Veret kiehauttava tutkimus

Yle tilasi konsulttiyritykseltä selvityksen omasta rahankäytöstään. Konsultit tulivat siihen tulokseen, että rahaa käytetään tehokkaasti. Tiedon iloisesta löydöksestä välitti meille kansalaisille mikäpä muu kuin Ylen oma uutistoimitus.

Yritykset teettävät tietenkin koko ajan tällaisia selvityksiä. Tulokset tuppaavat olemaan tilaajalle mieluisia. Menetelmät, joilla tuloksiin päädytään, eivät tilaajaa kiinnosta. Sen vuoksi selvitykset ovat lähes aina tasoltaan vaatimattomia. Näin on tässäkin tapauksessa.

Yleensä pystyn sivuuttamaan selvitykset ilman suuria tunteita. Nyt ekonomistin vereni kiehahti.

Yle ei ole mikä tahansa yritys. Se toimii julkisella rahalla. Näin ollen sen tehokkuutta on arvioitava tavanomaisilla julkistalouden kriteereillä. Alan oppikirjoista löytyvä perusperiaate on, että julkisesti kannattaa rahoittaa vain asioita, joita markkinat eivät tuota.

Periaatteesta seuraa, että Ylen on keskityttävä sisältöihin, joita kaupallinen media ei tarjoa riittävästi. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkiva journalismi, taide- ja tiedeohjelmat, paikallisuutiset tai erityisryhmien sisällöt.

Ylen suurin mahdollisen tehottomuuden lähde on juuri tässä. Jos Yle tekee samoja asioita kuin kaupallinen media, ihmisiä verotetaan turhaan. Julkisella rahalla ei saada mitään, mitä ei muutenkin olisi jo tarjolla. Parempaa esimerkkiä taloudellisesta tehottomuudesta on vaikea keksiä.

Selvityksessä tätä tehokkuuden ydinkysymystä korkeintaan sivutaan. Se perustuu paljolti Ylen mainetta koskeviin gallupkyselyihin. Kyselyjen avulla on mahdotonta selvittää, miltä osin Ylen tarjonta on sellaista mitä pitäisi ylipäänsä rahoittaa julkisesti.

Asian perinpohjainen selvittäminen vaatisi syvällistä tutkimusta. Pintapuolinenkin katsaus Ylen tarjontaan viittaa kuitenkin merkittävään tehottomuuteen.

Yle tarjoaa valtavasti sisältöä, jota maailma tursuaa jo valmiiksi. Realityä, amerikkalaisia sarjoja, true crime -podeja, ruokaohjelmia, julkkishaastatteluita ja urheilua on tarjolla riittävästi ilman verovarojakin.

Ajat ovat huonot. Jokainen julkisiin menoihin käytetty pennonen on syynättävä. Ylen rahoitus ei ole poikkeus. Yleltä pitää vaatia itsetyytyväisen konsulenttimyhäilyn sijasta kunnollista selvitystä verovarojen tehokkaasta käytöstä.

Myös Ylen toimituksen rooli mietitytti. Toimitus uutisoi pomojaan mairittelevat tulokset ilman journalistista kritiikkiä. Ylen omat ihanteet kuitenkin edellyttävät, että sen uutistoimitus kykenee käsittelemään kriittisesti myös omaa työnantajaansa.