nato-jäsenyyden puffauspuheenvuorolla. Eri maiden parlamentit ovat hyväksyneet Suomen jäsenyyden ”ennätystahtia”, Hautala sanoo.

Eduskunnassa 94 prosenttia kannatti jäsenyyttä, kansan keskuudessa tuki on noin 80 prosenttia, hän kertoo.

”Meidän demokratiassamme muunlainen ulkopolitiikka olisi nyt mahdotonta. Tätä kansa haluaa.”

Sitten Sanders haluaa tietää, kuinka Suomen omat puolustusvoimat voivat ja minkälainen on Venäjän joukkojen tilanne Suomen rajalla.

Nato ja Venäjä eivät ole ainoat puheenaiheet. Sanders on järjestänyt kotiosavaltiossaan Vermontissa erilaisia yleisötilaisuuksia. Nyt hän kutsuu Hautalan yhteen niistä puhumaan Suomen erinomaisuudesta. Hautala ottaa kutsun vastaan.

Viisikymppinen Hautala tekee unelmiensa työtä. Hän on ollut Yhdysvaltain suurlähettiläänä nyt kahden vuoden ajan.

Jo 13-vuotiaana hän päätti, että hänestä tulee diplomaatti. Silloin hän sai Seinäjoen kaupunginkirjastossa käsiinsä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan hakuoppaan.

Hän havahtui ensimmäistä kertaa siihen, että on olemassa sellainen asia kuin diplomaatin ammatti.

Lapsena häntä oli jo kiinnostaneet isoisien sotatarinat. Isovanhempien luona vierailut alkoivat aina omatoimisella tutustumisella isoisän divisioonan historiaan.

Jo varhain kiehtoivat myös vieraat maat, joiden pääkaupungit hän opetteli ulkoa 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi äidiltä saamastaan Meidän maapallo -kirjasta.

Hautalan äiti työskenteli perushoitajana ja isä suunnittelurakennusmestarina. He halusivat pitää huolen siitä, että poika saa opiskella niin paljon kuin haluaa.

”He eivät painostaneet tai asettaneet väkinäisiä odotuksia. Mutta paljon oli myönteistä kannustustukea.”

Neuvostoliiton hajotessa Hautala päätti erikoistua Venäjään ja Itä-Eurooppaan. Hän teki maisterinopinnot sekä poliittisesta historiasta että slaavilaisista kielistä.

”Yhdessä vaiheessa nuoruuttani päätin, että haluan pystyä puhumaan kaikkia slaavilaisia kieliä. Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa, onko minun todella tarpeen oppia esimerkiksi yläsorbin ja alasorbin kieliä.”

Niin hän päätti keskittyä venäjän, ukrainan, puolan ja valkovenäjän kieliin.

Hautala on tavannut tämän kevään ja kesän aikana noin puolet sadasta senaattorista.

Tänään hän tapaa Sandersin lisäksi kolme muuta senaattoria. Kalenteriin on merkattu demokraatit Jeff Merkley Oregonista ja Sheldon Whitehouse Rhode Islandista sekä republikaani Richard Shelby Alabamasta.

Seuraavaksi hänet kuljetetaan virka-autolla Capitol-rakennukselle.

Suurlähettiläs joutuu muiden tapaan aina turvatarkastukseen senaatin tiloihin tullessa.

Matkalla Sandersin tapaamiseen metallinpaljastin hälytti toistuvasti ilman näkyvää syytä. Syyksi osoittautui lopulta Hautalan leveät hartiat. Olkapäät ottivat kiinni metallinpaljastimen raameihin, mistä syntyi hälytys. Kengätkin piti riisua.

Tällä kertaa häntä kehotetaan riisumaan vyö, ja turvatarkastuksessa kuluu taas aikaa. Ei suurlähettilään arki mitään glamouria ole, Hautala sanoo.

”Sitten jos ne käskee ottaa housut pois turvatarkastuksessa, sitten jää senaattorit tapaamatta”, hän sanoo. ”Johonkin ne omat rajat on vedettävä.”

