Salakalastajalle pamahtaa jatkossa iso sanktio: yli 7 500 euroa järvilohen tappamisesta – Silti uusi laki on riittämätön

Uutisanalyysi: Valvontaa ja kalastajien tietoisuutta pitää lisätä. Myös pieniä vesivoimaloita olisi raivattava pois vaelluskalojen tieltä.
Kotimaa 26.3.2019 12:20

Villi meritaimen. © RONI REKOMAA / Lehtikuva

Suomen kalastuslakiin tulee pitkällisen valmistelun jälkeen merkittävä asetus, joka voi pelastaa uhanalaisia kalalajeja.

Lakiin kirjataan uhanalaisten kalojen arvoja. Jos salakalastaja pyydystää esimerkiksi järvilohen Vuoksen tai Hiitolanjoen vesistöstä, rikoksentekijä joutuu maksamaan valtiolle kalasta 7 510 euron korvauksen. Lisäksi salakalastaja saa sakot ja menettää pyyntivälineensä valtiolle.

Korvausarvot on määritelty myös ankeriaalle, taimenelle, nahkiaiselle ja esimerkiksi nieriälle sekä harjukselle. Tästä linkistä voit tutustua tarkemmin kalojen korvausarvoihin.

Arvot perustuvat Luonnonvarakeskuksen laskelmiin siitä, kuinka kalliiksi kunkin uhanalaisen kalan korvaaminen uudella yksilöllä tulee valtiolle. Maa- ja metsätalousministeriön laatima asetus on nyt lausuntokierroksella, ja sen on tarkoitus tulla voimaan 1. toukokuuta 2019.

Lakiasetuksen tarkoitus on hyvä. Sen uskotaan pelottavan salakalastajia niin paljon, että uhanalaiset kalalajit jätetään rauhaan ja kalastusta harrastetaan kestävästi sekä luontoa kunnioittaen.

 

Pelkkä korvausasetus ei kuitenkaan riitä. Viranomaisten ja poliitikkojen täytyy ottaa huomioon useita eri tekijöitä, jotta Suomen kalakannat ovat tulevaisuudessa elinvoimaisia ja kalat pystyvät lisääntymään luontaisissa elinympäristöissään.

Jotta uhanalaisia kaloja voidaan tehokkaasti suojella, kalastuksen valvontaan tarvitaan riittävät resurssit tulevaisuudessakin. Nyt resurssit ovat olleet hyvällä tasolla. Vuodesta 2012 alkaen kalastusta ovat valvoneet kalastuksenvalvojat, poliisi, kalastusviranomaiset, Rajavartiolaitos, Metsähallituksen erävalvojat ja tulli.

Kalastusvalvojan kokeen suorittaneiden määrä on jo noin 3 300, mikä sinällään on kohtuullisen paljon. Maa- ja metsätalousministeriön erityisasintuntija Jouni Tammen mukaan kaikki eivät kuitenkaan toimi valvontatehtävissä.

Yksi ongelma valvonnassa on: alueelliset erot kalastuksenvalvonnassa ovat suuria. Myönteisestä kehityssuunnasta kertoo kuitenkin se, että esimerkiksi salakalastuksen kohteena olevan järvilohen valvontaan suunnattiin Pohjois-Karjalaan vuonna 2018 noin 100 000 euroa.

Valvontaresurssien ohella nuorison ja vähän vanhemmankin väestön kalatuntemusta pitäisi myös vahvistaa. Varsin usein kuulee tapauksista, joissa joku on saanut ”hienon lohen”, mutta kun on katsottu tarkemmin, kalliolla on maannut elottomana uhanalainen järvilohi tai uhanalainen meritaimen.

Harrastekalastajien tietoisuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi siten, että eri vesistöaluille pystytettäisiin Metsähallituksen toimesta kuvallisia kylttejä uhanalaisista kaloista.

Kylteissä muistutettaisiin kalastajia myös uhanalaisten kalojen korvausarvoista ja annettaisiin tietoa kalojen alamitoista. Tällaisia opasteita voisi pystyttää kaikkein kriittisimmille vesialueille rannikolle ja sisävesistöihin.

 

Uhanalaisten kalojen kannalta poliittiset päätökset ovat loppupeleissä kaikkein ratkaisevimmassa asemassa.

Kalateiden vähyys ja toimimattomuus uhkaavat edelleen vaelluskalakantojamme. Vaikka Juha Sipilän (kesk) hallitus panosti vaelluskalakantojen elvyttämiseen vaalikauden aikana noin kahdeksan miljoonaa euroa, työ on vasta alussa.

Seuraavien ja sitä seuraavien hallitusten pitäisi toteuttaa systemaattisesti sellaista kalastus- ja vesistöpolitiikkaa, joka takaisi hyvät kalastusmahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Vaelluskalojen kulkureitit luonnollisille lisääntymispaikoille on nyt estetty yli 200 voimalaitoksen patomuureilla. Suomen vesivoimakapasiteetista suurin osa on kuitenkin pieniä vesivoimaloita, joiden sähköntuotanto on kaikkiaan alle viisi prosenttia koko Suomen vesivoimasta. Vastakkain ovat perustuslain takaama omaisuudensuoja ja yleiset luontoarvot.

Suomen eläinlajiston uhanalaisuusarvioinnin mukaan esimerkiksi järvilohta uhkaa salakalastuksen lisäksi erityisesti vesirakentaminen.

 

Poliitikot joutuvat ottamaan vesirakentaminen tiukkaan pohdintaa, sillä EU-komissio on jälleen patistellut Suomea.

Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi komissio esitti helmikuussa 2019 julkaistussa raportissaan, että Suomen pitäisi tarkastella kaikkien vesivoimalaitosten lupia, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat.

”Erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta”, komissio luetteli.

Vesipuitedirektiivin mukaan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet siihen, että niiden vesistöjen ekologinen ja kemiallinen tila ovat hyvällä tasolla viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

Komissio on käynyt Suomen ja muiden unionin jäsenvaltioiden kanssa keskustelua direktiivin toimivuudesta ja mahdollisesta uudistamistarpeista vuodesta 2016.