Kotimainen fiktio
Antti Hurskaisen Suntio on niin väkevä romaani, että uskontokeskustelu ei välttämättä edes ansaitse sellaista.
Lyhytproosakokoelman hahmot käyttäytyvät sekopäisesti, mutta onnistuvat vakuuttamaan lukijan siitä, että kaikki on ihan normaalisti. Tuuve Aron näkökulmavalinnat ovat kekseliäitä. Epätyypillisiä ihmisiä ei kummastella, vaan muita katsotaan heidän päänsä sisältä. Virkistävästi päähenkilöiksi nousee niitä, joille nykyään nauretaan: möhömahainen miespuolinen musiikkijournalisti ja julkkikseen pakkomielteisesti ihastunut nainen. Kun joku on heikoilla, apu tulee yllättävästä suunnasta ja ilman päälle liimattua tunteellisuutta.
Herman Raivio
Kaarlo haaveilee 1950-luvulla Amerikasta rutiköyhässä Hittolan talossa. Amerikassa on äiti, siellä kaikki olisi hyvin. Kaarlo on saanut alkunsa sota-aikana äidin lyhyestä romanssista saksalaissotilaan kanssa. Koulukiusattu poika asuu vanhuudenheikon mummonsa kanssa. Juhani Brander kuvaa köyhyyttä hyytävän todentuntuisesti. Teksti on voimakasta ja jylhää läpi koko romaanin.
Outi Hytönen

