Hyväntekijä

Vuonna 1938 rahapelejä oli ravintoloissa 670. Nyt niitä on 18 500, ja niistä on tullut ongelma: lasten liikuntaa ja syöpätutkimusta tuetaan peliriippuvaisten rahoilla.

Kotimaa 05.09.2019 10:43
Teksti Mikko Niemelä
Pajatson peluuta vuonna 1974.
Pajatson peluuta vuonna 1974. © Hans Paul / lk

Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) ja Veikkauksen hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ilmoittivat 5. syyskuuta 2019, että Veikkauksen markkinointiin ja tunnistautumiseen tulee muutoksia. Pelikoneiden määrä vähenee noin 3000:lla ja pelaajan tunnistautumisen käyttöönottoa nopeutetaan. 

 

Rahapelien järjestämiseen tuli iso muutos huhtikuussa 1938. Raha-automaattiyhdistys ry (RAY) merkittiin yhdistysrekisteriin. Perustajina olivat Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Koteja Kodittomille Lapsille ja joukko muita yhdistyksiä.

Ajatuksena oli pitää huolta yhteiskunnan heikko-osaisia. Pelikoneista eli pajatsoista saatavat voitot jaettaisiin hyväntekeväisyys- ja maanpuolustusjärjestöille.

Ensimmäiset raha-automaatit olivat ilmestyneet Suomeen 1920-luvulla, kun muutamat liikemiehet olivat tuoneet pelejä Saksasta. Jo tuolloin yrittäjiä oli alettu arvostella siitä, että he käyttävät ihmisten pelihimoa omaksi hyödykseen.

”Peliautomaattien sijoittelussa nähtiin melkoisia ylilyöntejä 1920-luvulla”, sanoo rahapelihaittojen asiantuntija Anssi Airas Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

”Koneita kiinnitettiin jopa Helsingin Mustikkamaan puihin.”

RAY:n perustamisen alla pajatsoja oli 68:lla eri yhdistyksellä. Ne sijaitsivat pääasiassa suurien kaupunkien kuppiloissa.

Holtittoman kilpailun vuoksi poliitikot säätivät raha-automaattiasetuksen, joka keskitti toiminnan RAY:lle.

Uusi Raha-automaattiyhdistys sai perustamiseensa Kansallisosakepankista miljoonan markan lainan, nykyrahassa 350 000 euroa. Pelit tuottivat niin hyvin, että laina saatiin maksettua pois muutamassa kuukaudessa.

Ensimmäisenä vuonna RAY-avustuksia jaettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, SPR:lle sekä eri invalidi- ja rintamiesliitoille kullekin noin miljoonaa markkaa. Toiminta herätti suuren mielenkiinnon: avustuksia haki 112 järjestöä, joista 84 sai valtioneuvoston päätöksellä osansa pelikansan markoista.

Yhdistykset olivat lähellä kansaa, ja joukossa oli myös pienempiä yhdistyksiä, kuten Käkisalmen kaupungin rouvasväen yhdistys, jonka tehtävänä oli köyhien lasten koulutuksen edistäminen. Hekin saivat 15 000 markkaa. Veteraanijärjestö Suomen Heimosoturien Liittoa avustettiin 20 000 markalla.

Pajatsot toivat Raha-automaattiyhdistykselle sen ensimmäisenä, vajaana toimintavuonna 23,7 miljoonaa markkaa. Summa vastaa nykyrahassa 8,4:ää miljoonaa euroa.

Noin puolet summasta jaettiin järjestöille. Loput miljoonat menivät 103 ihmisen palkkakuluihin, koneiden ostoihin, niiden huoltamiseen ja veroihin. Syntyi hallintoa ja muun muassa paja, jossa korjattiin ja huollettiin pajatsoja.

Vuonna 1938 RAY ei halunnut koneita ravintoloihin, joita ”köyhät käyttävät”.

Uuden RAY:n hallitus oli kuitenkin huolissaan pelikoneiden aiheuttamista ”epäkohdista”, niin kuin se asian ilmaisi ensimmäisessä vuosiraportissaan vuonna 1938.

Yhdistys ei halunnut koneita ravintoloihin, joita ”köyhät käyttävät”. Puhuttiin ”ykkös- ja kakkosluokan ravintoloista”. Hallitus halusi kiinnittää huomiota sosiaalisiin lähtökohtiin ja hillitä pelikoneisiin kohdistuvaa arvostelua.

