Patoja räjäytetään kalojen tieltä ympäri maailmaa – Suomessa ministeri Tiilikainen myötäilee omistajien tahtoa

Euroopassa ja Yhdysvalloissa valtiot ovat ymmärtäneet vaelluskalojen arvon. Suomi on jälkijunassa.
Kotimaa 23.11.2017 20:51
Vanhankaupunginkoski Vantaanjoessa Helsingissä 6. lokakuuta 2017.
Vanhankaupunginkoski Vantaanjoessa Helsingissä 6. lokakuuta 2017. © VESA MOILANEN / Lehtikuva

Vesivoimaa on alettu purkaa yhä enemmän Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ranskan valtio päätti vastikään, että se purkaa kaksi suurta vesivoimapatoa Sélune-joesta.

Aiemmin ranskalaiset ovat purkaneet pieniä patoja, jotta vaelluskalat pääsisivät kutualueilleen ja jokien luonnontila paranisi. Taustalla ovat myös taloudelliset intressit: vanhojen pienitehoisten vesivoimalaitosten patojen purkaminen tulee halvemmaksi kuin niiden kunnostaminen.

Molemmat purettavat vesivoimapadot, 35 metriä korkea Vezins ja 15 metriä korkea La Roche qui boit sijaitsevat Sélune-joen varrella Normandiassa. Joen pituus on 90 kilometriä. Virtavesien puolestapuhujat ottivat Ranskan hallituksen päätöksen ilolla vastaan.

”Näiden vanhojen patojen purkaminen on merkittävä virstanpylväs Euroopassa, jossa vesivoiman aikakausi on kestänyt melkein sata vuotta. Euroopan on nyt aika muuttaa suhtautumistaan jokiin ja energiantuotantoon”, sanoi Roberto Epple Maailman Luonnonsäätiö WWF:n tiedotteessa.

Ranskan lisäksi vesivoimaloita ja niiden patorakenteita on purettu viime vuosina Espanjassa, Englannissa, Skotlannissa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. 

 

Suomen ympäristökeskus Syken selvityksen mukaan esimerkiksi Espanjassa on purettu viime vuosina 115 patoa, joista yli 15-metrisiä on ollut kolme.

Skotlannissa erilaisia patorakenteita on 356, joista tarpeettomiksi on luokiteltu peräti joka toinen. Skotlannin hallitus on budjetoinut noin viisi miljoonaa euroa patojen purkamiseen.

Englannissa puolestaan Severn- joki pyritään vapauttamaan kokonaan, jotta maalle tärkeä ruokakala silli pääsisi uimaan joella vapaasti.

Ruotsissa Mariebergin voimala puretaan kokonaan Mörrum-joella, vaikka jokeen on rakennettu kalatie. Ruotsalaiset uskovat, että lohen poikas- eli smolttituotanto kasvaa merkittävästi, mikä piristää koko vesialuetta ja myös luontomatkailua.

Yhdysvalloissa puolestaan vapautettiin vastikään suuri lohijoki Elwha. Joki oli padottuna yli sata vuotta ja se palveli alueen sahateollisuutta.

Jokainen maa – Ranska, Englanti, Skotlanti, Espanja, Ruotsi ja Yhdysvallat – panostaa vesivoimaloiden ja patojen purkamiseen miljoonia euroja.

Usein näissä maissa vanhojen rakenteiden purkaminen on tullut ajankohtaiseksi myös siksi, koska niiden voimalaitosluvat ovat päättyneet. Vanhat huonokuntoiset padot ovat turvallisuusriskejä.

Suomen Ympäristökeskuksen selvityksessä todetaankin, että jokien avaaminen tulee yhä kannattavammaksi vaihtoehdoksi.

”Suomessakin tulisi edistää pienvesivoimasta luopumista”, kirjoitti Syken tutkija Jukka Jormola selvityksensä johtopäätöksiin.

Suomessa kalojen vaellus törmää edelleen usein voimalaitoksen patomuuriin.

Suomessa on viime vuosina puhuttu yhä enemmän vaelluskalojen ja virtavesien vapauttamisen puolesta.

