Luotto kortilla
Pääkirjoitus: Matti Nissinen, Teemu Laajasalo ja Kittilä ovat esimerkkejä suomalaisesta korruptiosta.
Uusi mittaus taitaa tulla ihan lähipäivinä, mutta viimevuotisen analyysin mukaan Suomi on maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Pisteitä oli jaossa sata, ja Suomi sai niistä 89. Tanska ja Uusi-Seelanti saivat yhden enemmän ja jakoivat ykkössijan.
Tulos tuntuu vähän yllättävältä, kun miettii, mitä Suomessa on viime aikoina tapahtunut.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen työskenteli valtakunnansyyttäjänä eli koko syyttäjälaitoksen pomona kunnes valtioneuvosto antoi hänelle potkut 25.1.2018. Se oli ainoa mahdollinen johtopäätös hänen saatuaan joulukuussa tuomion korkeimmalta oikeudelta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Nissinen oli työroolissaan yksi keskeisistä oikeusvaltion takuuhenkilöistä. Tuomioon johtanut tapaus tuli ilmi, kun Suomen Kuvalehti kertoi (27.2.2017), että Nissinen oli useaan otteeseen ollut päättämässä koulutuspalveluiden ostamisesta syyttäjälaitoksen henkilökunnalle veljensä yritykseltä.
Nissinen kertoi SK:lle vaikuttuneensa veljensä yrityksen koulutuspalveluista. Ne olivat hänelle ”uskoon tulemiseen verrattava kokemus”.
Valitettavasti valtakunnansyyttäjä ei voi tällaisten uskonnollisten kokemusten perusteella tehdä ratkaisuja. Kyseessä on koko syyttäjälaitoksen uskottavuus. Oli ikävää, että valtakunnansyyttäjä ei tätä itse huomannut.
Vaikka lopputuloksena olivat potkut, Nissisen oikeudenkäynti korkeimmassa oikeudessa ei näyttänyt erityisen hyvältä. Syyttäjänä toimi apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen, joka jätti osan Nissisen kannalta hankalista todistajista kuulematta (Suomenkuvalehti.fi 19.10.2017). Syntyi vaikutelma, jonka mukaan valtakunnansyyttäjän tuomion rajat oli etukäteen määritelty.
Saatuaan joulukuussa Nissinen ilmoitti palaavansa töihin seuraavana päivänä ja palasikin. Syyttäjäviraston henkilökunnalle hän kertoi MTV:n haltuunsa saamassa tallenteessa, ettei välittäisi palata enää asiaan alaistensa kanssa.
Helsingin vastavalitun piispan Teemu Laajasalon maallinen ansioluettelo on täynnä epämääräisyyksiä, samoin yritystoiminta. Alkuvuodesta selvisi, että hän oli kirkkoherrana käyttänyt seurakunnan luottokorttia leveään elämään.
Kittilän kunnassa taas työskentelee nyt kolmas vs. kunnanjohtaja, joka on epäiltynä virkatoimissa tekemistään laittomuuksista. Se ei ole sattumaa tai taitamattomuutta, vaan tahallista toimintaa ja osoitus rakenteellista korruptiosta.
Kittilä on yksi Suomen noin 300 kunnasta. Perustuslaissa niille on annettu oikeus itsehallintoon, ja on luotettu siihen, että kunnallishallinnon tehtäviin valitut osaavat ja ymmärtävät käyttää tätä suurta vapautta viisaasti ja laillisesti.
Jokainen tekee virheitä. Se on inhimillistä. On tärkeää, että virheitä saa anteeksi. Lopulta anteeksianto liittyy enemmän yksityiselämään ja inhimilliseen kanssakäymiseen kuin korkean virkatehtävän hoitoon.
Nissisen ja Laajasalon tapauksissa, Kittilän sijaiskunnanjohtajista puhumattakaan, uskottavuutta tärkeän julkisen tehtävän hoitamiseen ei enää ole.
Tosiasioita taivuttelemalla tehdään vahinkoa sille instituutiolle, jonka palveluksessa ollaan. Jos arvostaa edustamaansa työnantajaa, virheet on syytä tunnustaa ja tehdä oma ratkaisu. Ellei se onnistu, pitää työnantajan toimia kuten nyt Nissisen tapauksessa.
Sillä yhteisö ansaitsee parempaa.