Kymmenen kirjaa, joihin kannattaa tarttua – Suomen Kuvalehti valitsi vuoden 2023 kiinnostavimmat teokset

Kaikkeen turtuu. Kuvatulvan aikakaudella jopa eläinoikeusaktivistien karmeat sikala- ja kanalakuvat voivat tuntua kovin nähdyiltä. Mutta tällaista tekstiä kuin Gustafssonin romaani ei ole ennen ollut. Gustafssonin luomat kuvat eivät hevin unohdu. Tämä on raju kirja! Mikään ei todella katoa on aihekeskeinen, päämäärähakuinen teos, jossa pyritään vetoamaan lukijaan runsaan tiedon ja voimakkaiden tunteiden kautta. Päähenkilö on elämäänsä leipiintynyt aktivisti, joka on antanut kaikkensa, mutta tuntee ettei mikään ole muuttunut. Mikä auttaa eteenpäin? Lukijaa vievät räväkkä kieli ja vetävä kerronta.

_{Outi Hytönen}

---

Esseistinä aloittaneen Antti Hurskaisen kolmas romaani on samalla syvin, hallituin ja paras. Uskonkysymyksiin vakavasti suhtautuvan teoksen ensimmäinen osa kulkee dialogina ja toinen monologina. Vuoropuhelua pitävät pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra Sirén ja suntio Turtola. Toisessa osassa Turtola istuu pitkää tuomiota rikoksesta, joka oli hänen näkökulmastaan armon ja rakkauden teko. En tiedä, ansaitseeko suomalainen uskontokeskustelu näin väkevää romaania, mutta on mahtavaa, että Hurskainen on sellaisen kirjoittanut. 

_{Tommi Melender}

---

36 uurnaa jos jokin on kypsä teos. Se on kuin Sirpa Kähkösen pitkän uran kruunu. Kuollut äiti tulee kirjailijan asuntoon viimeiselle vierailulle Tuonen tytön kanssa. Yön aikana käydään läpi äidin elämä. Tytär valikoi äidille mukaan tuonpuoleiseen 36 tavaraa. Mukaan tulee myös abstrakteja asioita: kansanvihollisuus, tulematta jääneet kirjeet, puuttuva nuoruus. Kaikki ne painavat perheenjäseniä asenteina, ilmapiirinä ja julmina sanoina. 36 u­urnaa on kaunokirjallinen elämys, joka voi tarjota avaimia itseymmärrykseen ja historia­käsityksen laajentamiseen. Kieli soi, helisee, raportoi, runoilee, elää mukana tuskassa ja kantaa mukanaan suvun vaiheita. Kähkönen ei epäröi käyttää edes näkyjä. Ne ovat osa historiaa.

_{Outi Hytönen}

---

Iida Turpeisen esikoisromaani päättyy pysäyttäviin kiitoksiin. Kirjailija kiittää lajeja, jotka määriteltiin sukupuuttoon kuolleiksi teoksen kirjoittamisen aikana. Kolme vuosisataa kattava tarina kiertyy stellerinmerilehmän museoidun luurangon ympärille. Romaani käynnistyy jännittävällä kuvauksella 1700-luvun merimatkasta kohti Amerikkaa. Luonnontieteilijä Steller odottaa tekevänsä matkalla elämänsä tiedelöydön. Turpeisen mittava taustatyö sulautuu etenkin alkupuolella niin luontevasti osaksi kertomusta, että lukemiseen on ilo upota. Kieli on kirkasta ja tarkkaa.

_{Niina Holm}

Lisää kotimaista fiktiota: Täältä löydät 14 muuta kiinnostavaa kotimaista teosta, kirjoittajina muun muassa Katja Kettu, Miki Liukkonen ja Harry Salmenniemi.

---

Teknomiljardööri ilmestyy newyorkilaisen älymystön illanistujaisiin valehenkilöllisyyden turvin. Hän ihmettelee isäntäväen pullistelevia kirjahyllyjä. Lukevatko ihmiset vielä? Kotimatkalla hän lehteilee James Joy­cen Odysseus-klassikkoa, jonka on ottanut rekvisiitaksi. Joyce yritti tehdä kaunokirjallisin keinoin sen, minkä miljardööri on tehnyt sovelluksella: vanginnut kokonaisen aikakauden tietoisuuden. Henkilöhahmossa tiivistyy sävykäs yhteiskuntakritiikki. Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sai 2011 Pulitzerin. Samanlainen tarinallinen rihmasto on Piparkakkutalo. Ytimessä häilyy kysymys: onko autenttinen elämä mahdollista maailmassa, jossa vallitsevana pyrkimyksenä on esiintyä parhaana versiona itsestään.