Poliitikot ja virkamiehet ovat luoneet strategioita, jokia on kunnostettu, kalateitä on rakennettu ja tutkijat ovat selvittäneet eri tekniikoita, jotka auttaisivat vaelluskaloja nousemaan ohi padottujen jokien. Mallia on haettu muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista.

Kalojen vaellus kuitenkin törmää Suomessa edelleen kovin usein voimalaitoksen patomuuriin kalatiestä huolimatta. Kalojen luonnollinen nousuvaisto on hiipunut esimerkiksi Kemijoella, joka valjastettiin vuonna 1948 sähköntuotantoon.

Suomessa on noin 220 vesivoimalaitosta, joista Kemijoen lisäksi Oulujoki, Vuoksi, Kokemäenjoki, Kymijoki ja Iijoki tuottavat vesisähköstä peräti 96 prosenttia. Näiden voimalaitosten merkitys on energiateollisuudelle merkittävä, sillä joista saadaan arvokasta säätöenergiaa.

Suomessa on kuitenkin kymmeniä hyvin pieniä voimalaitoksia, joiden sähköntuotanto on vähäistä, mutta haitat vaelluskaloille ovat merkittävät.

Miksi emme siis purkaisi näitä pieniä ja ehkä isompiakin voimalaitoksia?

 

Energia– ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) suhtautuu purkusuunnitelmiin varovaisen myönteisesti, voimalaitosten omistajien näkökulmaa pohtien.

”Pienten voimaloiden purkaminen on mahdollista, jos omistajat haluavat voimalasta luopua ja yhteiskunnan rahat riittävät ostoon”, ministeri Tiilikainen sanoo.

”Rautjärven Hiitolanjoella tämä on yksi mahdollisuus, ja neuvotteluja voimaloiden omistajien kanssa on käyty. Yksi kolmesta voimalasta on jo ostettu pois tuotannosta.”

Hiitolanjoen neuvottelut ovat kestäneet vuosikausia, eikä muualla Suomessa käydä kovin vakavasti keskustelua pienten voimalaitosten purkamisesta.

Tiilikaisen mielestä houkuttelevin kohde pois purettavaksi olisi Helsingin Vanhankaupunginkoski. Voimalan purkua kannattaa ministerin lisäksi moni muukin, esimerkiksi aktiivikalastaja, näyttelijä Jasper Pääkkönen.

Vanhankaupunginkoski on kuitenkin kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja esimerkiksi Museovirasto on suhtautunut purkusuunnitelmiin nihkeästi. Vapaan virtaveden esteenä on siis rahan lisäksi myös muita intressejä.

Keskustaministeri Tiilikainen tyytyisi kehittämään vapaita jokia.

Kannattaako Ministeri Tiilikainen lainkaan isojen patojen ja voimalaitosten purkamista?

”Voimaloiden mahdollinen purkaminen kohdistuu ilman muuta sähkön tuotannon kannalta vähäisiin pienvoimaloihin. Suuremmissa voimaloissa ylisiirtolaitteet ja kalatiet ovat keinoja edistää luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen kehittymistä”, Tiilikainen sanoo.

Suomi ei siis kulje Ranskan ja Yhdysvaltojen viitoittamalla tiellä, vaikka kalastusmatkailu koetaankin poliitikkojen puheessa tärkeäksi ja kasvaksi elinkeinoksi.

Myös keskustaministeri Tiilikainen tyytyisi kehittämään olemassa olevia vapaita jokia.

”Parhaat edellytykset kalastusmatkailun kasvulle on tietysti siellä, missä kalaa jo on eli esimerkiksi Tornionjoella.”

Juha Sipilän (kesk) hallitus antoi kalatiehankkeille ja vaelluskalakantojen elvyttämiselle noin 7 miljoonaa euroa tälle vaalikaudelle. Vaelluskalakantojen tehokas elvytys vaatisi 20–30 miljoonaa euroa.

Vaelluskalakantojen elvyttämisen kannalta vanhojen vesilupien muuttaminen onkin olennaisinta, sillä suurin osa merkittävistä virtavesistöistä on jo rakennettu.