Salaa kalassa

Piikkilankakaan ei pidättele, kun on päästävä luvatta kalastamaan äärimmäisen uhanalaista järvilohta.

järvilohi
Teksti
Tuomas Pulsa
Kuvat
Riikka Hurri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jykevään verkkoaitaan on leikattu siisti, ihmisen mentävä reikä. Sitä on yritetty peittää risuilla, mutta tottunut silmä huomaa aukon helposti.

“Ei tätä millään linkkuveitsellä tehdä”, toteaa kalastuksenvalvoja Sami Kurenniemi ja ojentaa pätkän paksua rautalankaa.

Aitaan kiinnitetyissä kylteissä kielletään alueella liikkuminen. Varmemmaksi vakuudeksi aidan päälle on vielä kieputettu piikkilankaa.

Viesti ei kuitenkaan näytä menneen perille.

Seuraava reikä on muutaman kymmenen metrin päässä. Aidan alaosaa on rikottu niin, että verkon alta pääsee ryömimään.

”Aita rakennettiin alkukesästä. Ensimmäiset reiät on korjattu, nämä ovat toista kierrosta”, Kurenniemi kertoo.

Verkkoaita ympäröi Joensuun lähellä sijaitsevaa Kuurnan voimalaitosta. Vieressä Pielisjoen tumma vesimassa jylisee laitoksen turbiineista kohti Saimaata.

Kuurnan voimalaitosta ympäröivään verkkoaitaan on leikattu reikiä.
Kuurnan voimalaitosta ympäröivään verkkoaitaan on leikattu reikiä.

Aitojen sisältä on kesän aikana otettu kiinni kymmeniä salakalastajia. Monia pakoon päässeitä on tallentunut piilotettujen riistakameroiden kuviin.

”Liikkeellä on ollut kaikkea teinipojista seitsemänkymppiseen ukkoon”, Kurenniemi kuvaa.

Aiemmin kesällä poliisipartio yllätti keskellä yötä Kuurnasta perheen, joka oli isän mukaan sienestämässä. Poliisin löydettyä seurueen autosta märkiä kalastusvälineitä perhe tunnusti salakalastuksen.

Kuulostaa koomiselta, mutta Kurenniemeä ei enää naurata. Kalastuksen valvonnasta on tullut hänelle ympärivuorokautista: kesälomat jäävät pitämättä ja ylityötunteja on kertynyt jo yli kolmen viikon verran.

Salakalastajia on jäänyt kiinni noin 80, rikkomuksia on kirjattu yli 100. Monet ovat olleet asialla useaan kertaan.

Maasto todistaa vilkkaasta liikenteestä. Aidan vieressä lojuu tyhjiä oluttölkkejä ja nuuskarasioita. Suljetulle ranta-alueelle on tallattu selkeitä polkuja.

Kurenniemi puistelee väsyneen oloisena päätään: ”Jonkinlainen hullu extreme-harrastus tämä näyttää olevan.”

Kaksi salakalastajaa on jäämässä kalastuksenvalvojien 
satimeen Pielisjoen suun aallonmurtajalla.
Kaksi salakalastajaa on jäämässä kalastuksenvalvojien 
satimeen Pielisjoen suun aallonmurtajalla.

Salakalastajia vetävät paikalle voimalaitoksen padon eteen pakkautuvat kalat. Kalastus on Kuurnassa kielletty, kuten muidenkin vesivoimalaitosten lähellä.

Kuurnassa kiellolle on jopa poikkeuksellisen vahvat perusteet. Pielisjoki on äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen ainoa reitti lisääntymisalueilleen.

Järvilohi, samoin kuin saimaannieriä, ovat saimaannorppaakin uhanalaisempia. Tutkijat arvioivat kummankin lisääntyvän kannan koostuvan vain kymmenistä yksilöistä.

