Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 2: painovoimasta, mestareista ja piraateista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.12.2013 09:57

Listasin vuoden kymmenen parasta elokuvaa toissa viikolla. Vuorossa ovat toiset kymmenen: jokainen näistä olisi yhtä hyvin voinut päätyä top kymppiin.

Järjestys alla on sattumanvarainen.

The Place Beyond the Pines
Joskus elokuville käy kalpaten. En tiedä miksi Derek Cianfrancon suunnattoman kunnianhimoinen triptyykki rahasta, yhteiskuntaluokista ja (miehen) selkärangasta tämän ajan Yhdysvalloissa jäi niin vähälle huomiolle. Ehkä syynä oli eurooppalaisen festivaaliavauksen puute – jostain syystä Cianfrancen elokuvaa ei nähty Cannesissa eikä Venetsiassa, vaikka tällaiset hiomattomat timantit saavat yleensä parhaan vastakaiun nimenomaan Euroopassa ja Ranskassa. Meillä elokuva tuli ensi-iltaan keväällä ja hyvistä arvioista huolimatta aika harva sitä meni katsomaan. Suosittelen etenkin Ryan Gosling-faneille.

Gravity
Ensikatsomisella hengästyttävä kokemus ja vuoden vetävimpiä elokuvia. Alfonso Cuaronin teknisen osaamisen esittelyn lisäksi Gravityssa ei kuitenkaan ole mitään omaa pointtia (paitsi ”kannattaa elää”), joten toinen katselukerta oli jo pettymys. Pidän enemmän elokuvista, jotka kysyvät edes jotain.

Beasts of the Southern Wild
Alkuvoimaa, ekspressionismia ja rosoa.

Frances Ha
Näppärä, hauska ja semisielukas hipster-hitti nuoren aikuisen rimpuilusta hipsteritodellisuuden ytimessä New Yorkin semitaiteilijapiireissä. Jos hipster-sana ahdistaa, sen voi voi vaihtaa ”indieen”. Greta Gerwig on pääosassa loistava ja puolisonsa Noam Baumbach ohjaa rennommin kuin koskaan. Vuoden kasvukuvauksista yhtä hyvä on tyyliltään klassisempi, mutta sisällöltään radikaalimpi Jotain ilmassa (ohjaus: Olivier Assayas), joka vain parani toisella katsomiskerralla.

Pacific Rim
Metalli ulvoo, kun ihmisten ohjaaman valtavat robotit torppaavat toisesta ulottuvuudesta – ilman varsinaista selitystä – Maapallolle puskevien inhottavien hirviöiden riehumista. Guillermo del Toro ymmärtää jättihirviöelokuvien idean, ja siksi hän osasi tehdä erinomaisen sellaisen. Pacific Rim poikkeaa transformersseista siinä, että sen pinnan alla on enemmän svengiä kuin tekniikkaa – vaikka kaunis kuori onkin omalaatuista ja satumaista ydinteknologia-hitech-neonväripaukutusta. Erään suomalaisen elokuvaharrastajan sanoin ”jos haluat nähdä kunnon toimintaa, skippaa Hobitti ja katso Pacific Rim”.

Me ollaan parhaita!
Lukas Moodyssonin varhaisnuorisokuvaus on juuri niin lämmin ja hauska kun uskalsi odottaa – se voisi olla nimeltään Kimpassa 2: lapsistamme tuli punkkareita. Käykää ihmeessä katsomassa pian, sillä elokuva ei juuri yleisöä löytänyt. Ilmeisesti sen koettiin olevan jotenkin lapsellinen. Ei ole. Sitä paitsi: jouluisampaa elokuvaa ei teattereissa juuri nyt pyöri.

Mestari
Paul Thomas Andersonin psykoanalyysieepos on lähes Stanley Kubrickin teosten veroinen. Esikuvaansa enemmän Anderson antaa tilaa näyttelijöille. Joaquin Phoenix ja Philip Seymour Hoffman ovat ilmiömäisiä.

