Eliitti mankeloidaan maanpuolustuskurssilla
Suomi kääntyi nopeasti liittoutumattomasta rauhanvälittäjästä miinat käyttöön ottavaksi Nato-maaksi. Päättäjien yksituumaisuudelle löytyy selitys.
Suomi on tehnyt hiljattain kauaskantoisia puolustuspoliittisia ratkaisuja, joilla on äänestäjien vankka tuki.
Huhtikuun puoliväliriihessä hallitus nosti puolustusmenoja vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä. Kesäkuussa eduskunta äänesti lähes yksimielisesti maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta.
Puolustusministeriön esitys reserviläisiän nostosta 65 ikävuoteen on parhaillaan lausuntokierroksella.
Suomalainen turvallisuusymmärrys leikkaa läpi yhteiskunnan. Siihen sisältyy käsitys kokonaisvaltaisen varautumisen välttämättömyydestä sekä jo kylmän sodan ajalta lähtöisin oleva turvallisuusstrateginen idea selviytymisestä.
Puolustusvoimain komentajan alaisuudessa tapahtuvalla maanpuolustusopetuksella on ollut keskeinen rooli konsensuaalisen turvallisuusymmärryksen muodostumisessa.
Professori Laura Kolbe huomauttaa maanpuolustuskurssin historiikissaan, että 1950-luvun kiristyneet idänsuhteet vakuuttivat presidentti Kekkosen. Ulkopolitiikka oli välttämätöntä muuttaa ministeriöiden ja suurlähetystöjen toimialasta koko kansan yhteiseksi asiaksi.
Vuodesta 1961 järjestetyille valtakunnallisille maanpuolustuskursseille on osallistunut tähän mennessä yli 10 000 päättäjää.
Kansainvälisesti uniikin instituution julkilausuttuna tavoitteena on tarjota yhteiskunnan keskeisille toimijoille valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan suuntaviivojen mukainen kokonaisnäkemys. Nykyisin se tiivistyy kokonaisturvallisuuden malliin.
Maanpuolustuskurssi on myös rekrytointimenettelynsä vuoksi poikkeuksellinen koulutusinstituutio. Suomalaisen eliitin moninaistumisen myötä kursseille kutsutaan nykyisin politiikan, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän johtohahmojen rinnalla myös median, viestintätoimistojen, kansalaisjärjestöjen ja kulttuurielämän edustajia.
Kurssivaiheen päätyttyä maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää yhteistä toimintaa ja vahvistaa muodostuneita verkostoja.
Näkyvyytensä ja agendavaltansa vuoksi päättäjille kurssilla tarjottu tietopääoma leviää laajasti. Tämä korostuu Suomen kaltaisessa matalien sosiaalisten etäisyyksien yhteiskunnassa.
Maanpuolustuskurssin julkisen avaustilaisuuden puheenvuorot jäsentävät kansalaisten käsitystä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulloisestakin toimintaympäristöstä.
Kurssin opetussisältö on kuitenkin alusta alkaen ollut luottamuksellista.
Saatavilla on niukasti tietoa siitä, millaisilla ideologisilla, institutionaalisilla ja diskursiivisilla mekanismeilla kurssit rakentavat suomalaista turvallisuusymmärrystä ja uusintavat tai haastavat vallitsevaa kokonaisturvallisuuden mallia.
Toinen kiinnostava kysymys liittyy kurssin uhkaskenaarioilla tuotettuun käsitykseen vallitsevasta turvallisuusympäristöstä.
Viime vuosikymmenien aikana näkemys uhkakuvista on laajentunut, mutta kurssin sisältöihin on aina kuulunut sotilaallisia skenaarioita.
Tämä on luultavasti osaltaan vaikuttanut siihen, että erityisesti eliitin piirissä sotilaallisen uhkan mahdollisuutta ei ole suljettu pois.
Maanpuolustuskurssilla omaksuttu tietopohja, käydyt keskustelut ja solmitut sosiaaliset suhteet rakentavat siteen eri toimijoiden välillä ja muokkaavat turvallisuusymmärrystä puolustusvoimille myönteiseen suuntaan.
Laajasti jaettu turvallisuusymmärrys auttaa ymmärtämään sitä, miten Suomen nopea siirtymä liittoumattomasta rauhanvälittäjästä ja aseistariisunnan edistäjästä maamiinat palauttavaksi ja puolustusbudjettiaan kasvattavaksi turvallisuuskeskeiseksi valtioksi on edennyt ilman laajamittaista poliittista kiistaa.
Nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä pääsy kriittisen tiedon lähteille on oltava rajattu. Avoin keskustelu tiedontuotannon taustalla vaikuttavista ideoista, intresseistä ja instituutioista on silti välttämätöntä, jotta kansalaiset voivat luottaa yhteiskunnan kriisivalmiuteen.
Samalla se vahvistaa Suomen pyrkimystä aiempaa avoimempaan ja moniäänisempään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskustelukulttuuriin. Vastikään käynnistynyt 253. valtakunnallinen maanpuolustuskurssi tarjoaa tähän erinomaisen tilaisuuden.