Joka kesä lohet lähtevät nousemaan Saimaalta kohti kutualueitaan jokien latvavesillä. Vaellus pysähtyy Kuurnan voimalaitoksen patoon.

Vesivoiman rakentaminen on käytännössä tuhonnut kalojen vaellusreitit ja kutualueet Suomessa. Korvauksena sähköyhtiöt on velvoitettu kustantamaan kalaistutuksia. Myös Saimaalla järvilohikantaa on ylläpidetty istutuksilla jo vuosikymmeniä. Lohenpoikaset kasvavat kalankasvattamoiden altaissa, joista ne vapautetaan patojen alapuolisiin vesistöihin yleensä noin kahden vuoden ikäisinä.

Tavoitteena on, että istukkaat leimautuvat jokeen ja pyrkivät aikuisina kutemaan samaan paikkaan. Näiden palaavien kalojen joukosta kerätään kasvattamoiden tarvitsemat uudet emokalat. Järvilohen osalta tämä tapahtuu juuri Kuurnassa.

Teoriassa yksinkertaista, käytännössä monimutkaista. Tutkijat ovat havainneet istutusten toimivan huonosti.

Laitoskasvatus suosii kaloilla ominaisuuksia, jotka ovat luonnossa haitaksi. Kalat esimerkiksi kasvavat liian rohkeiksi ja jäävät helpommin petojen saaliiksi.

Apulaisprofessori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistosta arvioi, että enintään 15 000 vuosittain istutetuista yli 80 000 järvilohen poikasesta selviää hengissä poikasvaiheesta.

Jos kasvattamoihin ei saada uusia emokaloja, laitostuminen pahenee ja istutusten teho huononee entisestään. Parhaita emokaloja olisivat luonnossa lisääntyneiden kalojen jälkeläiset. Siksi järvilohta yritetään saada lisääntymään luontaisesti Pielisjoen sivuhaarassa Ala-Koitajoessa.

Työ on tuottanut tuloksia. Ensimmäiset luonnossa syntyneet järvilohen poikaset 50 vuoteen kuoriutuivat vuonna 2015.

Kutualueita kunnostetaan luontaisten kantojen palauttamiseksi myös muualla Suomessa. Muutakin pitäisi tehdä, kalojen vaellusreittejä tulisi raivata purkamalla tarpeettomia patoja ja rakentamalla voimalaitoksia ohittavia kalateitä.

Toimet ovat kuitenkin hyödyttömiä, jos kalat eivät selviä kudulle.

Vainikan mukaan tehottomienkin istutusten pitäisi tuottaa tuhansia sukukypsiä järvilohia. Silti emokaloiksi saadaan vain joitakin kymmeniä kaloja vuodessa. Tutkijoiden ehdoton minimitavoite on 50 kutuparia, eli sata kalaa.

Syy lohen ahdinkoon on yksinkertainen: 99 prosenttia järvilohista kalastetaan ennen kutuvaelluksen päätepistettä.

070816-7
Aamuyöllä otetussa riistakameran kuvassa Kuurnan voimalaitosalueella näkyy vanha mies kalastusvälineineen.

Pielisjoen varressa kalastuksenvalvojat kiertävät maastoautolla tunnettuja pyyntipaikkoja. Välillä pysähdytään kiikaroimaan verkonmerkkejä ja veneitä.

Kalastusrajoituksista kertovia kylttejä näkyy tasaisin välimatkoin.

”Useimpiin salakalastajien suosimista paikoista pääsee vain tällaisen kyltin vierestä. Silti lähes kaikki vetoavat tietämättömyyteen. Parhaimmillaan selitystä on tarjottu kieltokyltti selän takana”, Kurenniemi kertoo.

Uhanalaisten kalojen suojelemiseksi kaikki kalastus on kielletty Kuurnan voimalaitoksella sekä Ala-Koitajoen kutualueella. Pielisjoen alajuoksulla ja jokisuuhun johtavalla nousuväylällä kalastus on onkimista lukuunottamatta kielletty elokuusta lokakuulle. Muualla Saimaalla järvilohta saa kalastaa kesäkuusta elokuuhun jatkuvan rauhoitusajan ulkopuolella tietyin ehdoin sen uhanalaisuudesta huolimatta.

