Biden nukkuu huonosti
Katastrofaalisen vaaliväittelyn jälkeen Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin olisi pitänyt onnistua esiintymään vakuuttavasti hillitäkseen yltyvää paniikkia. Toisin kävi. Bidenin mukaan hän tarvitsisi vain enemmän unta.
8
MIN
Rahoittajat vetäytyvät, kannatusluvut laskevat, oman puolueen edustajat vaativat ehdokkuudesta luopumista.
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin uudelleenvalintakampanja on ollut kuin valtava murhenäytelmä kesäkuun lopun tuhoisan vaaliväittelyn jälkeen.
Presidentille oli sovittu heinäkuun ensimmäiselle viikolle kolme haastattelua, kaksi radioon, yksi televisioon. Bidenin olisi pitänyt onnistua esiintymään varmasti ja vakuuttavasti hillitäkseen yltyvää paniikkia, mutta toisin kävi.
Philadelphialaisen Wurd-radiokanavan haastattelussa Biden sekoili jälleen sanoissaan ja ilmoitti olevansa ylpeästi ”ensimmäinen musta nainen”, joka on palvellut mustan presidentin rinnalla.
Hän tarkoitti ilmeisesti omaa varapresidenttiään Kamala Harrisia ja entistä presidenttiä Barack Obamaa, jonka varapresidenttinä itse toimi.
Toisessa, wisconsinlaisen CivicMedian radiohaastattelussa kysymykset olivat niin samankaltaisia kuin ensimmäisessä, että kansallisilla kanavilla alettiin ihmetellä, mistä ne olivat peräisin.
Selvisi, että Valkoinen talo oli välittänyt molemmille valmiin kysymyspatteriston, jota juontajat olivat päättäneet käyttää. Wurdin juontaja irtisanoutui.
Televisiohaastattelussa Biden ilmoitti olevansa erinomaisessa kunnossa ja kiisti kaikki ongelmat.
Häneltä kysyttiin, luopuuko hän ehdokkuudesta, jos näyttää siltä, ettei hän voi voittaa republikaanien Donald Trumpia.
”Se riippuu”, Biden vastasi.
”Jos itse kaikkivaltias tulee ja sanoo niin, saatan tehdä niin.”
Edellisissä vaaleissa vuonna 2020, kun Biden voitti Trumpin, vitsailtiin, että Biden oli piilotettu kellariin.
Trumpin leiri hoki sitä kuin mantraa – ja sai liberaalit faktantarkistajat oikaisemaan, ettei Bidenia ollut kirjaimellisesti piilotettu kellariin – mutta oli väitteessä perääkin. Biden esiintyi koronaviruspandemian takia usein videoyhteydellä.
Heti vaalien jälkeen kaksi politiikan toimittajaa, Jonathan Allen ja Amie Parnes, julkaisivat kirjan Lucky, jossa väitettiin, että Bidenin piilotteleminen suojeli kampanjaa sen suurimmalta heikkoudelta, Bidenilta itseltään.
Obama oli kirjan mukaan aluksi sitä mieltä, ettei voi asettua Bidenin tueksi, sillä pelkäsi, että tästä tulisi ”tragikoominen karikatyyri ikääntyvästä poliitikosta viimeisellä matkallaan”. Bidenia oli suojeltava itseltään.
Presidenttikaudella, ja varsinkin uudelleenvalintakampanjan aikana, demokraattien ja Valkoisen talon taktiikka on ollut kiistää ja hyökätä arvostelua vastaan.
Kun satiiriohjelma The Daily Show pilkkasi helmikuussa Bidenin ja Trumpin ikää ja muistiongelmia, arvovaltaiset demokraatit tviittasivat kilpaa, miten epäreilua ja demokratialle haitallista ilkkuminen oli.
Erikoissyyttäjä Robert Hur oli vastikään toimittanut kongressille raportin, jossa hän kutsui presidenttiä hyväntahtoiseksi ja sympaattiseksi vanhukseksi, jolla oli huono muisti. Hur oli selvittänyt, tulisiko Bidenia vastaan nostaa syyte salaisten asiakirjojen säilyttämisestä kotona.