Epäkohtiin myös reagoitiin. Jo ensimmäisenä toimintavuonna pajatsojen määrää laskettiin parillasadalla koneella, minkä jälkeen niitä oli 670.

Tällaisella automaattien lukumäärän supistamisella on hallitus pyrkinyt mahdollisuuden mukaan välttämään niitä epäkohtia, joita automaattitoiminnassa aikaisemmin jossakin määrin esiintyi”, yhdistyksen hallitus kirjoitti vuosiraportissa.

RAY:n hallituksen huolista huolimatta pajatsoja sai pian sijoittaa ”köyhien käyttämiin ravintoloihin”. Asiasta päättivät poliitikot, jotka muuttivat raha-automaattiasetusta 1930-luvun lopulla.

Pelivalikoima alkoi kasvaa nopeasti. Vuonna 1940 perustettiin Tippaustoimisto, ja ihmiset saivat pelata myös vakioveikkausta. Pelimannekiinina toimi olympiavoittaja Paavo Nurmi, joka näytti kansalle, kuinka veikkausrivit raksitettiin oikeaoppisesti.

Heti kohta näytti siltä, että oli isketty kultasuoneen. Kierroksella ruksattiin 140 000 saraketta lähes 300 000 markan edestä”, mainitaan Veikkauksen verkkosivuille kirjoitetussa historiaosiossa.

Veikkaamisen ja ravipelien suosio kasvoi kovaa tahtia. 1970-luvulla Tippaustoimisto muuttuu Veikkaukseksi, ja ravipelit siirrettiin Suomen Hippokselle eli Fintotolle. RAY jatkoi edelleen omana yhtiönään.

EU kyseenalaisti kansallisen pelimonopolin, kun Suomi liittyi unioniin 1995. Monopolin ehdoksi määriteltiin pelihaittojen ehkäisy. Kritiikki on jatkunut, mutta EU on lopulta hyväksynyt järjestelmän. Viimeksi komissio siunasi sen vuonna 2014.

Pelien markkinoinnissa ja peliongelmien hillitsemisessä oli kuitenkin lukuisia ongelmia.

Vuonna 2017 Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto yhdistyivät yhdeksi peliyhtiöksi, jonka nimeksi tuli Veikkaus.

Ajateltiin, että jos peliyhtiöitä olisi vain yksi, pelihaittoja olisi helpompi hallita.

 

Peliongelmia aiheuttavat eniten nopeatempoiset pelit. Kortit vilisevät näytöllä, rullakko pyörittää kuvioita vauhdikkaasti. Pelejä on höystetty äänillä, valoilla ja värikkäillä, liikkuvilla kuvilla. Ne koukuttavat jatkamaan, etenkin peliongelmaisia.

Ongelmapelaaja luulee usein pystyvänsä vaikuttamaan pelin kulkuun, mutta käytännössä rahapelikoneista ei voi voittaa. Pelit perustuvat ohjelmointiin ja matemaattiseen kaavaan. Talo jää lopulta aina voitolle.

Uhkapeleistä aiheutuviin ongelmiin alettiin herätä vuonna 2003, kun sosiaali- ja terveysministeriö teki ensimmäisen rahapelaaminen väestökyselyn.

THL:n tutkijat ovat jatkaneet kyselyjen tekemistä neljän vuoden välein vuodesta 2007. Tutkimusten mukaan rahapeliongelmasta kärsii 3,3 prosenttia väestöstä eli 124 000 ihmistä.

”Tämä kolme prosenttia on vain jäävuoren huippu. Kansainvälisten pitkittäistutkimusten perusteella tiedetään, että rahapeliongelman vakavuus vaihtelee ajassa. Eri mittausajankohtina henkilöt eivät siis ole samoja”, sanoo rahapelihaittojen erikoistutkija Anne Salonen THL:stä.

Ennen varsinaisia ministeriön tilaamia väestötutkimuksia ensimmäiset lakisääteiset rahapelaamisen tilastotutkimukset teki Tilastokeskus 1980-luvulla, RAY:n toimeksiannosta.

THL on kysynyt myös rahapelaamiseen liittyviä asenteita vuodesta 2011 alkaen.

