Luoti ylitti rajan

Paluuta presidentiksi yrittävän Donald Trumpin murhayritys nosti poliittisen väkivallan aallon uudelle tasolle Yhdysvalloissa.

20-vuotias Thomas Matthew Crooks ampui republikaanien presidenttiehdokasta Pennsylvanian Butlerissa pidetyssä kampanjatilaisuudessa 13. heinäkuuta. Puoliautomaattisen kiväärin luoti lävisti Trumpin oikean korvan yläosan.

Lisäksi laukaukset surmasivat 50-vuotiaan miehen ja haavoittivat vakavasti kahta muuta ihmistä. Myös Crooks kuoli tapahtumapaikalla, turvallisuusjoukot ampuivat hänet.

Ampuja oli rekisteröitynyt republikaanisen puolueen äänestäjäksi, mutta myös lahjoittanut 15 dollaria demokraatteja tukevalle järjestölle. Crooksin motiiveista ei ollut tuoreeltaan tietoa.

Trump poistui ampumapaikalta uhmakkaasti. Hän pyysi ympärilleen kerääntyneitä turvamiehiä pysähtymään, nosti nyrkin pystyyn ja huusi yleisölle: ”Fight! Fight!”

Maanantaina Trump matkusti suunnitellusti republikaanien puoluekokoukseen Milwaukeehen. 

Yhdysvalloissa on 2000-luvulla nähty useita poliitikkoihin ja virkahenkilöihin kohdistuneita hyökkäyksiä.

Vuonna 2011 asemies tulitti demokraattien edustajainhuoneen jäsentä Gabrielle Giffordsia tämän puhuessa äänestäjille Arizonassa. 22-vuotiaan miehen tekemässä iskussa kuoli kuusi ihmistä. Giffords ja useita muita haavoittui.

Vuonna 2017 ampuja avasi tulen kohti republikaanien kongressiedustajien baseball-joukkuetta haavoittaen neljää ihmistä. Yksi heistä oli edustajainhuoneen nykyinen enemmistöjohtaja, Steve Scalise. 66-vuotias ampuja kirjoitti sosiaaliseen mediaan vasemmiston Bernie Sandersia tukevia viestejä.

Vuonna 2022 poliisi pidätti korkeimman oikeuden tuomarin Brett M. Kavanaughin kotiovelta aseistautuneen 26-vuotiaan miehen. Hän oli ajanut Kaliforniasta Marylandiin surmatakseen tuomarin.

Hän perusteli aiettaan muun muassa aborttioikeuden takaaman päätöksen kumoamisella, mistä hän syytti tuomaria.

Myöhemmin samana vuonna 42-vuotias mies tunkeutui edustajainhuoneen puhemiehenä toimineen demokraatin Nancy Pelosin kotiin ja pahoinpiteli tämän puolison vasaralla. Hyökkääjä tivasi uhriltaan: ”Missä on Nancy?”

Poliittisella väkivallalla on Yhdysvalloissa pitkä ja synkkä historia. Poliittisen kahtiajaon syvenemisestä ja väkivaltaa lietsovien jännitteiden kärjistymisestä on puhuttu Trumpin ensimmäisestä presidentinvaalikampanjasta lähtien.

Trump on lietsonut puheillaan väkivaltaa muun muassa kannustamalla kannattajiaan pahoinpitelemään kampanja­tilaisuuksien mielenosoittajia.

Toukokuussa 2024 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 11 prosenttia amerikkalaisista hyväksyi väkivallan käytön, jos se edesauttaa Trumpin paluuta presidentiksi.

21 prosenttia hyväksyi väkivallan, jos se auttaa saavuttamaan tärkeän poliittisen tavoitteen.

Poliittisia johtajia vastaan hyökänneiden henkilöiden taustoissa ja motiiveissa on huomattavia eroja, sanoo Marko­ Maunula, joka työskentelee Yhdysvaltain historian professorina Claytonin osavaltionyliopistossa. Sen sijaan poliittisen väkivallan aaltoja yhdistää se, että ne ovat kohdistuneet rakennemuutoksen hetkiin.

”1900-luvun vaihteen poliittisen väkivallan kausi osui aikaan, jolloin Yhdysvallat kaupungistui ja teollistui vauhdilla. Samaan aikaan maahan kohdistui ennennäkemättömän suuri maahanmuutto Itä- ja Etelä-Euroopasta”, Maunula sanoo.

1960- ja 1970-luvun levottomuuksia selitti suurten ikäluokkien aikuistuminen ja halu saada poliittista valtaa.

Nyt Yhdysvaltoja horjuttavat teknologiset murrokset sekä työn siirtyminen pois maasta.

”Vanhoihin hyviin aikoihin paluuta lupaava nostalgia ve­toaa ihmisiin, joille kapitalismin luova tuho tarkoittaa vain tuhoa”, Maunula sanoo.

Presidentti Joe Biden tuomitsi jyrkästi murhayrityksen ja vetosi vähentämään jännitteitä.

Myös Trump viesti iskun jälkeen haluaan yhdistää jakautunutta kansakuntaa.

Marko Maunula toivoo, että shokista tulisi poliittisen keskustelun käännekohta. ”Mutta verkossa jo vellovat salaliittoteoriat saavat epäilemään tätä.”

”Gallupjohdossa olevalle Trumpille valtiomiehenä esiintymisestä on selvää taktista hyötyä.” 

Oikaisu 16.7.2024 klo 17.24: Marko Maunula työskentelee Yhdysvaltain historian professorina Claytonin osavaltionyliopistossa, ei Atlantan yliopistossa, kuten jutussa aiemmin sanottiin. Claytonin osavaltionyliopisto sijaitsee Atlantan metropolialueella.