Syytettä ei nostettu, mutta luonnehdinta ei varsinaisesti herättänyt luottamusta.
Raporttia kommentoivassa tiedotustilaisuudessa Biden puhui Meksikosta, kun piti puhua Gazasta, ja sen johtajasta Sisistä, joka on Egyptin eikä Meksikon presidentti. Demokraatit pyyhkäisivät keskustelun maton alle ilmoittamalla yhdestä suusta, että Biden oli ”älykäs, terävä ja keskittynyt” ja että muunlainen puhe pelasi Trumpin pussiin.
”Kuten vanha sanonta kuuluu, demokratia kuolee keskustelulla”, The Daily Show’n juontaja John Stewart kohautti olkiaan.
Demokraatit olivat tietenkin jo tuolloin huolissaan. Istuvan presidentin kannatusluvut alkoivat kolmosella. Nyt ne alkavat kakkosella.
On hämmentävää, että demokraatit ylipäätään päästivät Bidenin ehdokkaaksi toisiin vaaleihin, sanoo Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen professori Benita Heiskanen.
Biden itse vihjaili ensimmäisessä kampanjassaan, että istuisi vain yhden kauden. Oma kampanjaväki sanoi hänen kutsuneen itseään – juuri ikänsä takia – siirtymäkauden presidentiksi.
”Voi ajatella, että vallan kahvaan päässeet ihmiset haluavat pitää siitä usein kiinni liian pitkään”, Heiskanen sanoo.
”Mutta johtuu se puolueestakin. Demokraattien helmasynti on yrittää pitää väkipakolla kaikkia lankoja käsissään.”
Lankoja vedellään esimerkiksi niin sanottujen superdelegaattien avulla.
Puoluekokouksessa, jossa presidentti- ja varapresidenttiehdokas nimetään, valinnan tekevät delegaatit eli osavaltioiden edustajat. Demokraateilla on käytössään mahdollisella toisella kierroksella myös puolue-eliitistä koostuvia superdelegaatteja, joilla on enemmän valtaa kuin tavallisilla edustajilla.
Republikaaneissa delegaattien on äänestettävä kuten edustamansa osavaltio, mutta demokraattien superdelegaatit saavat äänestää toisella kierroksella miten he haluavat.
Bidenin ehdokkuutta on tähän asti vain jyrätty läpi, Heiskanen sanoo.
”Ja tässä sitä ollaan.”
Langat ovat tippuneet puolue-eliitin käsistä viimeistään kesän aikana.
Kun Biden joutui suoraan vaalilähetykseen, puolustuskin alkoi rapautua. Vaaliväittelyssä Biden esiintyi haparoivasti, takeltelevasti ja ajoittain sekavasti, ikään kuin hän olisi unohtanut kesken lauseiden, mistä oli puhumassa.
Ranskalainen Le Monde vertasi esiintymistä haaksirikkoon. Brittiläinen Daily Mirror kutsui sitä ”virheiden täyttämäksi painajaiseksi”, australialainen Sydney Morning Herald taas ilmoitti, ettei demokraateilla ole mitään mahdollisuuksia, jos Biden jatkaa ehdokkaana.
Väittelyn jälkeen kaksi demokraattien edustajainhuoneen jäsentä vaati presidenttiä luopumaan kisasta. Tuoreempin haastatteluiden jälkeen vaatijoita oli jo yhdeksän.
Monet maineikkaat tukijat, kuten Netflixin perustaja ja Disneyn perijä, ovat vetäneet miljoonansa Bidenin kampanjasta ja kehottaneet puoluetta etsimään uuden ehdokkaan.
Selvää manttelinperijää ei ole, Heiskanen sanoo.
Mahdollisina korvaajina on pyöritelty Kamala Harrisin lisäksi lähes kaikkia vähänkään nimekkäitä demokraatteja, kuten Michiganin kuvernööriä Gretchen Whitmeria, Pennsylvanian kuvernööriä Josh Shapiroa ja Kalifornian kuvernööriä Gavin Newsomia.
