Kesäisen kahvipöydän kruunu

Klassikon manttelin saa sellainen, joka vuodesta toiseen pysyy pinnalla, pystyy päivittymään mutta kestää sellaisenaankin aikaa. Eräs kesäkahvittelujen kuninkaallinen on britakakku. Se sopii niin lakkiais- ja juhannusjuhlien kuin pienempien kemujen pöytään.

Klassikko herättää myös muistoja, niin minussakin. Isotätini tarjoili mantelilastuin koristeltua kermavaahtoista ja mansikkaista britakakkua lämpiminä kesäpäivinä.

Tuhdeista kermakakuista en ole ikinä välittänyt, mutta britan sitkeä marenki ja ohuet kerrokset kevensivät kokonaisuutta ja tekivät minusta fanin.

Britasta on niin monta versiota kuin on leipuria, mutta luonteenomaisinta sille on sokerikakkupohja. Päälle levitetään uunissa sitkastuva marenkikerros, joka koristellaan manteli­lastuilla. Väliin kastiketta ja marjoja, pähkinöitä tai hedelmiä.

britakakun historiasta on monta eri tarinaa. Se on niin suomenruotsalaisen kartanon Brita-keittäjän käsistä lähtenyt leivos kuin ruotsalaisen reseptimaakarin Brita Olssonin Sju sorters kakor -kirjassa (1945) esitelty luomus.

Kerrotaanpa siitä löytyvän ohjeita jopa 1600-lukulaisesta roomalaisesta keittokirjasta. Tähän viittaa myös kakun Ruotsissa paremmin tunnettu nimi pinocchiotårta.

Yksi tarina sijoittuu 1930- luvulle Tanskaan ja Norjaan:

Kvæfjordista kotoisin oleva kondiittori Hulda Ottestad perusti Norjan Harstadiin 1920-luvulla Cafe Alliancen, jonka kakuista tuli kovin pidettyjä ja tunnettuja.

1930-luvun puolivälissä Ottestad osti kaksi reseptiä tanskalaiselta kondiittorilta 200 Norjan kruunulla (nykyrahassa noin 380 euroa). Toinen resepteistä oli kongekage, kuninkaan kakku. Tanskalainen leipuri ei reseptissään ollut säästellyt ylellisiä manteleita. Nuuka ­Ottestad kuitenkin vähensi mantelin määrää.

1930-luvulla hän leipoi kakun lapsen ristiäisiin, joissa vieraat halusivat tietää siitä enemmän. Emäntä ei tiennyt kakun nimeä, mutta muisti leipurin olevan Kvæfjordista. Näin kakku muuttui kansan suussa myöhemmin kvæfjordkakeksi.

Kakku levisi kansan tietoisuuteen 1970-luvulla, kun toimittaja Brita Edland kirjoitti siitä useasti Norsk Ukeblad -viikkolehdessä.

Norjan britakakku eroaa muista pohjoismaalaisista versioista siinä, että kakussa ei yleensä näy marjoja. Keskeistä on kermatäyte, joka on maustettu vanilja- tai rommikreemillä. Nykyisin britakakku tunnetaan Norjassa nöyrästi ”maailman parhaana kakkuna”. Vuonna 2002 siitä tuli maan kansalliskakku.

Tanskassa britasukuinen kakku täytetään nykyisin hillolla ja tunnetaan nimellä isoisän parta, bedstefars skæg.

britakakun läpimurto Suomessa tapahtui, kun se voitti vuonna 1983 Kodin Kuvalehden leivontakisan. Monet harmistuivat: resepti oli ilmestynyt jo aiemmin ruotsalaisessa Damernas Värld -lehdessä ja nyt se levisi Suomen pienestä sisäpiiristä liian laajalle.

Britan suosio on yhteydessä sen helppouteen. Britakakku taipuu moneen ruokavalioon ja on täytettävissä sillä, mitä ikinä on saatavilla. Se on myös funktionalistin ystävä: britan leipomisessa ei tarvitse sen kummempia härpäkkeitä. Koko kakun voi paistaa molempine kerroksineen yhtä aikaa samalla uunipellillä.

Tänä kesänä suomalaisittain klassisen britan lisäksi aion kokeilla maailman parasta kakkua rommikreemillä, kenties liotettujen rusinoiden kera. Siinä on klassikkomakupari, joka tunnetaan ja maistuu myös näillä lakeuksilla. 

Lue myös: Kalan kanssa maistuu myös viileä punkku – Lue SK:n viinitärpit

Lue myös Kotiliesi.fi: Britakakku on rakastettu juhlatarjottava – katso Kotilieden suosikkiohjeet!