Sama asia, nätimpi paketti
Kustannusten kasvun hillitseminen on kivempaa kuin leikkaaminen, pakinoi Robert Sundman.
2
MIN
Leikkauskohteita ideoivat poliitikot ovat äkänneet indeksisidonnaiset menot.
Kun asiat kallistuvat ja palkat nousevat, paisuvat monet budjetin momentit automaattisesti.
Jos unohdettaisiin indeksit, syntyisi säästöä.
”Kustannusten kasvun hillitseminen” kuulostaa mukavalta. Paljon mukavammalta, kuin leikkaaminen vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluista, puolustuksesta tai koulutuksesta.
Oikeasti kyse on samasta asiasta.
Poliitikoille onkin helpompaa säästää indekseistä kuin yhdestäkään menosta, joka on sidottu indeksiin.
Viimeksi tämän sai huomata Aki Lindén (sd), joka esitti ”omana mielipiteenään” miljardin säästöä hyvinvointialueindeksiin eli sotepalveluita järjestävien alueiden rahoitukseen (Helsingin Sanomat 19.8.).
Jo samana päivänä hämmästyttiin hallituspuolueissa, viimeistään seuraavana päivänä demareissa.
Sotevaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) kutsui valiokunnan demarit keskustelemaan avauksesta. Lindén puhui yhteisen linjan vastaisesti, moitti Suna Kymäläinen (HS 21.8.).
Rupattelun jälkeen Lindén kertoi, ettei kyseessä ollut mikään ”hätäkokous tai kriisikokous”.
Juuri niin kuuluu sanoa ”hätäkokouksen tai kriisikokouksen” jälkeen.
Vaalien lähestymisen voi aistia paitsi kaikenlaisen yksityisajattelun suitsimisesta myös puolueiden kesäkokouspuheista.
Työttömyysturvan suojaosien poisto olikin ”epäonnistunut kokeilu”, ja suojaosat voisi palauttaa, linjasi Rkp:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.
Entinen perustulopuolue keskusta haluaa nyt ”vastikkeellisempaa sosiaaliturvaa” ja on puheenjohtajansa Antti Kaikkosen mukaan muutenkin ”keskustaoikeistolainen” puolue.
Sdp:n kiristyneestä maahanmuuttolinjasta on jo kirjoiteltu runsaasti. Demarit ovat kiirehtineet muistuttamaan, ettei kyse ole opportunismista. Linjausten perusteet löytyvät jo puoluekokouksessa hyväksytystä poliittisesta ohjelmasta ja puolueen monivuotisesta työryhmätyöskentelystä.
On tietysti kohtuuton vaatimus, että vaikkapa toimittajat viitsisivät perehtyä puolueiden linjapapereihin saati työryhmätyöskentelyyn.