”Newsom esimerkiksi on suosittu, mutta sitten kuvaan tulee shakkipeli siitä, mitkä osavaltiot tarvitaan voittoon.”
Kalifornia on perinteisesti demokraateille varma, joten järkevämpää olisi valita vaa’ankieliosavaltion, kuten Michiganin tai Pennsylvanian edustaja.
Puoluekokous on elokuun puolivälissä.
”Nyt alkaa aikakin olla vähissä, ja lisäksi osa perinteisistä sinisistä osavaltioista on kallistumassa punaiseen päin. On erittäin hälyttävä tilanne, jos edes varmoina pidetyt osavaltiot eivät ole enää varmoja. Se kertoo todella karua kieltä”, Heiskanen sanoo.
Biden itse toistelee olevansa ainoa vaihtoehto Trumpia vastaan: onhan hän voittanut tämän jo kerran. Hän on sanonut puolueväen tapaamisissa, että tarvitsee vain enemmän unta ja että työskentelee mieluiten ennen iltakahdeksaa.
”Siis että ylipäätään keskustellaan siitä, että presidentti on onnistunut vastaamaan esitettyyn kysymykseen ilman muistiinpanoja…” Heiskanen sanoo.
”Eihän se nyt millään tavalla kerro mitään hyvää puolueen tilasta.”
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa äänestetään aina paljon muustakin kuin presidentistä. Samalla lipukkeella valitaan esimerkiksi kongressiedustajat ja kuvernöörejä.
Niin kutsuttu down ballot -vaikutus tarkoittaa, että äänestäjät valitsevat helposti muutkin ehdokkaat presidenttiehdokkaan mukaan. Vetäisevät vain ruksin kaikkiin demokraatti- tai republikaaniruutuihin.
”Mutta jos ei uskota presidentin kykyyn voittaa vaaleja, down ballot -äänestäminenkään ei tule toteutumaan. Ei sitten voiteta niissä muissakaan vaaleissa”, Heiskanen sanoo.
”Jos demokraatit häviävät myös kongressivaalit, mitään ei ole tehtävissä. Republikaanit saavat värisuoran, jossa heillä on edustajainhuone, senaatti ja Valkoinen talo. Missään lakiehdotuksissa ei voida laittaa kampoihin.”
Yleensä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ulkopolitiikka ei juuri kiinnosta äänestäjiä, mutta näissä vaaleissa on toisin, eikä Biden ei ole silläkään osa-alueella vahvoilla.
Koko kevään jatkuneissa yliopistomielenosoituksissa on vaadittu muutosta Yhdysvaltojen Israel-politiikkaan. Opiskelijat ovat vallanneet kampuksia ja ottaneet yhteen vastamielenosoittajien ja poliisin kanssa.
Biden on vanhan koulukunnan Israelin ystävä ja vetänyt perinteistä syvän strategisen kumppanuuden linjaa maiden välisissä suhteissa. Samalla YK:n kansainvälinen tuomioistuin tutkii, syyllistyykö Israel kansanmurhaan Gazassa.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulle Biden on sanonut olevansa sionisti.
”En usko, että on oltava juutalainen ollakseen sionisti, ja minä olen sionisti”, presidentti sanoi viime syksynä.
Linja jakaa amerikkalaisia yhä enemmän.
”Israelin ja Palestiinan konflikti on mobilisoinut äänestäjiä. Se vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen”, Heiskanen sanoo.
Ylipäätään Bidenin esiintymisistä on ollut valtavasti haittaa Yhdysvaltain ulkopolitiikalle.
”Ei sitä oikein voi liioitella, miten suurta mainehaittaa ne ovat aiheuttaneet.”
Trump johtaa Bidenia gallupeissa noin kuudella prosenttiyksiköllä, vaikka republikaanit ei ole vielä asettanut häntä viralliseksi ehdokkaakseen vaaleihin.
Se tehtäneen puoluekokouksessa heinäkuun puolivälissä.