Huone jossa Hautala tapaa Merkleyn on Sandersin huonnetta hulppeampi. Pöydän ääreen mahtuisi muutamakymmentä ihmistä, mutta sekä ulkoasiainsihteeri Maria Kauko että Merkleyn avustajat jäävät seisomaan taustalle.

Merkleyn kannasta ei ole epäselvyyttä. Hän sanoo heti tapaamisen alussa äänestävänsä Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

Tätäkin senaattoria kiinnostaa kovasti Hautalan näkemykset Venäjästä ja Ukrainan sodasta.

Hautala korostaa tapaamisen jälkeen, ettei hänen tehtävänsä ole tuputtaa senaattoreita äänestämään tietyllä tavalla.

”Se on heidän päätöksensä, ja diplomatiassa on tietysti rajat sille, miten voi ja kannattaa esiintyä. Lähinnä perustelen Suomen ratkaisuja ja olen käytettävissä, jos heillä on joitain kysymyksiä tai vastaväitteitä.”

Senaattoritapaamisissa ehtii tavallisesti keskustella pitemmin kahdesta tai kolmesta asiasta. Nyt esillä olevien Naton ja Venäjän lisäksi yritetään usein pitää esillä esimerkiksi suomalaisten yritysten asiaa.

Syksyllä on tulossa suomalaisia energia-asiantuntijoita Washingtoniin. Merkleyä kiinnostaa tavata heidät, ja Hautala lupaa järjestää tapaamisen.

Hautala työhuoneellaan suurlähetystössä.

Suomen suurlähettiläillä on aina komea valtion maksama asunto. Yhdysvaltain lähettilään virka-asunto on suuri kaksikerroksinen, yli satavuotias talo, jonka pihalla on uima-allas. Alakerta on edustustila.

Tämän vuoden tammi–heinäkuussa virka-asunnolla on järjestetty kaikkiaan 23 aamiaistapaamista, 31 lounasta ja 26 iltatilaisuutta. Vieraina ovat olleet esimerkiksi ilmavoimista vastaava ministeri Frank Kendall, senaattorit Mitch McConnell ja Tom Cotton sekä muita kongressiedustajia.

Mielikuvissa diplomaatin työ huokuu hohdokkuutta. Härmäläisestä näkökulmasta jo ulkomailla työskentely vaikuttaa loistokkaalta – puhumattakaan sen tekemisestä hyvin pukeutuvien ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa kuohuviinilaseja kilistellen.

Hautala väittää, ettei hänelle tittelit tai status merkitse. Muodollista asemaa tärkeämpää on kuulemma työn mielekkyys, merkitys ja vaikuttavuus.

Miten mielekästä ja vaikuttavaa suurlähettilään työ sitten on?

Historiallisessa tarkastelussa suurlähettiläiden vaikutusvalta on vähentynyt, kun teknologia on kehittynyt. Varsinkin ennen lennättimen keksimistä 1800-luvulla suurlähettiläät olivat melko itsenäisiä toimijoita, jotka tekivät myös päätöksiä omatoimisesti. Täpärissä tilanteissa ei ollut aikaa kommunikoida kotimaan hallituksen kanssa.

Nykymaailmassa nuotitus tulee vahvemmin pääkaupungista. Suurlähettilään päätehtäviin kuuluu Suomen kantojen välittäminen ja perusteleminen parhaassa mahdollisessa valossa asemamaan päätöksentekijöille. Suurlähetystöt saattavat ihmisiä yhteen, oli sitten kyse poliitikoista, talouselämän tai kulttuurin vaikuttajista.

Suurlähetystöt tuottavat myös Hautalan sanojen mukaan ”herätteitä”: hallituksen toimintaa ohjaavaa tietoa, aloitteita ja näkemyksiä, joilla voi olla merkitystä ulkopoliittisten päätösten tekemisessä.