”Suomalaisten asenteet rahapelaamista kohtaan ovat myönteisiä ja ovat muuttuneet entistä myönteisemmiksi vuosien 2011 ja 2015 välillä”, Salonen sanoo. ”Mielenkiintoista nähdä, mikä tilanne on syksyllä kerättävän uuden tutkimuksen mukaan.”

Automaattien määrä ja niiden tuotot ovat kasvaneet tasaisesti 1980-alusta aina tälle vuosikymmenelle asti.

”Pelien suosiota lisäsivät 1980-luvun jälkipuoliskolla RAY:n itse kehittämät uudet hedelmäpelit sekä ensimmäinen videopokeri”, sanoo THL:n Airas, joka on työskennellyt aikaisemmin RAY:ssä asiantuntijatehtävissä.

1990-luvulla sijoituspaikkojen määrä kasvoi. ”Perustettiin paljon esimerkiksi keskiolutkuppiloita, joihin tuli myös raha-automaatteja”, kertoo Veikkauksen liikepaikkajohtaja Jari Kivelä.

Myös huoltoasemaverkoston muuttuminen lisäsi pelipaikkoja. Kun ABC-ketju laajeni kaikkialle Suomeen, sen mukana tuli laaja pelivalikoima.

Pelisaleille taas on löytynyt halpoja vuokratiloja hyviltä paikoilta, kun pankit ovat lopettaneet konttoreitaan ja pikkukaupat myymälöitään.

Pelikoneiden määrä on 80 vuodessa noussut muutamasta sadasta noin 18 500:aan, ja niistä kertyvää liikevaihtoa kirjattiin 2018 maksettujen voittojen jälkeen 840 miljoonaa euroa. Veikkauksessa työskentelee yli 2 000 ihmistä.

 

Peliautomaatteja kauppakeskus Kaaressa Helsingin Kannelmäessä elokuussa 2019.

Peliautomaatteja kauppakeskus Kaaressa Helsingin Kannelmäessä elokuussa 2019. © Martti Kainulainen / lk

 

Veikkaus sijoittelee pelikoneita eniten köyhille alueille, joissa tulotaso ja koulutusaste ovat matalia ja työttömyysaste korkea. Varakkaimmilla alueilla peliautomaatteja puolestaan on vähän.

Sijoittelustrategia tuli julki, kun Seura-lehden toimittaja Matti Rämö hankki julkisuuslain nojalla aineiston, josta automaattien sijoittelu käy ilmi postinumeroalueittain. Aineiston analysointiin osallistuivat THL:n, Helsingin yliopiston ja Peliklinikan tutkijat.

Veikkauksen kokoomustaustainen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski selitti sijoittelua helmikuussa 2018: ”Peruslähtökohta on, että raha-automaatteja sijoitetaan sinne missä on kauppoja, eikä niin, että kauppoja sijoitetaan sinne missä on automaatteja.”

Samalla Nummikoski muistutti, että raha-automaatteja on jokaisessa manner-Suomen noin 300 kunnassa. Niitä on sijoiteltu 7 000 julkiseen tilaan. Kauppiaille ja ravintolanpitäjille maksetaan vuodessa noin 87 miljoonaa euroa siitä, että pelit ovat heidän tiloissaan.

Monet yrittäjät pitävätkin pelialuetta kaupan ”tuottavimpina neliöinä”. Vuodessa yksi hyvin tuottava kone voi tuoda liikkeenpitäjälle yli 5 000 euron provisiot. Mitä enemmän peliin hävitään, sitä enemmän hyötyvät Veikkauksen edunsaajat mutta myös kauppiaat ja ravintolanpitäjät.

Päivittäistavarakauppa ry onkin muistuttanut pelikoneiden ”aluepoliittisista hyödyistä”. Automaatit voivat olla elinehto pienille maaseudun kaupoille. Jos ne poistettaisiin, moni pikkukauppa voisi mennä jopa nurin.

Myös media on elänyt symbioosissa Veikkauksen kanssa: yhtiö ostaa mainoksia miljoonilla euroilla vuosittain, ja sen markkinointibudjetin koko on noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Summalla pyörittäisi vaikkapa Turun Sanomia koko vuoden.

