Taistelu oikeudesta jokiin – Pienvoimaloiden omistajat vaalivat sata vuotta vanhoja voimalaitoslupiaan

Ympäristöjärjestöt vaativat muutosta vesilakiin. Ministeri Kimmo Tiilikainen sanoo, ettei halua tässä vaiheessa ottaa kantaa.
Kotimaa 26.4.2018 15:40
Lahnaskosken voimalaitos Hiitolanjoessa Rautjärven Simpeleellä.
Lahnaskosken voimalaitos Hiitolanjoessa Rautjärven Simpeleellä. © SeppVei / Wikimedia commons

Suomessa on käyty tiukkaa, mutta asiallista keskustelua vesivoimasta, vaelluskaloista ja näiden kahden yhteiselosta. Porinaa ovat herättäneet erityisesti vaatimukset voimalaitoksille asetettavista lisävelvoitteista sekä ajatus pienten voimalaitosten ja patojen purkamisesta lohen, taimenen ja vaellussiian tieltä.

Ympäristöväen mielestä yksi iso ongelma on nykyinen vesilaki, joka suojelee liian vahvasti vesivoiman omistajia. Kun voimalaitokselle on kerran myönnetty toimilupa, luvan ehtojen muuttaminen jälkikäteen on erittäin vaikeaa. Suomessa on vahva omistajansuoja.

Ely-keskusten selvitysten mukaan Suomessa on noin 50 pienehköä voimalaitosta, joilla ei ole minkäänlaista velvoitetta rakentaa esimerkiksi kalatietä tai muuten kunnostaa jokea vaelluskaloille sopivaksi elinympäristöksi.

Näiden voimalaitosten luvat voivat olla jopa sata vuotta vanhoja. Käytännössä luvat ovat myös ikuisia.

Ympäristöjärjestöt ja vapaa-ajan kalastajat ovat vaatineet Suomen vesilakiin muutoksia ja voimalaitosten velvoitteiden lisäämistä jo useamman vuoden ajan. Myös alan tutkijat ovat olleet vesilain muuttamisen kannalla.

Nykyinenkin vesilaki mahdollistaa velvotteiden muuttamisen jälkikäteen, mutta vain, jos luvan saaneen voimalan olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti.

Esimerkiksi itärajan ylittävällä Hiitolanjoella korkein hallinto-oikeus katsoi, että kalojen nousuesteiden purkaminen ja parempi vedenpuhdistus joen yläjuoksulla olivat perusteltu syy lisätä voimalayhtiön kalatalousvelvoitteita.

Hiitolanjoen kaltaiset ennakkotapaukset ovat toistaiseksi jääneet yksittäisiksi.

 

Vesivoima kattaa noin viidenneksen Suomen sähköntuotannosta.

Sähköntuotanto on keskittynyt muutamalla joelle, sillä 96 prosenttia vesisähköstä jauhetaan suurilla voimalaitoksilla, jotka sijaitsevat Kemijoella, Oulujoella, Vuoksilla, Kokemäenjoella, Kymijoella ja Iijoella.

Kappalemäärällä mitattuna suuret voimalat jäävät kuitenkin vähemmistöön. Suomen 220 vesivoimalasta arviolta 150 on pieniä, alle viiden megawatin laitoksia. Niiden merkitys Suomen sähköntuotannolle on siis alle viisi prosenttia.

Ympäristöjärjestöt ja ely-keskukset ovat kannattaneet pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteiden lisäämistä (kalateitä, joen kunnostuksia yms). Ympäristöjärjestöt puhuvat jopa voimaloiden purkamisesta.

Mallia halutaan ottaa ulkomailta. Esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa on purettu vesivoimaa ja erinäisiä patorakennelmia viime vuosina merkittävästi. Lisäksi Yhdysvalloissa voimalaitosluvat ovat määräaikaisia toisin kuin Suomessa.

 

Pienten vesivoimaloiden asiaa Suomessa ajaa Pienvesivoimayhdistys ry. Siihen kuuluu yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Väänäsen mukaan noin 50 voimalaitosta.

Omistussuhteet pienvesivoimaloissa jakaantuvat niin, että sähköyhtiöt omistavat osan laitoksista, mutta joukossa on myös yrittäjätaustaisia yhtiöitä.