Yli vuorten
4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää
-ohjaaja Christian Mungiun uusi, ehkä suurempi saavutus: kolmen tunnin naturalistinen painajainen takakylän ortodoksiluostarin taikauskosta ja vinksahtaneista auktoriteettiasetelmista tuntuu todella intensiiviseltä. En osaa olla lukematta elokuvaa myös kuvauksena elämästä kommunistivaltiossa, jossa vastuu on helppo ja syytäkin siirtää eteenpäin – sekä sellaisen ajattelun pitkistä seurauksista. Lohdutonta yhtä kaikki.

Lue myös

Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1: Adèle ja yhdeksän muutaGravity on elokuva, jonka voi tulkita miten haluaa – siinä menestyksen salaisuusBeasts of the Southern Wild, ekspressionistinen elokuvatapausArvio: Me ollaan parhaita!Vapauden harhoja: Paul Thomas Andersonin Mestarissa elämä on apinoiden pyristelyä aavikoilla ja merillä”Ei paholainen pillereillä lähde” – Tositarina taikauskosta ja välinpitämättömyydestäDjango Unchained: kun Quentin Tarantino on liian tarantinomainenAvioeron 
anatomiaVuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1: Adèle ja yhdeksän muuta

Django Unchained
Quentin Tarantino on ollut allekirjoittaneelle tärkeä tekijä, jonka maailmojen kautta uppouduin yhä syvemmälle elokuvien pariin jo Reservoir Dogsin aikoihin – reilut 20 vuotta sitten. Orjan kosto -satuwestern Djangossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että Tarantino on sulkeutumassa yhä syvemmälle omaan kuplaansa. Hänelle riittää, että hahmot hengailevat siellä. ”Juoni menee tarinan edelle”, mutta ei sen enempää kuin muissakin Hollywoodin kahden ja puolen tunnin spektaakkeleissa. Tarantino on yhä enemmän Hollywood, omilla mausteillaan mutta leimallisesti. Saattaisin pitää elokuvaa loistavana, mutta subjektiivisesti käy niin, että elokuva kärsii nyt Tarantinon suunnasta taiteilijana: haluaisin jotain enemmän, en vain kivaa splatter- ja nokkeluusviihdettä.

Menneisyys
Asghar Farhadin uusi avioeroprosessin kuvaus on teemoiltaan tarkemmin katsottuna aivan erilainen kuin Nader ja Simin: ero, eikä aivan niin hioutunut timantti. Älyllisesti elokuvan on sanottu tarjoavan enemmän. En ole varma. Ehdottoman väkevä teos joka tapauksessa.

Captain Phillips
Paul Greengrassin dokudraama seuraa tositapahtumiin pohjautuen rahtilaivan kaappausta Somalian rannikolla. Elokuva olisi jonain toisena vuonna kuulunut helposti top kymppiin, mutta tässä seurassa se jää jälkeen – etenkin kun kilvassa on mukana samankaltainen, kunnianhimoisempi ja säväyttävämpi Zero Dark Thirty. Tom Hanksille täydet pisteet vereslihaisesta roolista kapteenina, jolta viedään voima ja valta. Tanskalainen, Suomessa vain R&A-festivaaleilla nähty A Hijacking on yhtä hyvä elokuva toisenlaisesta merirosvokaappauksesta.

Kas, yksitoista niitä väistämättä kertyi. Elokuvavuosi oli kerrassaan erinomainen. Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Lue myös

Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1: Adèle ja yhdeksän muutaGravity on elokuva, jonka voi tulkita miten haluaa – siinä menestyksen salaisuusBeasts of the Southern Wild, ekspressionistinen elokuvatapausArvio: Me ollaan parhaita!Vapauden harhoja: Paul Thomas Andersonin Mestarissa elämä on apinoiden pyristelyä aavikoilla ja merillä”Ei paholainen pillereillä lähde” – Tositarina taikauskosta ja välinpitämättömyydestäDjango Unchained: kun Quentin Tarantino on liian tarantinomainenAvioeron 
anatomiaVuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1: Adèle ja yhdeksän muuta

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu