Yhdysvaltojen tauti yltyy vaarallisesti
Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä elää keskellä hitaasti etenevää kriisiä. Trumpin salamurhayritys voi pahentaa tilannetta, kirjoittaa päätoimittaja Matti Kalliokoski.
Historia ei kopioi itseään, mutta se muuntelee tuttuja teemoja. Yhdysvalloissa 1960-luvun loppua leimasivat Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn salamurhat sekä vaatimukset presidentti Lyndon B. Johnsonin väistymisestä. Suomalaisetkin seurasivat tiiviisti tapahtumia.
Samat aiheet ovat jälleen esillä. Paluuta yrittävä Donald Trump selvisi täpärästi murhayrityksestä. Joe Bidenin uskottavuus presidentin tehtävän hoitajana murenee. Ja jälleen suomalaiset seuraavat uutisvirtaa.
Jokin on kuitenkin muuttunut. Runsas puoli vuosisataa sitten Yhdysvaltoja repi hajalle kansalaisoikeustaistelun lisäksi Vietnamin sota. Tällä kertaa kahtiajaon syyt ovat puhtaammin kotimaiset.
Myös syyt suomalaisten kiinnostukseen ovat muuttuneet. 1960-luvulla Atlanttia kavensi televisio, joka toi sodat, mellakat ja salamurhat myös täkäläisiin olohuoneisiin. Nyt Yhdysvallat on suomalaisille vahvin liittolainen. Yhdysvaltojen kriisit vaikuttavat myös meihin.
Kahtiajako eli polarisaatio on jo vuosien ajan ollut hyvä tapa tiivistää läntisten yhteiskuntien murrosta. Jokainen on voinut osoittaa huolestumisensa viittaamalla epämääräisesti Yhdysvaltojen esimerkkiin.
Yhdysvalloissa vaalijärjestelmä tukee kaksipuoluejärjestelmää, mutta pitkään puolueiden näkemykset tapasivat mennä limittäin. Moni äänestäjä pystyi samastumaan sekä demokraattien että republikaanien linjoihin.
Nykyään puolueet eivät ole ideologisesti limittäin vaan vieretysten. Jossain kulkee jakolinja, jonka toisella puolella ovat käytännössä kaikki kongressin demokraatit ja toisella puolella kaikki republikaanit.
Asiat eivät enää erottele poliitikkoja, vaan erot ovat ihmisten välisiä. Rajan tällä puolella ollaan oikeassa ja tuolla puolen väärässä.
Sama jako toistuu myös vaikkapa oikeuslaitoksessa ja mediassa, jotka ovat rajun politisoituneita. Tiedemaailmankin auktoriteetti on rapissut, koska tutkijan näkemyksen voi kuitata mielipiteenä, jota selittää sen esittäjän poliittinen tausta.
Jakautumista tukee moni tekijä. Julkisuus ja raha seuraavat sitä, joka pystyy esiintymään kärkevimmin väärin ajattelevien vastustajana. Maltillisten on entistä vaikeampi päästä edes ehdolle.
Trump on osoittanut kärjistysten, liioittelun ja jopa vääristelyn voiman. Hänen viestinsä uppoaa äänestäjiin sekä republikaanien sisällä että todennäköisesti myös vaalituloksen ratkaisevissa osavaltioissa.
Myös Bidenin henkisestä suorituskyvystä vaikeneminen heijasti tätä asetelmaa. Hän on jäänne sukupolvesta, joka pystyi nousemaan avainpaikoille politiikan keskikentältä. Tähän asti näytti siltä, että hän pystyisi houkuttelemaan viimeisiä liikkuvia äänestäjiä ja siten voittamaan Trumpin. Vaihtoehdot olisivat kauempana keskiviivasta. Siksi ongelmista vaiettiin.
Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä elää keskellä hitaasti etenevää kriisiä. Trumpin salamurhayritys voi pahentaa tilannetta vaarallisesti.
On kaikkien etu, myös suomalaisten, että asiat ratkaistaan vaaliuurnilla. Vaikka poliitikot eivät yksin ole vastuussa maansa kahtiajaosta ja sen seurauksista, keinot pahenevan kierteen katkaisuun ovat heidän käsissään. Viisaudelle olisi nyt käyttöä.