Ympäri vuoden rauhoitettuja ovat vain rasvaevälliset lohet. Ne ovat joko luonnossa syntyneitä tai kannanhoitoa varten istutettuja.

Kalastusta varten istutetun lohen saa pyytää, mikäli se ylittää lain määräämän 60 sentin alamitan. Tällaiset kalat on merkattu rasvaevä poistamalla.

Kulunut kesä on saanut Kurenniemen epäilemään sääntöjen tehoa: ”Rajoituksilla ei ole merkitystä, jos ne eivät vaikuta ihmisten käyttäytymiseen.”

Pielisjoen Utran saarelta kiinni jäänyt salakalastaja vetosi siihen, ettei tiennyt kalastuskiellosta.
Pielisjoen Utran saarelta kiinni jäänyt salakalastaja vetosi siihen, ettei tiennyt kalastuskiellosta.

Kuurnan esimerkki on ääritapaus, mutta lievempiä rikkomuksia tulee vastaan jatkuvasti.

Monesti kyse on piittaamattomuudesta. Omien tekojen seurauksia vähätellään tai niitä ei ymmärretä. Kyllä järvissä kaloja riittää, mitä merkitystä muutamalla kalalla voi olla?

Alamittoja noudatetaan sinne päin tai ajatellaan, että mökkiverkkoihin sattumalta päätyneen uhanalaisen lohen voi pitää.

Pielisjoen suulla Kurenniemi tähystää Saimaalle. Vetouistelijat kalastavat usein aivan jokisuun kieltoalueen rajalla. Ajatuksena on selvästi tavoitella lohikaloja, mutta välttää sakot kieltoalueella kalastamisesta.

”En ymmärrä, miksi lohien vaelluksen aikaan pitää leikkiä ja kalastaa tuollaisessa paikassa”, Kurenniemi ihmettelee. Osin varkaan tekee vähäinen valvonta.

Kurenniemi myöntää, ettei esimerkiksi heillä juuri ole resursseja rutiinivalvontaan alueen järvillä. Tarvetta olisi.

”Heinäkuun lopussa teimme parin päivän tehovalvonnan Höytiäinen-järvelle. Lähes joka neljäs kalasti ilman lupaa”, Kureniemi sanoo.

Moni jatkoi vilunkia kiinni jäätyäänkin.

”Tarkastuksessa väitettiin, että lupa on kotona. Lupa ostettiin ja tarjottiin sitä jälkikäteen poliisille. Huijauksesta jää kiinni, koska luvasta näkee milloin se on ostettu.”

Kalastuksenvalvojat liikkuvat yleensä kaksin joko autolla tai veneellä. Kurenniemi harmittelee, ettei valvojia riitä molempiin yhtä aikaa.

”Jos olemme rannalla autolla ja kieltoalueella kalastetaan veneestä, voimme vain kiikaroida veneen tuntomerkkejä.”

Jos taas liikkuu veneellä, rannalta on helppo paeta. Yleensä salakalastajat myös pyrkivät karkuun. Jos pako epäonnistuu, useimmat tyytyvät kohtaloonsa ja korkeintaan näyttävät nyrpeää naamaa.

Kerran humalainen salakalastaja tosin uhkasi heittää Kurenniemen sillalta jokeen. Uhkaus jäi toteuttamatta.

Mikäli salakalastajia on useita, Kurenniemi yrittää saada avuksi poliisipartion. Se lisää turvallisuutta, mutta ennen kaikkea apua tarvitaan pakenijoiden tavoittamisessa.

Poliisilla on myös laajemmat toimivaltuudet. Kalastuksenvalvoja ei esimerkiksi saa tutkia salakalastajien laukkuja tai ajoneuvoja.