Voisiko Suomesta purkaa pieniä vesivoimaloita, Pekka Väänänen? (Väänänen vastasi SK:lle sähköpostitse. Toimitus on lyhentänyt vastauksia)

”Ensinnäkin Suomessa on perustuslaillinen oikeus omistaa. Annetaan meille omistajille oikeus omistaa edelleenkin. Miksi toimivat laitokset tulisi laittaa kuivilleen? Työllistämme kuitenkin aika mukavasti alueen toimijoita ja olemme osa maan bkt-ketjua.”

”Patoaminen on yleensä muutakin kuin sähköntuotantoa, mikä on syytä huomioida. Paikalliset tuotantolaitokset ovat tärkeitä alueiden sähköverkkojen toiminnan kannalta. Niillä on vaikutusta myös kantaverkkoon. Mikäli näitä ei olisi, olisimme entistä enemmän yksittäisten tuotantolaitosten varassa.”

Oletteko puhunut yhdistyksessä siitä, että kalateitä pitäisi rakentaa padottuihin vesistöihin?

”Pienvesivoimayhdistys pitää ensisijaisena perusedellytyksenä, että ensin on kohdejoen vedenlaatu taattava vaelluskaloille riittäväksi. Kalojen vaellusmahdollisuuksien parantaminen on kannatettavaa. Toimenpiteet on valittava huolella ja edettävä vaiheittain.”

Mitä mieltä olette vesilain muuttamisesta siten, että kalatievelvoitetta lisättäisiin niille sähköntuottajille, joilla sitä ei nyt ole?

”Uusi vesilaki otetiin käyttöön vuonna 2012, joten muutostarpeita vuosia valmisteltuun lakiin ei saa yhteiskunnan toiminnan ennakoitavuuden vuoksi vielä olla.”

 

Väänäsen mukaan nykyisellä sähkönhinnalla alle 10 megawatin voimaloiden sähköntuotannon arvo on noin 220 miljoonaa euroa vuodessa. Laitostensa kokonaisarvoa yhdistys ei osaa tällä hetkellä arvioida.

Energiateollisuus puolestaan arvioi koko vesivoimatuotannon rahalliseksi arvoksi reilut 500 miljoonaa euroa vuodessa. Rahallinen arvo kuitenkin vaihtelee, sillä vesivoiman hyöty tulee sen säätökyvystä. Vesienergia on erityisen arvokasta silloin, kun siirtoyhteyksissä on vikaa tai sähkönkulutus on suurta.

Energiateollisuus ja pienvesivoimatuottajat kannattavat vesivoiman purkamisen sijaan vesivoiman lisäämistä. Teollisuuden mukaan lisääminen parantaisi Suomen sähköntuotannon omavaraisuutta. Nyt Suomeen tuodaan sähköä muun muassa Ruotsista ja Venäjältä.

Merkittävin vesivoimahanke on tällä hetkellä Sierilässä, Kemijoella. Joki valjastettiin sähköntuotantoon käytännössä kokonaan sodan jälkeen. Samalla Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon. Kemijoki oli vielä 1940-luvulla Euroopan suurin lohijoki.

Ympäristöjärjestöt ja monet paikalliset asukkaat Rovaniemellä vastustavat uutta voimalaitosta Sierilään: patoallas hukuttaisi jälleen kerran alleen uhanalaisia lajeja ja viljelysmaita.

 

Suomalaisten mielipiteitä vesivoimasta on selvitetty hiljattain kahdella gallupilla, joiden tulokset ovat ristiriitaiset.

Energiateollisuus julkaisi joulukuussa 2017 IROResearchin tekemän kyselyn, jonka mukaan suomalaisten tuki vesivoimalle oli kasvanut 60 prosenttiin aiemmasta 56 prosentista. Kyselyä on toistettu useita vuosia ja se toteutettiin nettipaneelilla, johon vastasi tuhat suomalaista.

Luonnonsuojelujärjestö WWF julkaisi oman selvityksensä huhtikuussa 2018. Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn mukaan 62 prosenttia suomalaisista kannattaa pienten, energiantuotannoltaan merkityksettömien vesivoimapatojen purkamista. Kyselyyn vastasi reilu tuhat ihmistä.

