Järkevä Nato-jäsenyys

Suomen ja Ruotsin ei tarvitse liittyä Natoon todistaakseen, että ne kuuluvat läntiseen maailmaan. Kyse on suojautumisesta turvallisuusuhalta.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Kirjoittaja on Dagens ­Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan minulta kysyttiin usein, kannatanko Suomen Nato-jäsenyyttä. Vastasin, että se on tässä elämässä niitä harvoja asioita, joista minulla ei ole selvää mielipidettä.

Toisaalta: Suomi on pieni maa, jonka pitää puolustaa yli 1 300 kilometriä pitkää rajaa suurta ja arvaamatonta naapuria vastaan. Olisi silkkaa hulluutta olla liittymättä Natoon.

Ja toisaalta: Suomen Venäjä-politiikka on toiminut jo pitkään. Suhteet ovat olleet pragmaattisia, käytännönläheisiä. Molemmat osapuolet hyötyvät niistä, ja ennen kaikkea hyvät naapurisuhteet vahvistavat yleistä vakautta Itämeren alueella. Miksi rikkoa jotakin, joka toimii?

Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomen toimiva Venäjä-suhde oli hetkessä finito. Ja enemmistö suomalaisista ymmärsi asian välittömästi.