Oma kansa ratkaisi Unkarissa

Suomessakin on tällä viikolla iloittu vallan vaihtumisesta Unkarissa. Soraääniä on ollut niin vähän, että kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miksi yhden EU-maan vaalitulos herättää näin vahvan reaktion.

Monelle tieto Viktor Orbánin siirtymisestä sivuun oli helpotus lukuisten ikävien uutisten jälkeen.

Mutta miksi suuri osa suomalaisista ja samoin tavoin ajattelevista toivoo tiettyä vaalitulosta oman maan rajojen ulkopuolella? Totta kai poliittisia suosikkeja ja inhokkeja on maailmalla aina ollut, mutta yksi itsenäisen valtion tunnusmerkkejä tapaa olla se, että äänestäjät ratkaisevat vaalituloksen. Muut, etenkin muut maat, saavat tyytyä siihen.

Siksi on hyvä tunnistaa myös omassa ajattelussa ero tunteiden ja periaatteiden välillä. Jatkossakin on luvassa paljon vaalivoittajia, jotka eivät miellytä. Olennaista on katsoa, toimiiko kyseinen maa demokratian hengen mukaisesti.

Erityisen tärkeä kysymys on silloin, kun kyse on oikeus­valtion periaatteisiin sitoutuneesta EU-maasta, joka vielä kuuluu samaan puolustusliittoon.

Orbánin kanssa ongelma ei ole ollut siinä, että hän on asioista eri mieltä kuin pohjoismainen valtavirta.

Periaatteiden rajoja on koetellut esimerkiksi se, että­ vaalijärjestelmä muovattiin suosimaan hänen omaa puoluettaan, maan yleisradioyhtiö valjastettiin hallituksen äänitorveksi, muuta mediaa hiljennettiin ja laajalle levinneestä korruptiosta tuli osa poliittista järjestelmää.

Joskus äänestäjien mitta kuitenkin täyttyy. Orbán oli oman puolueensa sekä Venäjän ja Yhdysvaltojen ehdokas, mutta tavalliset unkarilaiset protestoivat. Korruptio oli vienyt heiltä uskon paremmasta arjesta.

Moni ulkopuolinen luuli, että järjestelmä olisi jo siinä pisteessä, että vallanvaihto ei olisi mahdollinen. Vaaka kuitenkin kallistui uurnilla haastajan puolelle.

Vaalien voittajalla on nyt suuri vastuu. Pitäisi ryhtyä purkamaan rakennelmaa, joka nimenomaan suosii vallassa olijaa. Pitäisi siirtyä malliin, jossa hallitusta saa arvostella joka puolelta, jossa poliitikot eivät ohjaile rahavirtoja entiseen malliin ja jossa valta ei tulevien vaalien myötä keskity yksiin käsiin.

Unkari selvitti yhden demokratiatestin, kun vaalitulosta ei ryhdytty kiistämään ja häviäjä tunnusti tappion­sa. Seuraavat vaalit ovat aikanaan uusi testi. Niiden pitäisi olla reilut jo kampanjan alkumetreiltä lähtien, mielellään aiemminkin.

Suomelle ja useimmille EU- ja Nato-maille Unkarin vaalitulos näkyy muutoksena päätöksenteossa. Voi vain kuvitella, millaisia ovat olleet kokoukset, joissa yhden pöydän ääressä istuvan tiedetään tekevän Venäjän kanssa tiiviistä yhteistyötä kulissien takana.

Venäjä-pakotteiden ja Ukrainan tukeminen voi jatkossa olla helpompaa tai ainakin nojata yhteisiin periaatteisiin. Siihen pitää kuitenkin varautua, että vaalit jossain toisessa jäsenmaassa voivat tuoda uusia jännitteitä unionin päätöksentekoon.

On mahdollista, että Unkarin vaalitulos tuo muille EU-maille pohdittavaa jo aivan lähiaikoina, sillä Yhdysvaltojen reaktio voi olla mitä tahansa. Venäjä taas saattaa ryhtyä kiristämään unkarilaisia energian avulla. Toivottavasti kumpaankin on jo varauduttu.