”Yleensä kun saan duunissani Suomen kannalta relevantteja tapaamisia ja asioita eteenpäin tai tärkeää tietoa tai viestiä läpi, niin se on hyvä päivä.”

Hautalalla on ollut kevään ja kesän aikana iltaohjelmaa lähes päivittäin.

”Silloin kun ei ole, huokaisen pitkään”, Hautala sanoo.

Mutta ilman iltaohjelmaakin päivä menee suurlähetystöllä tavallisesti iltakahdeksaan.

Hautala vaatii myös alaisiltaan paljon. Diplomatia on kutsumustyö, hän toteaa. Jos valitset tällaisen elämäntavan, miksi ajaisit käsijarru päällä?

”En tarkoita, että tulosten pitäisi aina olla hyviä tai virheitä ei saisi tehdä. Olen ensimmäinen myöntämään, että teen virheitä koko ajan. Oleellisempaa on se asenne, että haluaa kehittyä ja on sitoutunut ja motivoitunut.”

Hautala ei peittele sitä, että tämä on ollut erityisen hyvää aikaa tehdä Suomea positiivisesti tunnetuksi Yhdysvalloissa.

”Se mitä nyt tapahtui Ukrainassa on tragedia ennen kaikkea. Ei kukaan voi olla tyytyväinen. Mutta samalla tämä on vuosisadan paikka vahvistaa meidän maakuvaamme.”

Hautalan vaimo Heli Hautala on myös diplomaatti. Hän työskentelee nyt Center for a New American Security -nimisessä ajatushautomossa Washingtonissa.

Hautalan omien sanojen mukaan viime kuukausien työtaakka ja stressi eivät hänen untaan ole häirinneet. Enemmän unen määrään vaikuttavat omat 5- ja 7-vuotiaat pojat, jotka terrorisoivat suurlähettilään unta ennen herätyskellon sointia.

Perjantaina kello 11 järjestetään suurlähetystön johtoryhmän kokous. Siinä keskustellaan jälleen Nato-asioista, mutta myös esimerkiksi Bidenin hallinnon ongelmista viestiä onnistumisistaan. Lakipaketteja menee läpi kongressissa, mutta monet näkevät hallinnon silti epäonnistuvan.

Puheenaiheena on myös entinen presidentti ­Donald Trump, josta on tullut varapresidenttinsä Mike Pencen vihollinen.

Tulossa on lisäksi metsätapahtuma, jossa on mahdollista mainostaa suomalaista metsää ja metsäteollisuutta.

Suomen Washingtonin-suurlähetystö sijaitsee vehreällä alueel­la Yhdysvaltain varapresidentin virka-asunnon lähistöllä Woodland Normanstonen kaupunginosassa. Naapureina ovat Vatikaanin ja Norjan suurlähetystöt.

Lähetystörakennus edustaa modernia lasiarkkitehtuuria – kivitalojen vieressä. Se on kuulemma ensimmäinen Leed-ympäristö­sertifikaatin saanut lähetystö Yhdysvalloissa. Käytännössä ympäristöystävällisyys näkyy esimerkiksi sähkön säästämisessä: jos on vessassa minuutin liikkumatta, valot sammuvat.

Puolenpäivän jälkeen suurlähetystöllä alkaa tapahtuma, jossa Hautala puhuu amerikkalaisille Venäjä-asiantuntijoille.

Pääosin miehistä koostuvassa, noin kolmenkymmenen henkilön seurueessa ei ole mitään pojankloppeja. Yksi osallistujista on pitkän uran Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa tehnyt James Goodby, 92. Hän oli suurlähettiläänä Suomessa Urho Kekkosen presidenttikauden lopussa.

Ohjelmaan kuuluu Hautalan noin puolen tunnin puheenvuoro, jonka jälkeen Venäjä-asiantuntijat esittävät kysymyksiä. Seisovassa pöydässä on tarjolla savustettua lohta ja mansikka-mozzarellasalaattia.

Hautala nousee puhujapönttöön, jonka vieressä ovat Suomen, EU:n ja Yhdysvaltain liput.