MG_8489
Kalastuskiellosta kertova kyltti Kuurnan voimalaitoksella.

Kurenniemi pysäyttää Pielisjoen suulla sijaitsevan kahvilan pihaan.

Jotta valvonta olisi mahdollisimman tehokasta, kahvitauotkin käytetään hyväksi. Ikkunapöydästä on kätevä kiikaroida aallonmurtajalle, jossa luvattomia kalastajia usein liikkuu.

Kun Kurenniemi yhyttää luvattoman kalastajan, hän takavarikoi tämän kalastusvälineet ja tekee poliisille rikosilmoituksen. Mikäli näyttö riittää, perässä seuraa sakko.

Kovin suuri pelote ei ole. Kuurnasta kiinni jääneiden rikosnimike on ollut kalastusrikkomus. Rangaistus on tyypillisesti 8–12 päiväsakkoa, pienimmillään 48 euroa.

”Äärimmäisen uhanalaisen eläimen tappamiseen suhtaudutaan kuin näpistykseen”, Kurenniemi tuskailee.

Järvilohen tappamisesta ei ole määrätty korvaushintaa muiden uhanalaisten eläinten tavoin. Esimerkiksi saimaannorpalla se on noin 10 000 euroa. Jopa kalalokin tappajalle rapsahtaa sadan euron maksu.

Kalastuksen sääntelyä kiristettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleessa uudessa kalastuslaissa. Esimerkiksi useiden kalalajien alamittoja nostettiin.

Ei riittävästi, sanoo Ala-Koitajoen suojeluhankkeessa mukana oleva tutkija Aurora Hatanpää.

”Alamittojen tarkoitus on varmistaa, että kalat ehtivät kutea edes kerran”, hän muistuttaa.

Järvilohen alamitta on 60 senttiä. Kuurnalta pyydetyt järvilohen emokalat ovat olleet pienimmillään 70-senttisiä. Nykyiset alamitat eivät siis varmista edes yhtä lisääntymiskertaa.

Eikä kyse ole vain uhanalaisista lohikaloista.

Saaristomerellä juuri ja juuri alamitan täyttäviin kuhiin kohdistuva runsas kalastus on pienentänyt kalojen keskikokoa merkittävästi. Kalastuspaineessa sukuaan kykenevät jatkamaan vain mahdollisimman pieninä lisääntyvät kalat. Ne taas saavat pieniä jälkeläisiä.

Oulujärvellä kertaalleen elpynyt kuhakanta romahti 2000-luvulla uudelleen kalastuksen takia. Liian pieni alamitta varmisti, että kalat kalastettiin ennen kuin ne ehtivät kutea.

Silti kummassakin tapauksessa alamittojen nostoa on vastustettu. Monet eivät suostu uskomaan ongelmien johtuvan kalastuksesta.

Kalastuksenvalvojat Sami Kurenniemi (vas.) ja Jyrki Turpeinen kiikaroivat Saimaalle. Kalastuskieltoalueella liikkuu veneitä.
Kalastuksenvalvojat Sami Kurenniemi (vas.) ja Jyrki Turpeinen kiikaroivat Saimaalle. Kalastuskieltoalueella liikkuu veneitä.

Toinen suuri ongelma ovat verkot. Ne tappavat valikoimatta kaikki pyydykseen jäävät kalat.

Kalastuksenvalvojalle myös laittomat verkot ovat valitettavan tuttuja.

”Nousuväylällä on usein verkkoja, samoin Pielisjoella”, Kurenniemi kertaa.

Pari vuotta sitten hän jahtasi veneilijää, jonka epäiltiin laskevan verkkoja Kuurnaan.

Mies kuvattiin kulkemassa veneellä kohti Kuurnaa iltamyöhällä ja uudelleen aamuvarhaisella. Itse teosta häntä ei koskaan tavoitettu.

