Irti vivutuksesta

”Aivan loistava kokonaisuus”, ”Puututaan oikeisiin asioihin oikealla mittakaavalla”, kommentoivat Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen ja Turun yliopiston taloustieteen professori Janne Tukiainen lokakuun alussa julkaistua valtiovarainministeriön (VM) virkapuheenvuoroa ”Luota tulevaan”.

Virkapuheenvuoroa eli vipua valmisteltiin vuoden ajan ”nollabudjetointiharjoituksena” pohtimalla, mitkä valtionhallinnon tehtävät olisivat ja miten ne toteutettaisiin, mikäli järjestelmä rakennettaisiin alusta lähtien uudelleen. Vipun syntyprosessia ja tavoitteita avattiin Suomen Kuvalehden lokakuisessa artikkelissa ”Vuoden urakka” (SK 41/2026).

Tuoreen virkapuheenvuoron avauksiin sisältyvät Karhusen ja Tukiaisen kehumat eläkeiän nostaminen 70 vuoteen, fossiilisten polttoaineiden verotukien poistaminen ja yritystukien leikkaaminen.

Valtiota rohkaistaan myös ottamaan vankempi ote teollisuuspolitiikasta myymällä pörssi­omistuksiaan ja sijoittamalla listaamattomiin kasvuyrityksiin.

Suomessa on 1990-luvulta lähtien vakiintunut käytäntö, jossa VM määrittelee eduskuntavaalikeskustelua jäsentävät julkisen talouden tarpeet. Synkimmillään vaalit ovat typistyneet puolueiden väliseksi kilpailuksi siitä, millaisella yhdistelmällä valtion alijäämä katetaan.

Tuorein virkapuheenvuoro on jatkumo paradigman muutokselle, jossa VM haastaa oman roolinsa taskulaskin­politiikan työrukkasena.

Vuoden 2023 eduskuntavaalien alla ministeriö julkaisi 42 taustamuistiota sisältävän kokonaisuuden, joka kattoi laajan aihevalikoiman korkeakoulujen rahoituksesta digitaaliseen turvallisuuteen ja ilmasto- ja luontostrategiaan.

Julkisessa keskustelussa se jäi kuitenkin kaksi hallituskautta kattavan ”kuusi plus kolme miljardia” -sopeuttamistarpeen varjoon.

Ministeriön itsereflektio kannustaa pohtimaan uudelleen virkamieskunnan ja poliitikkojen välistä työnjakoa.

Hallitusohjelmista tulee laadukkaampia, kun puo­lueet tekevät arvovalintoja eri asiantuntijaryhmien huolella valmistelemien politiikkatoimiehdotusten joukosta sen sijaan, että käytössä olisi vain puolueiden omat ohjelmat.

Mikäli arvopohjaiset ja ideologiset valinnat pyritään sen sijaan esittämään kaikkia hyödyttävinä, ”objek­tiivisina” ja asiantuntijatietoon pohjautuvina ratkaisuina, päättäjien demokraattinen tilivelvollisuus hämärtyy ja kansalaisten motivaatio äänestää vaaleissa heikkenee.

Suomalaisessa politiikassa on turruttu poliitikkojen tapaan hyödyntää VM:n valmistelukoneiston laskelmia vipuvartena, jolla perustellaan äänestäjille epämiellyttäviä päätöksiä.

Samanaikaisesti äänestäjät ovat syvästi turhautuneita politiikan toimintakykyyn.

Viime keväänä tehdyssä NATOpoll-kyselyssämme vain viidennes piti suomalaisia poliitikkoja kykenevinä tuottamaan pitkäjänteisiä ratkaisuja.

Tätä taustaa vasten VM:n suurten raamien avauksissa ei niinkään ole kyse vallanhimoisista aluevaltauksista, vaan pyrkimyksestä osoittaa politiikoilta puuttuvaa aloitekykyä.

Velkajarru on tyrehdyttänyt poliittisen visioinnin rippeetkin, ja paradoksaalisesti jarrun teknokraattisesta vartijasta on tullut uudistusten airut.

Ylenmääräiseen asiantuntija- ja virkamiesvaltaan eli teknokratiaan liukumisen ehkäisemiseksi VM tarvitsee uudenlaisia tapoja järjestää roolinsa demokraattisesti kestävällä tavalla. Jo käytössä olevia sidosryhmäkeskusteluja tulisi laajentaa kansalaisjärjestöihin.

Satunnaisesti valittu kansalaispaneeli voisi laatia virkapuheenvuorosta äänestäjille ja hallitusneuvottelijoille jaettavan suosituksen.

Nykyhallituksen ajaman julkisuuden rajoittamisen sijaan hallitusneuvotteluja varten laaditut asiakirjat pitäisi julkaista heti niiden valmistuttua, jotta kansalaiset näkevät, mitkä valinnat perustuvat ministeriön laskelmiin ja mitkä puolueiden poliittisiin linjauksiin.

Hallituskauden päätteeksi paneeli voisi arvioida, miten virkamiesten esityksiä on käytetty.

Valtiovarainministeriö ei ole ehdolla vaaleissa, ja on tärkeää pitää kiinni politiikan ja hallinnon välisestä palomuurista.

Vahvistamalla demokraattista ulottuvuuttaan VM voi tarjota äänestäjille vivun vaatia poliitikkoja tekemään politiikkaa eikä vain torppaamaan uudistusesityksiä epärealistisina.