 

 

 

Maaliskuussa 2019 kahdeksan henkilöä teki kansalaisaloitteen. Siinä vaaditaan, että rahapeliautomaateilla voisi jatkossa pelata ainoastaan kasinoilla ja valvotuissa pelisaleissa. Aloitteen taustalla on entisiä peliongelmaisia ja heidän läheisiään. Jos aloite saavuttaa 50 000 allekirjoituksen rajan 20. syyskuuta 2019 mennessä, se etenee eduskunnan käsittelyyn. Kolmisen viikkoa ennen ajan päättymistä allekirjoituksia oli kertynyt noin 30 000.

Heinäkuun lopulla 2019 allekirjoitusten määrä kasvoi tuhansilla muutamassa päivässä. Reaktion syy oli se, että Veikkaus julkaisi Keno-mainoksen, jonka mukaan ”Keno kuuluu monen päivärutiineihin siinä missä kahvilla käynti”. Rahapelien valvonnasta vastaava Poliisihallitus huomautti mainoksesta, ja Veikkaus veti sen pois.

Poliisihallitus vastaa arpajaislain valvonnasta, ja sen vastuulle kuuluu myös Veikkauksen valvominen. Muutaman viime vuoden aikana Poliisihallitus on puuttunut toistuvasti Veikkauksen mainontaan.

On huomautettu alaikäisiin kohdistuvasta mainonnasta, pelien aggressiivisesta myymisestä ja paljon pelihaittaa aiheuttavien pelin markkinoinnista. Kyseisiä pelejä ei saa lain mukaan mainostaa lainkaan, niistä saa antaa vain informatiivista tietoa.

Huomautuksista huolimatta Veikkaus on sortunut yhä uudelleen samoihin virheisiin.

Keno-mainoskohusta oli kulunut viikko, kun Veikkaus joutui selittämään radiomainostaan. Mainos kysyi, onko hyväksyttävää hakea elämään jännitystä rahapeleistä. Terapeuttihahmo Terttu Obersekki piti haluja hyväksyttävinä ja kehotti asiakkaita ”totouttamaan” ajatuksiaan raviradalla tai Veikkauksen internetsivuilla.

Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski, myös kokoomustaustainen, tiedotti kesälomilta palattuaan 6. elokuuta 2019, että yhtiö on tehnyt mainonnassaan virheitä ja Veikkaus nostaa ”käden ylös” virheen merkiksi.

”Muutamat mainoksemme ovat olleet sellaisia, etteivät ne vastaa yhtiön hyväksyttyjä markkinointilinjauksia.”

Sarekoski kertoi Veikkauksen laittavan mainonnan osittain tauolle ja ulkopuolisen tahon selvittämään ”markkinointiin liittyvät prosessit”.

Ulkopuolinen taho on mainekonsultti Harri Saukkomaan omistama viestintätoimisto Tekir. Päätöksestä ei tiennyt kuin Veikkauksen johto. Veikkauksen omistajaohjauksesta vastaava kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) ja omistajaohjausyksikön virkamiehet eivät olleet tietoisia selvityksen toteuttajasta.

Veikkaus ei kerro, paljonko se maksaa Harri Saukkomaalle selvitystyön tekemisestä. Monopoliyhtiö on määritellyt selvitystyön hinnan liikesalaisuudeksi.

Liikesalaisuuksiksi on määritelty myös Veikkauksen mainossopimukset entisten urheilutähtien, kuten Teemu Selänteen ja Jari Litmasen kanssa. On jäänyt mysteeriksi, paljonko heille maksetaan monopoliyhtiön mainostamisesta.

Viisi prosenttia pelaajista tuo puolet Veikkauksen tuotoista. Suuri osa näistä ihmisistä on köyhiä, mielenterveysongelmaisia ja sairaita.

Vuonna 2015 Veikkaus ilmoitti, että legendaariset pajatsot poistetaan käytöstä, historialliset koneet olivat palvelleet aikansa. Media kirjoitti nostalgisista koneista, jotka toivat vuosikymmenten aikana hyväntekeväisyyteen 1,5 miljardia euroa.

Sivuseikaksi jäi pajatsojen poiston oikea syy: ne tuottivat liian vähän.

Poliitikoille Veikkaus on vaikea pala, jopa kiusallinen. Kansallisen rahapelitutkimuksen mukaan pelihaitat lisääntyivät vuosien 2011 ja 2015 välillä. Myös rahapelien kyseenalainen markkinointi vie pohjaa monopolilta.

Viisi prosenttia pelaajista tuo puolet Veikkauksen tuotoista. Tutkimuksissa on selvinnyt, että suuri osa näistä ihmisistä on köyhiä, mielenterveysongelmaisia ja sairaita.

