Kittilän vt. kunnanjohtaja tyrmää hallinto-oikeuden professorin: ”Näkemys käytännön kuntaelämän kannalta kovin vieras”

Eilavaara-prosessi on surkuhupaisa ja asiakirjoista lähetetty lasku pieni, sanoo Kyösti Tornberg.

Kittilän kunnantalo. © Timo Veijalainen / AV-LAPPI

Kittilän vt. kunnanjohtaja Kyösti Tornberg pitää tiukasti kiinni tulkinnastaan, jonka mukaan hänellä oli oikeus määrätä kuntaan toimitetut niin sanotut Eilavaara-asiakirjat salaisiksi.

Tämä käy ilmi Tornbergin lausunnosta, jonka hän toimitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle 31. heinäkuuta.

Lausunto on vastaus Suomen Kuvalehden hallinto-oikeudelle tekemään valitukseen Tornbergin päätöksestä määrätä Eilavaara-asiakirjat salaisiksi. SK pyysi viime keväänä kuntaa luovuttamaan asiakirjat.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää sanoi SK:lle, että asiakirjat ovat julkisia, eikä kunnanjohtajalla ole edes toimivaltaa määrätä asiakirjoja salaisiksi. Tornberg kuittaa lausunnossaan Mäenpään asiantuntemuksen ”käytännön kuntaelämän kannalta teoreettiseksi”:

”Valittajat nojaavat valituksessaan keskeisesti professori Olli Mäenpään näkemyksiin. Valittajat tuovat esiin Mäenpään näkemyksen ettei kunnanjohtajalla ole itsenäistä päätäntävaltaa antaa salassapitomääräystä. Tämä Mäenpään näkemys on käytännön kuntaelämän kannalta kovin teoreettinen ja vieras, koska kyseisenlaatuisten asioiden tullessa ajankohtaisiksi, tarvitaan nimenomaan nopea päätös, joka sitten voidaan myöhemmin arvioida luottamuselimessä. Tässä tapauksessa on juuri näin tavanomaisesti menetelty ja mielestäni siten moitteettomasti.”

Teoreettista tai ei, kunnan viranomainen ei voi määrätä asiakirjaa salassa pidettäväksi vaan ainoastaan noudattaa lakia, jonka mukaan asiakirja joko on tai ei ole salassa pidettävä.

SK kuuli kunta-, hallinto- ja rikoslainsäädännön asiantuntijoita laatiessaan valituksensa Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle. Oikeusoppineiden mukaan Eilavaara-asiakirjat ovat julkisia. Edes sillä ei ole merkitystä asiakirjan julkisuuden kannalta, onko kyseessä kunnan pyytämä asiakirja vai kunnalle toimitettu yksityinen asiakirja, koska molemmat ovat kunnan viranomaisen hallussa julkisia asiakirjoja, jos laissa säädettyä salassapitoperustetta ei ole.

 

Lausunnossaan Kyösti Tornberg perustelee salauspäätöstään keskusrikospoliisin esitutkinnalla, joka koskee Eilavaara-asiakirjoja:

”Valituksenalaisella päätöksellä olen määrännyt minulle 16.4.2015 luovutetut Eilavaaran asiantuntijakirjoitukset salaisiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 3 momentin nojalla. Päätös perustui siihen, että ko. aineisto on keskeisenä aineistona Keskusrikospoliisin käynnistämässä Eilavaaran laskun tutkinnassa. Liitteenä rikostarkastaja Maria Vuorivirta-Heikkisen loppulausuntopyynnön esitutkinta-aineiston 2400/R/81 /15 kansilehti olennaisine liitteineen, joista ilmenee, että aineisto on, Eilavaaran kirjoitukset mukaan lukien, salassapidettävä (suojaustaso 4).”

”Salaamispäätöstä tehdessäni minulla oli eri tahoilta saamani informaation pohjalta se näkemys Eilavaaran kirjoituksista, että niiden asema tulisi muodostumaan juuri sen kaltaisiksi kuin Vuorivirta-Heikkinen salaamispäätöksellään ne osoitti.”