Läheiseltä talolta löytyi joella nähdyn kaltainen vene. Kuvat veneestä julkaistiin kalastuksenvalvonnasta kertovan lehtijutun yhteydessä ja miehen ajelut loppuivat.

Kuurnassa verkkojen käyttö on laitonta, mutta myös laillinen verkko voi saada aikaan peruuttamatonta vahinkoa.

Apulaisprofessori Vainikan mukaan järvilohen riittää ajamaan sukupuuttoon se, että joka kymmenes Saimaan mökkiläinen saa verkoilla yhden lohen muutaman vuoden välein.

Vastaava uhka verkko on myös muille uhanalaisille kalalajeille, kuten saimaanieriälle ja järvitaimenelle.

Moni kuitenkin näkee verkkokalastuksen kansalaisoikeutena. Rajoituksiin suhtaudutaan kielteisesti ja oman kalastuksen vaikutuksia vähätellään.

Ihmiset eivät ymmärrä, kuinka kriittinen tilanne on, sanoo Vainikka. Jos vesistössä on uhanalaisia kaloja, ei turvallista tapaa verkkokalastukseen ole. Mökkiläisten tulisi siirtyä katiskoihin.

Vähintään pitäisi luopua uhanalaisten lajien tietoisesta tavoittelusta ja kohdentaa kalastus lajeihin, jotka sen kestävät. Tällaisia ovat esimerkiksi ahven, hauki ja särkikalat.

Lohikalojen kalastukseen voidaan palata, jos kannat saadaan elpymään. Silloinkin olisi tyydyttävä kohtuuteen ja rauhoitettava pyynniltä sekä liian pienet että kaikkein tehokkaimmin lisääntyvät suurimmat kalat.

Sami Kurenniemi vaihtaa riistakameran muistikorttia Kuurnan voimalaitoksella.
Kattava valvonta on vaikeaa. Kamera näkee kerralla vain yhden paikan.

Kuurnan voimalaitoksen rikottujen aitojen takana Kurenniemi vaihtaa riistakameroiden muistikortit. Edellisenä yönä luvattomia kulkijoita ei näytä olleen.

Kamerat tosin valvovat vain muutamaa paikkaa, ja niillä otettuja kuvia on jo julkaistu. Salakalastajat oppivat varomaan.

Yöllä myös satoi kaatamalla. Vesisateella salakalastajat jäävät usein kotiin.

”Luvatta liikkuvat tuntuvat olevan enemmän sokerista kuin luvalliset kalastajat”, Kurenniemi naurahtaa.

Seuraavien päivien sääennuste lupaa poutaa, joten Kurenniemi arvelee, että toimintaa on luvassa.

Kiinnijäämisen riski on siirtänyt salakalastajat entistä enemmän yövuoroon. Pimeällä lähestyvän kalastuksenvalvojan veneen tai auton huomaa helpommin.

Tarvitaan kovempia keinoja. Kalastuksenvalvojat aikovat yllättää salakalastajat piiloutumalla yöksi Kuurnan aitojen sisäpuolelle.

Pensaikossa väijytään liikkumatta ja hiljaa koko yö hyttysten syötävinä. Kurenniemi kuvaa touhua tympeäksi.

Näin on kuitenkin pakko toimia. Salakalastajat liikkuvat ympäri vuorokauden. Tietyt porukat suosivat iltahämärää, toiset saapuvat aamuyön tunteina. Kattava valvonta on vaikeaa, kenties mahdotonta.

”Tarvittaisiin lisää kameroita, pimeänäkölaitteita ja valaisimia. Sekä tietysti valvojia ja rahaa, jolla maksaa heille palkkioita”, Kurenniemi luettelee.

Periksi hän ei aio antaa: ”Pitää vaan kehittyä koko ajan paremmaksi.”

Uhanalaisilla kaloilla on sitkeä suojelija. Joku toinen olisi jo luovuttanut.