Beasts of the Southern Wild, ekspressionistinen elokuvatapaus
Joulukuun alussa kuuntelin Marrakechin elokuvafestivaaleilla, kun Black Swanin (ja monen muun tehokkaan elokuvan) ohjaaja Darren Aronofsky innostui kehumaan nuoren amerikkalaiskollegansa minibudjetilla tekemää elokuvaa. ”Beasts of the Southern Wild on huikea elokuva nuoresta tytöstä Louisianassa, yksi huikeimmista elokuvakokemuksista koskaan”, hän mainosti. Torstaina elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta, mikä löi allekirjoittaneenkin ällikällä. Perjantaina se tuli Suomessa ensi-iltaan.
Beasts of the Southern Wild on ekspressionistinen kertomus nuoresta tytöstä ja hänen maailmastaan. Paikka on Bathtubiksi kutsuttu kuvitteellinen yhteisö Etelä-Louisianan rämeillä.
”Beasts of the Southern Wild on alkuvoimaista elokuvaa, jossa rosot ovat tärkeämpiä kuin kerronnan tarkkuus. Se on näkyjen ja tunnelmien virta, hieman kuin Terrence Malickin taannoinen The Tree of Life”, kirjoitin Suomen Kuvalehdessä julkaistuun arviooni.
Traileri antaa poikkeuksellisesta kuvastosta jonkinlaisen käsityksen.
Ohjaaja Benh Zeitlin, syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festareilla vieraillut tuottaja Dan Janvey ja kumppanit tekivät elokuvan minibudjetilla ja ilman tietoa mahdollisista levitysmahdollisuuksista. Beastsia leikattiin pari vuotta. Tosin Janvey kertoi, että heillä oli mesenaattityylinen rahoittaja: tuotantoyhtiö Cinereach antoi täysin vapaat kädet.
Pääosan näyttelijä Quvenzhané Wallis oli kuvausten aikaan kuusivuotias. Nyt hän on kaikkien aikojen nuorin naispääosan Oscar-ehdokas.
Beasts sai myös parhaan elokuvan ehdokkuuden ja Zeitlin on ehdolla ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta yhdessä Lucy Alibarin kanssa.
Aika hyvin elokuvalta, joka on tehty hyvin pienillä resursseilla. (Janvey kertoi niistä muiden muassa Episodille.) Beastsin keinoissa ei ole mitään, mitä suomalainenkin elokuva ei voisi käyttää. Elokuvaa voi ehkä kritisoida köyhyyden fetisoimisesta, mutta minusta se on niin selkeästi fantasia, ettei syytä ole.
Beasts on ennen kaikkea mielettömän elämäniloinen ja voimallistava kokemus, vaikka se käsittelee myös kuolemaa ja Katrinan kaltaisen myrskyn seurauksia. Barack Obamakin tykkää: hän kutsui Beastsia mahtavaksi ja nosti sen vuoden parhaaksi elokuvaksi. Milloinkohan viimeksi Yhdysvaltojen presidentillä on ollut näin hyvä elokuvamaku?