Veikkauksen johdolle maksetaan kymmenientuhansien eurojen bonukset, jotka perustuvat tuloksellisuuteen, eivät pelihaittojen ehkäisyyn.

Ongelmat on pantu merkille myös Kilpailu- ja kuluttajavirastossa, joka selvittää omalta osaltaan, täyttääkö Veikkauksen toiminta monopolin oikeutuksen ja eettiset periaatteet. Tuloksia pitäisi saada vuoden 2019 loppuun mennessä.

Sosiologian emeritusprofessori Pekka Sulkunen Helsingin yliopistosta on johtanut rahapelejä tutkinutta ryhmää. Hän on kiteyttänyt, miksi monopoli on ongelmallinen:

Järjestöjen asema rahapelijärjestelmässä on ollut alusta lähtien vahva. Poliittiset kytkökset monopolin ympärillä ovat niin tiiviit, että ne uhkaavat paitsi Veikkausta itseään myös koko demokratiaa – poliitikot ovat olleet kyvyttömiä pitämään Veikkausta aisoissa.

Pelaajilta saatua rahaa jaetaan joka vuosi noin miljardi euroa, ja avustuskohteita on tuhansia ympäri Suomen. Varoja käytetään muun muassa syöpätutkimukseen, sijaisperheiden tukemiseen, koululaisten liikunnan lisäämiseen, kotimaisten elokuvien tekemiseen, ravikilpailuiden palkintorahoihin.

Näyttääkin siltä, että Veikkauksen edunsaajat ovat riippuvaisia peliriippuvaisista.

 

Poliitikkojen vastuulla

Veikkauksen valvonnasta vastaavat poliitikot. Veikkauksen hallituksessa ja hallintoneuvostossa istuu edustaja jokaisesta puolueesta. Edustajat nostavat kokouspalkkioita, ja hallitusten jäsenille maksetaan joka kuukausi 2 000 euron palkkio.

Poliitikot ovat lausunnoissaan ilmaisseet huolensa peliongelmista, mutta silti moni oikeuttaa toimintaa edunsaajien näkökulmalla.

”Edunsaajien menetettyjen tuottojen korvaaminen valtion kassasta ei olisi pitkän päälle mahdollista”, kirjoitti tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) valtionneuvoston kanslian sivuille 8. elokuuta 2019.

Veikkauksen hallintoneuvostossa istuva kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) kirjoitti blogissaan, että joillekin Veikkauksen lokaaminen vaikuttaa olevan sydämen asia. ”Automaattien poistoa haluavat varmaankin kertovat samalla, mistä rahat tilalle – vai leikataanko kylmästi kaikki?”

Nyt arpajaislakia uudistetaan, ja uudistus on sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) vastuulla.

”Rahapelimonopolin keskeinen oikeutus on se, että pelihaittoja vähennetään”, Ohisalo sanoo. Hän ei osaa vielä sanoa, milloin lakiesitys on valmis lausuntokierrokselle. ”Pystymme asetuksin sääntelemään koneiden määrää, mutta hallituspuolueiden keskustelut ovat vielä auki.”

Lähtökohtaisesti monopolia ei olla purkamassa, se lukee hallitusohjelmassa. Veikkauksen tulot lähtevät todennäköisesti kuitenkin laskuun, ja hallitusohjelmassa on varauduttu kompensoimaan edunsaajille jaettuja rahoja.

Veikkaus on arvioinut, että jos pelikoneet siirretään erillisiin saleihin tai kasinoille, edunsaajien tukipotti pienenee 300 miljoonaa euroa vuodessa.

Tällä hetkellä pelaamisen ongelmia yritetään suitsia pakollisella tunnistautumisella, joka tulee voimaan 2022. Lain perustelujen mukaan teknisiä ratkaisuja ei saada käyttöön aiemmin. Pakollisen tunnistautumisen ulkopuolelle jäävät edelleen Veikkauksen omiin pelisaleihin sijoitetut parituhatta peliautomaattia.

Tunnistautuminen ja pelirajojen asettaminenkaan eivät vielä poista peliongelmia tai niiden seurauksia. Rahapeleihin saa niiden jälkeenkin hävitä tuhat euroa vuorokaudessa ja kaksituhatta euroa kuussa.

Sisältö