_{Tommi Melender}

---

Reykjavíkissä valtaa pitävät mukavat ihmiset. Myötätuntotestin läpäisseet saavat ”merkinnän” ja varmistavat asemansa yhteiskunnassa. Testin tarkoitus on tunnistaa potentiaalisesti väkivaltaiset. Myötätunnottomille ei heru myötätuntoa. Turvalliselle asuinalueelle pääsee vain, jos tekoäly löytää asukkaan kasvot merkittyjen luettelosta. Kaupunkia riivaa näköalattomien nuorten itsemurha-aalto, mutta vastustajien kapinoinnista ole hyötyä kilttien tyranniassa. Dystopia-aineksista huolimatta Merkintä ei ole mustavalkoinen. Teos kysyy hyviä kysymyksiä: Voiko turvaa luoda yksilöiden tunne-elämää rajoittamalla? Eikö aggressiivisuuskin ole ihmisyyttä?

_{Silvia Hosseini}

---

Unkarilaissyntyisen Ágota Kristófin pimeä, loistava trilogia on tullut päätökseensä. Edellinen osa Todiste jäi tilaan, jossa kaikkea aiem­min kerrottua kyseenalaistettiin. Lukijalle paljastuu viimeinkin, mistä kaikki alkoi veljesten elämässä. ”En ole vielä löytänyt sopivaa sanaa sen kuvaamiseksi, mitä meille tapahtui. Voisin sanoa draama, murhenäytelmä, katastrofi, mutta päässäni nimitän sitä vain ’tapaukseksi’ jolle ei ole nimitystä.” Tuttua ovat lyhyet lauseet, kielikuvien puuttuminen ja se, että ihmisiä kuvataan toiminnan kautta. Reaktiot jäävät lukijalle. Jäljellä on myös lyijynraskas tunnelma. Jos joku saa vähän lämpöä, se jää lyhytaikaiseksi.

_{Herman Raivio}

---

89-vuotias Cormac McCarthy kuoli kesällä pari viikkoa sen jälkeen, kun The Passenger oli ilmestynyt suomeksi. Kehyskertomuksen alussa pelastussukeltajana työskentelevä Bobby tutkii Meksikonlahteen pudonneen lentokoneen hylkyä. Uhrien joukosta puuttuu matkustaja. Kertomus seurailee Bobbyn vaiheita nykyhetkessä, kursiivilla painetut osat ovat takaumia skitsofreenikoksi luokitellun siskon viimeisistä ajoista, kun tämä keskustelee mielikuvitusolentojensa kanssa. Matkustaja on proosan ihme, viimeisen päälle hiotuista virkkeistä pirskahtelee lyyristä kauneutta. Kaijamari Sivill tulkitsee McCarthyn proosan hengitystä ja tunnelmaa eläväksi suomen kieleksi.

_{Tommi Melender}

Lisää ulkomaista fiktiota: Täältä löydät kahdeksan muuta kiinnostavaa ulkomaista teosta, kirjoittajina muun muassa Annie Ernaux, Édouard Louis ja Oksana Vasjakina.

---

Suomen valtio pyysi seitsemän vuotta sitten anteeksi huostaanotettujen lasten kaltoinkohtelua. Miksi kohtelu ei ole kohentunut noista ajoista, kysyy Sonja Saarikoski kirjassaan. Edelleen kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Saarikosken Naisvangit on narratiivinen tietokirja. Näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa perusteella tekijä on luonut kuvan naisvankien todellisuudesta ja onnistunut lähes mahdottomassa: saavuttanut vankien luottamuksen. Se on vaatinut satoja tunteja haastatteluja. Saarikoski on taitava kirjoittaja, lause ja havainnot ovat tarkkoja. Naisrikollisten todellisuuden kautta saa käsityksen suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista tukitoimista. Lopulta päätökset ovat poliittisia.

_{Riitta Kylänpää}

---

Toimittaja Antti Järvelle kerrottiin lapsena, että isoukki oli loikannut Neuvostoliittoon. Setä pyysi Järveä selvittämään, miksi tämän isoisoisä ja täyskaima jäi Karjalaan talvisodan aikana, vaikka muu perhe lähti evakkoon. Miksi hän ei tullut välirauhan aikana perheensä luo? Mikä oli lopullinen kohtalo? Järvi ratkoo mysteeriä kuin rikostutkija. Kirja tarjoilee runsaasti faktatietoa, mutta kerronta on tarinallista ja kaunokirjallista. Tekotapa on työläs, mutta Järvi onnistuu tarjoamaan lukuelämyksen. Hän pohtii myös ylisukupolvista häpeää ja käsittelemätöntä surua. Vaikka mummo häpesi ja vaikeni miehestään, hän odotti tätä elämänsä loppuun asti. Viimeinen kirjelappunen saapui vuonna 1941. Selviää, miksi se jäi viimeiseksi.

_{Riitta Kylänpää}

Lisää tietokirjoja ja esseitä: Täältä löydät kymmenen muuta kiinnostavaa teosta, jotka käsittelevät muun muassa Ukrainaa, Mirkka Rekolaa ja erotiikkaa kirjallisuudessa.

SK valitsi myös vuoden kiinnostavimmat runot, sarjakuvat ja lasten- ja nuortenkirjat.

Täältä löydät seitsemän tutustumisen arvoista lasten- ja nuortenkirjaa.

Tästä pääset kiinnostavimpiin runokirjoihin.

Mielenkiintoisimmat sarjakuvat löydät tästä.