Kahden gallupin ristiriitaiset tulokset osoittavat lähinnä sen, miten paljon kysymyksenasettelu vaikuttaa kyselyiden lopputulokseen. Tuloksista voi kuitenkin päätellä, että isoja voimaloita kannatetaan, mutta pieniä voimaloita ei. Varmuutta tästäkään ei ole.

Jos halutaan varmuus kansalaisten mielipiteistä liittyen vesivoimaan ja/tai sen purkamiseen, tarvitaan laaja lisätutkimus.

Sellaista ei ole suunnitteilla ainakaan ympäristöministeriössä.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) mukaan virkamiehet kuitenkin tarkkailevat virkansa puolesta koko ajan vesilain muutokseen liittyvää keskustelua. Yhteistyötä tehdään oikeus-, ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöiden välillä. Vesilakia ei kuitenkaan olla muuttamassa, ainakaan vielä.

”Lainvalmistelussa eri tahojen mielipiteet pitää kyllä selvittää”, Tiilikainen sanoo.

Eivätkö teollisuuden, ympäristöjärjestöjen ja esimerkiksi kalastajien näkökulmat ole jo selvillä?

”Kyllä on. Mutta kaikki pitää ottaa huomioon, ja lisäksi huomioida myös perustuslaki ja omistajuuteen liittyvät asiat.”

Pitäisikö vesilakia muuttaa, niin että kalatalousvelvoitteet koskisivat myös niitä 50:tä voimalaitosta, joilla ei ole tällä hetkellä mitään velvoitteita?

”En halua tässä vaiheessa tähän ottaa kantaa. Se on jo korkeampaa juridiikkaa.”

 

Vastaavaa poliittista keskustelua vaelluskalojen ja vesivoiman yhteiselosta on käyty myös Ruotsissa, jossa demareista ja vihreistä koostuva Stefan Löfvenin (sd) vähemmistöhallitus on ajanut maan vesilain muuttamista.

Ruotsin hallituksen alkuperäisessä esityksessä yli 40 vuotta vanhat voimalaitokset olisi määrätty hakemaan toimilupansa uudelleen. Näin kalatalousvelvoitteet olisi saatu koskemaan tasapuolisesti kaikkia ja kalateitä olisi saatu rakennettua myös sinne, missä niitä ei nyt ole.

Vaihtoehtoisesti patoja ja voimalaitoksia olisi voitu jopa purkaa.

Teollisuus kuitenkin vastusti tiukkoja kalatalousvelvoitteita, aivan kuten Suomessakin.

Poliitikot päätyivät lopulta kompromissiehdotukseen. Sen mukaan suuret voimalaitokset perustaisivat rahaston, jonka turvin pienissä voimalaitoksissa voitaisiin toteuttaa kalatalouteen liittyviä velvoitteita. Vastineeksi isot yhtiöt saisivat verohelpotuksia.

Ministeri Tiilikainen sanoo, että ministeriö on seurannut Ruotsin vesilain valmistelua tarkoin. Suomeen Ruotsin mallia ei Tiilikaisen mukaan suoralta kädeltä voi kopioida.

”Asiaa pitäisi kysyä toimialalta, että mitä mieltä he ovat tällaisesta rahastojärjestelystä.”

Lainvalmistelussa siis omistajan ääni kuuluu voimakkaasti.

 

Vesivoiman taloudellisia hyötyjä ei kukaan kiistä. Vaelluskalojen elinoloilla ja vesistöjen monimuotoisuudella on kuitenkin myös iso taloudellinen ulottuvuutensa myös jälkipolville.

Kalatalouden ja vesistöjemme kehitys onkin ollut Suomessa kyseenalainen.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa syödystä kalasta 80 prosenttia tuodaan ulkomailta. Tuontikala on pääasiassa kasvatettua Norjan lohta. Vielä 1980-luvulla noin puolet kulutetusta kalasta oli kotimaisia.

Tapahtunut muutos on erikoinen maassa, joka tunnetaan maailmalla tuhansista järvistä ja joista sekä ”puhtaasta luonnosta”.