Näin Venäjän-mielisiä Donetskin asukkaat ovat: ”USA heitti haasteen ja provosoi sotilaallisen konfliktin”
Venäjä ei ole syntipukki vaan auttaja, joka voisi jo vallata Itä-Ukrainan.
”Meille olisi suuri onni, jos Donbass liittyisi Venäjään Krimin tapaan”, uskoo Donetskissa Itä-Ukrainassa asuva 40-vuotias Anžela.
”Jotkut moittivatkin Venäjää, kun se ei kyennyt puolustamaan Donbassissa venäläisiä kuten Krimillä, mutta Krimin johto osasi toimia viisaammin kuin täkäläinen.”
Krimin miehittivät niin sanotut vihreät miehet, jotka paljastuivat myöhemmin venäläisiksi. Länsimaat ja Ukraina ovat pitäneet kansanäänestystä Krimin liittämisestä Venäjään laittomana ja kiistanalaisena ja katsovat, että Venäjä miehittää Krimiä.
Donetskissa asui lähes miljoona ihmistä ennen sodan alkua. Nyt jopa kymmenet tuhannet ovat lähteneen kaupungista. Anžela on musiikinopettaja, joka kertoo, miten hän ja hänen lähipiirinsä kokevat sodan, sen vaikutukset ja syyt.
Anželalle Venäjä ei ole syntipukki vaan auttaja, joka vastaa Yhdysvaltain toimiin ja niistä seuranneeseen katastrofiin.
Kyse on Anželan ja hänen mukaansa koko alueen väestön mielestä suuresta geopoliittisesta pelistä, jonka vangeiksi itäisen Ukrainan asukkaat ovat jääneet. Kyse on amerikkalaisesta projektista, jossa ovat kärsineet Venäjä, Eurooppa ja Ukraina.
Se on myös kuva, jonka Venäjä itsestään haluaa antaa. Donetskissa ei ole voinut kuukausiin seurata ukrainalaista mediaa tai paikallisia kriittisiä tiedotusvälineitä.
Sota on koetellut Donetskia Itä-Ukrainassa kohta puolitoista vuotta.
Anželan mukaan kaikki ovat siitä kärsineet, vaikka kaupungissa on myös sellaisia alueita, joita ei ole pommitettu.
”Eniten vahinkoa on lähinnä Ukrainan armeijan asemia olevilla seuduilla. Niiltä on muutettu muualle, mutta on mahdotonta sanoa, ettei kukaan olisi kärsinyt.”
Oikeastaan kaikkia kaupungin asukkaita voi Anželan mielestä luonnehtia traumatisoituneiksi. ”Ei ole ketään, joka ei olisi menettänyt sodassa sukulaistaan, tuttavaansa, kollegaansa, luokkatoveriaan tai naapuriaan.”
Erityisen voimakkaasti sota on vaikuttanut lapsiin.
”On hirveää, kun lapset piirtävät sodasta, puhuvat sodasta ja leikkivät ulkona sotaa. Jotkut erottavat äänistä, millä aseilla tulitetaan, lähtevät rauhallisesti pommisuojaan ja rohkaisevat jopa aikuisia.”
Esimerkkinä Anžela mainitsee oppitunnin, jolla hän lopetti puhumisen kuultuaan voimakkaan haupitsien äänen. Silloin yksi oppilas lohdutti opettajaa toteamalla, ettei tarvitse huolestua, koska se on meikäläisten tulitusta.
Anžela kertoo niin ikään, miten hänen 14-vuotias tyttärensä sanoi kerran tulituksen aikana, ettei ole kauheaa kuolla totuuden puolesta. Silti kaikki lapset eivät pysty käsittelemään pelkoa ja nukkuvat huonosti.
”He pelkäävät kovia ääniä ja pelkäävät mennä ulos.”
Alkuun lapset myös kyselivät, miksi meitä tapetaan.
Siihen oli Anželan mukaan vaikea vastata, mutta hän toteaa koululaisten osaavan nykyisin selittää asiat aivan aikuisten tapaan. Siinä syyllinen on Yhdysvallat.
”Jo muutama vuosi sitten tuttavani, jotka tuntevat geopolitiikkaa, sanoivat että meille tulee kohta sota. Puheet tuntuivat rauhallisessa asuinkolkassamme järjettömiltä, mutta tapahtumat Euromaidanilla etenivät niin määrätietoisesti, että kaikki ymmärsivät, ettei sotaa voi välttää.”
Maidanin mielenosoituksissa Kiovassa vaadittiin loppua presidentti Viktor Janukovytšin hallinnon korruptiolle. Helmikuussa 2014 Janukovytš lähti maasta, Venäjä liitti Krimin ja Itä-Ukrainassa Kiovan vallasta eroon pyrkivät alueet julistautuivat kansantasavalloiksi.
Anžela ei osaa sanoa yhtä syytä sotaan. Yksi kuitenkin on Donetskin asukkaiden näkökulmasta selvää, hän sano0.
”Ymmärrämme, että USA heitti haasteen Venäjälle ja provosoi sotilaallisen konfliktin sen rajoilla. Se osasi hyödyntää vanhaa Ukrainan sisäistä vastakkainasettelua läntisen ja itäisen Ukrainan välillä, eroja kulttuurissa, uskonnossa ja ihmisten mentaliteetissa.”
Anželan mielestä EU:n kansalaisten on vaikea arvioida tilannetta Itä-Ukrainassa, koska media käyttää vain Kiovaa lähteenään.
”Täällä ihmetellään, miksi Euroopassa suhtauduttiin niin toisin Maidaniin ja niin välinpitämättömästi Donbassin siviilien tragediaan. Lisäksi hämmästellään, miten EU auttaa Donetskista Ukrainan puolelle siirtyneitä pakolaisia, mutta ei täällä todella apua tarvitsevia.”
