Näin susien kanta-arviot lasketaan: Vapaaehtoiset metsästäjät ynnäilevät tassunjälkiä ympäri metsiä
Ruotsi käyttää enemmän rahaa virallisiin arvioihin.
Susien kanta-arviot on tehty kymmeniä vuosia Suomessa samalla menetelmällä. Merkittävin tietolähde ovat noin 2000 petoyhdyshenkilöä, jotka ovat pääasiassa metsästäjiä. Havainnot perustuvat yleensä suden jättämiin jälkiin.
Kanta-arvion mukaan Suomessa on nyt 200–235 sutta. Siinä on otettu huomioon juuri päättynyt kannanhoidollinen metsästys ja tieto muutoin kuolleista susista.
Suurehko vapaaehtoisten joukko kuuluu eri alueiden riistanhoitoyhdistyksiin. Ne valitsevat halukkaat, jotka ovat yleensä asiaansa ”vihkiytyneitä”, innokkaita susikantojen arvioijia.
”He ovat hyvää porukkaa. Heitä myös koulutetaan. Esimerkiksi uusia arvioijia, sellaisia, joilla ei ole tarpeeksi kokemusta”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen.
Petoyhdyshenkilöitä on Luken rekisterissä eniten Etelä-Suomessa. Lapissa metsästäjiä on tavallisesti ollut paljon, mutta myös asukasmäärät ovat huomattavasti pienemmät ja erämaakairat suuret ja autiot.
Tämä näkyy myös kanta-arviotuloksissa. Lapissa pieni joukko tekee arviot, mikä pitää tutkijan mukaan ottaa huomioon. Eniten susihavaintoja tehdään Etelä- ja Itä-Suomessa.
Pannoitetuista GPS-susien liikkeistä ja ulostenäytteisiin pohjautuvien DNA-analyysien avulla kartoitetaan myös susien reviirit ja laumojen koko. Petoyhdyshenkilöiden lisäksi Luken omat maastohenkilöt keräävät susiaineistoa lumijäljiltä, mutta resurssit ovat pienet.
Suomen tapa arvioida susikantojen ja ylipäätänsä petojen määrää poikkeaa esimerkiksi Ruotsista.
Luken Heikkinen sanoo, että Ruotsi panostaa huomattavasti enemmän kanta-arvioihin ja niitä tekee iso joukko palkattua henkilökuntaa: Lukessa on laskettu, että ruotsalaisten budjetti on ollut jopa kymmenkertainen Suomeen verrattuna.
Tämä on Suomessa siis hyvin pitkälti rahakysymys?
”Ehdottomasti.”
Ongelma susien kanta-arvioinnissa liittyykin tulosten luotettavuuteen.
”Olemme pyrkineet rakentamaan toista arviointijärjestelmää, jotta voisimme vertailla tuloksia. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole toista valtakunnantason arviointijärjestelmää”, Heikkinen sanoo.
”Yhdestä sudesta voidaan tehdä yksi havainto tai vaikka tuhat havaintoa, ja silti alueella on vain yksi susi. Ja tämä on se vaikeus koko kanta-arviojärjestelmässä.”
Luke pitää sudesta tehtyjä kanta-arvioita suuruusluokaltaan kuitenkin oikeankokoisina: yksi peruste on se, että menetelmää on toistettu vuosittain.
Kun susien kanta-arvioista ei ole saatavilla vertailutietoa, syntyy riitoja esimerkiksi metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välille. Sudesta onkin muodostunut vuosien saatossa muiden petojen ohessa poliittinen eläin, jota suojellaan ja vihataan yhtä kiivaasti.
Heikkinen sanoo, että Luke on pyrkinyt aktiivisesti kouluttamaan kanta-arvioiden tekijöitä vain havaintojen tekemiseen.
”Ei pidä miettiä sitä, että mistä susi on tullut ja mihin se on mahdollisesti menossa. Havainto ja tiedon keruu ovat tärkeintä.”
Luonnonvarakeskus kuuluu maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Luken susikanta-arvioilla Suomi tekee susipolitiikkaa koskevia päätöksiä.
Nyt susipolitiikaksi valittiin kaksivuotinen kannanhoidollinen metsästys. Vuoden 2015 jahdissa ammuttiin 17 ja tänä vuonna 43 sutta.
Kanta-arviot ja niiden toteutus päätetään ministeriössä. Uusia lukuja ei voi verrata aiempiin. Päätöksen tekivät maa- ja metsätalousministeriön johtavat virkamiehet.
Suomen susilinja on herättänyt vastustusta luontojärjestöissä, sillä susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se on EU:n suojelema ja Suomessa rauhoitettu muualla kuin poronhoitoalueella.