Tarvitsemme kansalaispalveluksen koko ikäluokalle

Perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollisuus kuuluu kaikille. Yleisen asevelvollisuuden suorittaa koko ikäluokasta vain noin kolmannes ja miehistä noin kaksi kolmasosaa. Tämä on noin 20 000 henkilöä vuosittain.

Palvelusikäluokat pienenevät voimakkaasti 2030-luvulla, joten miespuolisten varusmiesten määrä ei riitä nykyisillä palveluskriteereillä ylläpitämään nykyistä koulutusmäärää. Toinen, vielä tätäkin suurempi, haaste on siviilipalvelujärjestelmä, joka ei tosiasiallisesti vastaa yhteiskunnan tarpeisiin erilaisissa poikkeustilanteissa, saati sodan syttyessä.

Ilkka Kanervan työryhmän käynnistämä kutsuntauudistus on hyvä ja nostanee vapaaehtoisen asepalveluksen suoritta­vien naisten lukumäärää. Tämä tuskin tulee riittämään. Naisten lukumäärän tulisi nousta nykyisestä reilusta tuhannesta 4 000–5 000:n tasolle 2030-luvulla, jotta nykyisen kokoinen koulutusmäärä saataisiin yllä­pidettyä. Verrokkimaiden tulosten perusteella ei ole realistista odottaa näin suurta määrää vapaaehtoisia.

Puolustusvoimien ratkaisuna on tarkistaa tiettyjen tehtävien palveluskelpoisuusvaatimuksia, joista yksi esimerkki on fyysisten vaatimusten keventäminen.

Toinen keino on pidentää aikaa, jolloin reserviläisellä on aktiivinen sodanajan sijoitus. Nyt se kestää reilun 30 vuoden ikään asti, mutta se voisi nousta viidellä vuodella. Nämä toimenpiteet auttaisivat, mutta ne eivät ratkaise tilannetta. Huonoin ratkaisu olisi pienentää sodan ajan joukkojen lukumäärää, mikä laskisi puolustuskykyä.

Viranomaiset tai poliittiset päättäjät eivät ole puhuneet mitään konkreettista siviilipalveluksen kehittämisestä. Vastuuministeriöt ovat olleet täysin passiivisia, ja joitakin vuosia sitten ne totesivat, etteivät ne löydä tehtäviä, joihin poikkeusolojen varalta henkilöitä tulisi kouluttaa.

Ukrainassa käytävä sota on osoittanut tilanteen olevan täysin toinen. Kaikilla meillä on maanpuolustusvelvollisuus, mutta myös -oikeus.

Nykyinen järjestelmä ei mahdollista sitä, että kansalainen tietäisi, mikä on hänen tehtävänsä kriisin sattuessa. Tähän ratkaisuna olisi kansallinen varaamisrekisteri.

Nykyisen tai viimeistään seuraavan hallituksen tulisi kutsua koolle uusi työryhmä, joka toden teolla hakee ratkaisuja.

Suomen Reserviupseeriliitto on omassa työryhmässään miettinyt näiden tosi­asioiden pohjalta omaa näkemystään vuoden ajan. Yksiselitteinen tavoite on ollut miettiä, miten ylläpidetään vähintään nykyinen sotilaallinen ja poikkeusolojen suorituskyky, mieluiten sitä jopa parantaen.

Ratkaisuna on niin sanottu kansalaispalvelus koko ikäluokalle joko ase- tai siviilipalveluksessa. Puolustusvoimilla tulee olla mahdollisuus ottaa asepalvelukseen soveliaim­mat henkilöt sukupuoleen katsomatta. Tarkoituksena ei ole kasvattaa asepalveluksen suorittavien määrää.

Nykyinen siviilipalvelus täytyy käytännössä miettiä täysin uusiksi niin tehtäviltään kuin myös kestoltaan.

Ase- ja siviilipalveluksen kestot poikkeai­sivat todennäköisesti merkittävästi toisistaan. Pidemmän kansalaispalveluksen suorittaville tulisi tarjota tätä kompensoiva rahallinen tai verotuksellinen etuus. Kansalaispalvelus auttaisi myös syrjäytymisen ehkäisemisissä ja integroisi maahanmuuttajataustaisia Suomen kansalaisia osaksi yhteiskuntaa.

Maanpuolustusvelvollisuuden malli 2030-luvulla on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Jotta olisimme yhteiskuntana valmis tulevaan, on työ aloitettava mieluummin tänään kuin huomenna. Maanpuolustus kuuluu kaikille. 

Jyri Vilamo on reservin majuri ja Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuuston puheenjohtaja.