”Meillä oli talvisodan aikana Suomessa sanonta, että yksi suomalainen vastaa kymmentä venäläistä”, Hautala aloittaa.

”Yksi suomalainen ei vastaa kolmeakymmentä amerikkalaista, mutta olen iloinen, että me olemme kaikki samassa joukkueessa.”

Hautala kertoo omista kokemuksistaan Ukrainassa ja Venäjällä.

Hän työskenteli Suomen Kiovan-suurlähetystössä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Moskovan-lähetystössä hän työskenteli reilu vuosikymmen sitten ja uudelleen suurlähettiläänä 2016–2020.

Hautala kertoo, että Moskovan suurlähettiläskautensa aikana Venäjä menetti kykynsä uudistua. Sekä talouden että kansalaisyhteiskunnan reformit loppuivat.

Silloin Venäjä alkoi miettiä uusiksi suhdettaan lännen kanssa. Ei yritetty enää löytää yhteisiä intressejä. Samalla nousi ”pakkomielle historiaan”. Alettiin tarkemmin dokumentoida, mikä valtio oli milloinkin tehnyt väärin Venäjää kohtaan.

Hautala kertoo, kuinka päiväkodissa hänen vanhinta poikaansa opetettiin marssimaan armeijan tyyliin.

”Jos ehdottaisin, että Suomessa opettaisimme lapsia marssimaan kolmevuotiaina, päätyisin varmaan mielisairaalaan.”

Hautalan englannin kielestä huomaa suomalaisen aksentin, mutta hän puhuu hyvää englantia pohjalaisella itsevarmuudella.

Kun yleisökysymysten aika tulee, hän osaa lipevästi imarrella kysyjiään.

”Tiesin, että teidänlaisilta asiantuntijoilta tulisi juuri noin vaikeita kysymyksiä.”

Venäjä on edelleen suomalaisten diplomaattien ”sisäänheittotuote” Yhdysvalloissa, Hautala sanoo tilaisuuden jälkeen. Suomalaisten kokemuksia ja asiantuntemusta siihen liittyen arvostetaan.

”Ei suomalaisten Afrikka-näkemykset ole täällä kovin kiinnostavia.”

Joskus amerikkalaiset haluavat myös kuulla, mitä sanottavaa suomalaisilla on arktisesta alueesta, 5G:stä tai Nokiasta.

Hautala korostaa, että kaikkea kommunikaatiota Venäjän kanssa ei pidä lopettaa.

”Vierastan sellaista ajattelua, että ei voisi puhua valtioille, joiden kaikkia sanomisia tai tekemisiä ei hyväksytä.”

Hän on tavannut Venäjän-kollegaansa Anatoly Antonovia Washingtonissa harvakseltaan.

Hautalan mukaan Nato-jäsenyys ei ole ”oikotie onneen”, mutta se on tärkeä osa Suomen turvallisuutta.

Suomen turvallisuuspolitiikka on perustunut neljään pilariin: uskottava kansallinen puolustus, länsi-integraatio, hyvä Venäjä-suhde ja kansainvälisen oikeuden hillitsevä vaikutus. Nyt kun Venäjä-suhde on heikentynyt, on välttämätöntä, että länsi-integraatiota ja kansallista puolustusta vahvistetaan, Hautala sanoo.

Hautala vertaa turvallisuuspolitiikkaa pukeutumiseen. Hän sanoo, että Nato-jäsenyys on ”tärkeä mutta vain yksi vaatekerros kylmää vastaan”.

”Kuvitelma, että se yksi vaatekerros riittää, on väärä. Me tarvitaan kerrospukeutumista. Edelleen mielestäni tärkein asia on kansallinen puolustus. Itse itselle annetut turvatakuut ovat kaikkein varmimpia.”

Hautala korostaa, että jo ennen Nato-jäsenyyden hakemista Suomen kansainvälinen asema oli vahva.

