Taistelukenttä vaihtui

Florida oli vuosikymmeniä vaa’ankieliosavaltio, joka toimi hyvänä amerikkalaisen politiikan mittarina. Sen äänestäjiin lukeutuu pohjoisesta muuttaneita kylmää ja pakkasta paenneita, latino-maahanmuuttajia ja syntyperäistä etelän väkeä.

Floridan äänestäjät poimivat usein presidentinvaalien voittajan. He suosivat usein republikaaneja, mutta maltilliset demokraatit Bill Clinton (1996) ja Barack Obama (2008, 2012) voittivat osavaltion. Obaman jälkeen osavaltio on liukunut rajusti oikealle.

Georgia puolestaan oli vuosikymmeniä vankka republikaaninen osavaltio, joka äänesti demokraattia presidentiksi ainoastaan kerran vuosien 1984–2016 välisenä aikana. Clinton rikkoi republikaanien voittoputken vuonna 1992.

Nyt Georgiasta on tullut uusi ja tärkeä taisteluosavaltio, kun taas Florida on nykyisin miltei varma osavaltio republikaaneille.

Vielä muutama vaalikausi sitten molemmat pääpuolueet satsasivat kymmeniä miljoonia dollareita ja lukemattomia työtunteja Floridaan. Seuraavissa presidentinvaaleissa Floridassa on hiljaisempaa, mutta ehdokkaat taistelevat kiivaasti Georgiassa.

Mikä selittää kehityksen?

Ensimmäinen reaktio on etsiä selitystä muuttuvasta väestöpohjasta. Se ei kuitenkaan riitä vastaukseksi. Perinteisesti vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat olleet valtaosin kallellaan demokraattien suuntaan, mutta jotkut tarkkailijat ovat ylikorostaneet tätä trendiä analyyseissään.

Floridalaisista yli 22 prosenttia on syntynyt ulkomailla ja georgialaisista noin 11,5 prosenttia. Maahanmuuttajat eivät myöskään ole homogeeninen ryhmä.

Floridan kuubalaiset eivät aina ajattele politiikasta samalla tavalla kuin Georgian meksikolaistaustaiset asukkaat. Demokraattisen vasemmiston nouseva profiili on myös ajanut Floridan venezuelalaisia ja nicaragualaisia tulokkaita syvemmälle republikaanien leiriin.

Afroamerikkalaiset ovat myös vahva demokraattinen äänestäjäryhmä. Georgiassa he muodostavat noin 32 prosenttia väestöstä, kun taas Floridassa heidän osuutensa on alle 17 prosenttia. Numerot tarjoavat osaselityksen poliittiselle muutokselle. Vuoden 1990 jälkeen afroamerikkalaisten osuus Georgian väestöstä on kasvanut noin viisi prosenttiyksikköä, Floridassa yhden prosenttiyksikön.

Paras selitys saattaa löytyä ehdokkaista itsestään. Floridan republikaanit ja Georgian demokraatit ovat olleet taitavampia valitessaan puolueidensa ehdokkaita.

Floridassa republikaanit ovat valinneet valtaosin taitavia ehdokkaita, kuten pian kautensa päättävä kuvernööri Ron DeSantis. Toisin kuin Georgiassa, Floridan puoluetovereiden edustusto heijastaa paremmin osavaltion etnistä kirjoa.

Floridan liukuessa poliittisesti oikealle osavaltion demokraatit ovat kääntyneet vasemmalle. Demokraattien esivaaliäänestäjät valitsivat puolueensa senaattiehdokkaaksi demokraattisen sosialisti Angie Nixonin. Strategien ”todennäköisesti republikaani” -arvio marraskuun vaalituloksesta vaihtui ”varma republikaani” -povauksiin.

Poliitikon työ on paitsi strategista peliä myös palveluammatti. Muuttuneesta kulttuurista huolimatta kenttää kuuntelevat, fiksusti johdetut ja yhteisöjään palvelevat poliitikot ovat edelleen etulyöntiasemassa.