EU on tukenut Ukrainaa taloudellisesti. Lisäksi se on jäädyttänyt Janukovytšin lähipiirin varoja ja asettanut pakotteita Venäjää vastaan, koska se on rikkonut Ukrainan alueellista koskemattomuutta.
Yhdysvaltain Etyj-lähettiläs on syyttänyt Venäjää ja separatistihallintoa siitä, että ne ovat estäneet kansainvälisen avun pääsyn kapinallisalueille. Venäjä on myös aseistanut separatisteja.
Donetskissa asukkaat toivovat rauhaa, mutta eivät Anželan mukaan usko neuvotteluihin Kiovan hallinnon kanssa.
Sen sijaan toivotaan, että Venäjän ja Euroopan yhteiset ponnistelut lopettavat verenvuodatuksen.
Lauantaina 12. syyskuuta pidetyissä neuvotteluissa näyttää alustavien tietojen mukaan tapahtuneen edistystä.
Viime helmikuussa syntynyt niin sanottu Minskin toinen sopimus otettiin Anželan mukaan Donetskissa vastaan alusta lähtien epäillen, koska alueella koetaan, etteivät Kiovan valtaapitävät ole ryhtyneet keskusteluihin Donetskin kanssa.
”Ymmärrämme, että presidentti Petro Porošenko allekirjoitti sopimuksen eurooppalaisten johtajien painostuksesta eivätkä radikaalit ukrainalaiset patriootit sitä hyväksyneet. Oli kuitenkin toivoa, että olisi mahdollisuus rauhanomaiseen ratkaisuun, mutta hiljaisuutta kesti vain kuusi päivää. Sitten ampuminen alkoi uudestaan.”
Donetskissa katsotaan, ettei Kiova ole liioin täyttänyt sopimukseen liittyviä humanitaarisia ehtoja.
”Alueen saartoa on tiukennettu ja käyttöön on otettu luvat. Jos pitää tavata sukulaisia, joille on tunnin matka Donetskista, pitää seisoa 9 tuntia jonossa tarkastusasemalla, jota valvoo Ukrainan armeija.”
Kun Ukraina ei ole saanut valvontaansa Venäjän-vastaista rajaansa, se on eristänyt kapinatasavallat muusta Ukrainasta.
Myös Ukrainan puolelta Donetskiin tulevien ruoka- ja lääkekuormien tuloa on rajoitettu, mikä on Anželan mukaan pahentanut pulaa.
Donetsk kuitenkin jatkaa elämää vaikeuksista huolimatta, Anžela vakuuttaa.
”Ihmiset käyvät töissä. Julkinen liikenne, kauppakeskukset, koulut, teatterit ja urheilukerhot toimivat. Samoin on saatu toimimaan kunnalliset palvelut, kuten vesi, viemäröinti ja sähköt.”
Julkisen hallinnon palveluksessa oleville palkat maksetaan ruplina ja aluetta hallitseva kansantasavalta aloitti keväällä eläkkeiden maksun, jonka Ukraina lopetti vuosi sitten elokuussa.
Anželan mukaan Rinat Ahmetovin hyväntekeväisyysjärjestö teki paljon jakamalla elintarvikkeita ilman tuloja jääneille eläkeläisille.
Ahmetov on yksi Ukrainan oligarkeista, joka hallitsee Donbassissa metalli- ja kaivoskonsernia. Miljardöörejä listaavan Forbes-lehden mukaan hänen omaisuutensa arvo on edelleen noin 6,7 miljardia dollaria. Hän on Forbesin listalla sijalla 201.
Yksityistämisen käänteissä omaisuutensa luonut kaivosmiehen poika osti 136 miljoonan punnan hinnalla asunnon Lontoon ydinkeskustassa 2011. Silloin kyse oli Englannin kautta aikojen kalleimmasta asuntokaupasta.
Toinen yhtä näyttävä omistus on 400 miljoonan dollarin arvoinen Donbass Arena, jolla Ahmetovin omistama jalkapallojoukkue Šahtar Donetsk (Donetskin kaivosmiehet) ei tosin enää pelaa.
Ahmetov on ilmoittanut, ettei hyväksy Venäjän-mielisiä separisteja. Hän ei myöskään ole suostunut maksamaan veroja Donetskin kansantasavallaksi julistautuneelle separatistihallinnolle. Ukrainalaisten medioiden mukaan Ahmetov olisi myöhemmin tehnyt separatistien kanssa sopimuksen palkkojen maksusta tehtaidensa työntekijöille kapinallisalueilla.
Kaikkein eniten apua Donbassiin on Anželan mukaan tullut Venäjältä.
”Apulasteista on jaettu kaikille tarvitseville niin, että ruokaa on ollut sairaaloissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja lastentarhoissa. Paikoin ruokaa on vielä jaettu vähävaraisille.”
Terveydenhoitoa sota on koetellut erityisesti eikä vain siten, että hoitoon tulee jatkuvasti haavoittuneita niin sotilaita kuin siviilejä. ”Lääkkeitä ei ole eikä aina voida antaa apua, koska monet spesialistit ovat lähteneet.”
Tulevaisuuteen Anžela suhtautuu kuitenkin optimistisesti. Hän uskoo, että alue voisi menestyä jopa itsenäisenä.
”Donbass on verrattain kehittynyt alue, jossa on luonnonvaroja, teollisuutta ja maataloutta. Meillä on korkea koulutuksen ja kulttuurin taso. Kun meitä lakataan tuhoamasta, kaikki järjestyy.”
Haastattelu on tehty sähköpostilla.