”Ei minulle täällä kukaan ole sanonut sen olevan ongelma, ettemme ole Naton jäseniä. Suomi nähtiin tärkeämpänä ja läheisempänä kuin jotkut Naton jäsenmaat. Mutta tässä tilanteessa oli tietysti perusteltua ja järkevää ja minusta ainut oikea vaihtoehto liittyä Natoon.”

Hautala puhui suurlähetystöön kutsutuille amerikkalaisille Venäjä-asiantuntijoille.

Hautala ei ole työskennellyt vain lähetystöissä. Hän on myös avustanut presidentti Niinistöä ja kolmea ulkoministeriä: Ilkka Kanervaa, Erkki Tuomiojaa ja Alexander Stubbia.

Hän sanoo oppineensa kaikilta näiltä jotain: Niinistön kyvystä erottaa suuret ja tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja Kanervan poikkeuksellisesta taidosta huomioida toiset ihmiset. Tuomiojalta Hautala on poiminut ajatuksen yleissivistyksen tärkeydestä ja Stubbilta systemaattisuuden arvon.

Amerikkalaisista poliitikoista hänen syvimmän ihailunsa saa entinen ulkoministeri Colin Powell, jonka kyky yhdistää moraalinen ja realistinen ulkopolitiikka teki vaikutuksen.

Nuorena diplomaattina Hautala luki haltioituneena Powellin muistelmia. Kun Hautala muutti kolmekymppisenä Brysseliin, muuttokuorman saapuminen kesti kolme viikkoa. Sen ajan Hautala selvisi ilman patjaakin. Tärkeämpää oli kuulemma se, että matkassa oli mukana Powellin muistelmateos My American Journey, jota Hautala luki vaatteista ja tyynystä tehdyssä ”kenttävuoteessa”.

Hautala sanoo lukeneensa teoksen ”valehtelematta kymmeniä kertoja”.

Viime lokakuussa ympyrä sulkeutui: Hautala tapasi Powellin. Kun Hautala näytti puhkiluetun muistelmateoksen, myös Powell liikuttui.

Hautala oli viimeisiä ihmisiä, jotka tapasivat syöpää sairastaneen Powellin ennen tämän kuolemaa.

Hautala näkee yhtäläisyyksiä oman ja Powellin uran välillä ainakin siinä, että molemmat ovat työskennelleet noin vuosikymmenen presidenttien ja ministerien avustajina. Powellista veikattiin pitkään myös republikaanien presidenttiehdokasta, mutta hän ei lopulta lähtenyt kisaan mukaan.

Hautalaa on toisinaan povattu myös kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi. Hän kiertää aiheeseen liittyvät kysymykset ja korostaa, että nykyinen tehtävä vaatii täyttä keskittymistä.

Heinäkuun lopussa Hautala menee Gray Televisionin haastatteluun ennen lomansa alkua. Televisiokanava myy paikalliskanaville kansallisia tuotantoja.

Studion alaovella kanavan Valkoisen talon toimittaja Jon Decker on toivottamassa Hautalan tervetulleeksi.

Tämä on tuttua puuhaa. Viime kuukausina Hautalaa on haastateltu esimerkiksi CBS- ja Fox-televisiokanavilla. Lehtijuttuja ovat tehneet muun muassa Washington Post ja Foreign Policy.

Politico-lehden päätoimittaja Matthew Kaminski kirjoitti hiljattain Twitterissä, että ”kukaan Washingtonissa, tai oikeastaan missään, ei tunne yhtä hyvin Venäjää ja Putinia kuin Mikko Hautala”.

Kaikkiaan Hautala on antanut amerikkalaismedioille muutamankymmentä haastattelua kevään ja kesän aikana.

Yleensä Suomen suurlähettiläät eivät ole näin kysyttyjä Yhdysvalloissa. Mutta Suomi on nyt kiinnostava.

Ennen Grey Televisionin haastattelua Hautala ja Decker keskustelevat suomalaisten kahvinjuontitottumuksista ja saunasta. Decker rakennutti kotiinsa saunan sen jälkeen kun hän kävi vuosia sitten Suomen suurlähetystön saunassa.

Studiolla ei ole tällä kertaa maskeeraajaa, joten Hautalalle annetaan mahdollisuus puuteroida itse kiiltävä kaljunsa.

Hautala ei halua, että hänestä otetaan kuvaa meikkaustilanteessa.

”Saisin grillijonossa turpaan Pohjanmaalla, jos ottaisit.”

Itse haastattelussa esitetään Hautalalle tuttuja kysymyksiä. Mitä Suomi hyötyy Natosta, mitä Nato hyötyy Suomesta?

”Meillä on yhdet Euroopan vahvimmista puolustusvoimista”, Hautala vastaa. ”Me olemme itse asiassa valmistautuneet Ukrainan kaltaiseen skenaarioon jo vuosikymmenten ajan.”

Toimittaja Deckeriä kiinnostaa myös Hautalan näkemykset Venäjästä ja Putinista – onhan Hautala tavannut Venäjän presidentin yli kymmenen kertaa.

Hautala sanoo, että Putin on vahvojen vakaumusten mies. Voimakastahtoinen mies. Putinilla on käsitys, että länsi on pettänyt Venäjän. Eikä meidän pidä unohtaa, että Putin on Venäjällä suosittu johtaja, Hautala huomauttaa.

Entä mitä Putin mahtaa ajatella Suomen Nato-jäsenyydestä?

”Uskon että hän on aina hyväksynyt sen, että Suomi on länsimaa. Hän on käynyt Suomessa 90 kertaa, joten hän tietää meidät paremmin kuin moni muu valtiojohtaja. Hänellä ei ole illuusioita maastamme ja kansastamme”, Hautala sanoo.

”En usko että hänellä on mitään perustavanlaatuista jäsenyyttämme vastaan.”

Haastattelu päättyy. Lämpiön puolella sitä seurannut Suurlähetystön lehdistövastaava Pasi Rajala antaa heti palautetta: ”Se meni tosi hyvin.”

”Myös meikkaus onnistui”, Rajala sanoo.

Elokuun alussa Yhdysvaltain senaatti äänestää odotetusti. Se hyväksyy Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen – jopa yksimielisemmin kuin eduskunta.

95 senaattoria äänestää Suomen ja Ruotsin jäsenyyden puolesta. Vain republikaanisenaattori Josh Hawley äänestää vastaan.

Hautala on ehtinyt jo lähteä Pohjanmaalle kesälomalle, kun hän saa kutsun Valkoiseen taloon.

Siellä presidentti Joe Biden allekirjoittaa Natoon liittymisasiakirjat Yhdysvaltain osalta.

Iltapäivällä 9. elokuuta Hautala seisoo ylpeän näköisenä Ruotsin suurlähettilään Karin Olofsdotterin kanssa Bidenin vieressä.

Biden ja varapresidentti Harris puhuvat parikymmentä minuuttia suurlähettiläiden kanssa takahuoneessa tutuista aiheista: Venäjästä ja Euroopan turvallisuudesta.

Seremoniassa Biden takeltelee jälleen sanoissaan. Sitten hän allekirjoittaa päättäväisen näköisesti asiakirjat. Hän antaa Suomen asiakirjan allekirjoituskynän Hautalalle, joka laittaa sen povitaskuunsa.

Allekirjoituskynä on yhä Washingtonissa, Hautalan vaatehuoneessa.

Se ei unohdu povitaskuun. Hautalan mukaan vaihtoehtona on vitriini suurlähetystössä tai museo Suomessa.

”Itse tietysti toivon sen pysyvän suurlähetystössä muistutuksena työmme tärkeydestä. Mutta jos allekirjoituskynistä kootaan joskus kokoelma Suomeen, silloin kynän paikka taitaa olla siellä.” 

Suurlähettiläs Mikko Hautala kirjoittaa säännöllisesti Suomen Kuvalehteen. Hän vuorottelee neljän muun asiantuntijan kanssa Näkökulma-palstan tekijänä.