Professori Mäenpää painotti SK:lle, että kunta ei ole esitutkintaviranomainen. Kunta ei siis voi salata asiakirjoja sellaiseen lakipykälään tukeutuen, joka koskee esitutkintaa suorittavia viranomaisia kuten poliisia. Vaikka jokin asiakirja olisi osana poliisin esitutkinta-aineistoa salainen siihen asti, kunnes esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, sama asiakirja voi toisen viranomaistahon – esimerkiksi kunnan – hallussa olla yhä edelleen julkinen.

Jos esitutkintaviranomainen katsoisi, että kyseinen asiakirja tulee salata aukottomasti, se yrittäisi saada kyseisen asiakirjan kaikki mahdolliset kopiot haltuunsa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut Eilavaara-asiakirjojen kohdalla.
Keskusrikospoliisi ei ole noutanut kunnan arkistossa olevia asiakirjoja.

Keskusrikospoliisi ei myöskään ole neuvonut Tornbergia salaamaan Eilavaara-asiakirjoja. Tämä käy ilmi Yle Uutisten uutisoinnista.

Esitutkintamateriaalin salaamisesta päättää yksinomaan tutkinnanjohtaja tai syyttäjä. Kukaan muu ei voi tällaista salaamispäätöstä tehdä julkisuuslain 24 pykälän 1 momentin kolmanteen kohtaan vedoten.

 

Lausunnossaan vt. kunnanjohtaja Kyösti Tornberg puuttuu myös kunnanhallituksen jäsenen Hille Kuusiston (kok) antamaan haastatteluun SK:lle. Haastattelussa Kuusisto kertoi Tornbergin sanoneen, että on ”kunnan etu” salata asiakirjat.

Tornberg tulkitsee Kuusiston paljastaneen SK:lle kunnanhallituksen sisäisiä keskusteluja:

”Mitä tulee valittajien väitteeseen siitä, että Hille Kuusisto olisi todennut minun todenneen salaamisperusteeksi kunnan edun, totean, että asiasta on keskusteltu kunnanhallituksen suljetussa kokouksessa, jossa olen sanonut, että salaamisperuste on em. kirjoitusten keskeinen asema esitutkintamateriaalina, mutta sen lisäksi myös kunnan etu vaatii salaamista. Katson, että kysymys on suljetussa kokouksessa esitetystä asiasta, joka on Kuusiston ja Suomen Kuvalehden toimesta yksipuolisesti ja vaillinaisesti siteerattu. Väite on siten merkityksetön.”

Kuusisto kuitenkin kertoi SK:lle, että hän kävi kunnanhallituksen jäsenenä pyytämässä Tornbergilta Eilavaara-asiakirjoja, koska väitettiin, että ne ovat kunnanhallituksen tilaamia. Kuusisto ei ollut tällaisia asiakirjoja koskaan saanut tai edes nähnyt. Työhuoneessaan Tornberg kertoi Kuusistolle, että on kunnan etu salata asiakirjat. Läsnä tilanteessa oli myös kolmas henkilö. Kuusisto ei siis kertonut SK:lle luottamuksellista tietoa kunnanhallituksen sisältä, vaan omasta vierailustaan kunnanjohtajan työhuoneessa.

 

Lausunnossaan Tornberg katsoo, että koko Eilavaara-asiaa on suurenneltu:

”Kaiken kaikkiaan muutamien henkilöiden käynnistämä Eilavaara-prosessi,
jossa Suomen Kuvalehti ei ole ollut vain tiedottajana vaan käytännössä koko ajan aktiivisena toimijana, on asian kokoluokkaan nähden surkuhupaisa näytelmä, jonka kärsijänä ovat olleet Kittilän kunnan tavalliset luottamushenkilöt ja itse kunta. Eilavaaran laskun suuruus on 7 680 euroa yli 70 sivua käsittävästä kokonaisuudesta. Summa on pieni työmäärä ja asiantuntijakirjoituksissa käsiteltyjen asioiden tärkeys huomioon ottaen.”

Eilavaara-asiakirjojen suurin kysymys ei ole laskun loppusumma. Kyse on kunnallishallinnon toimintatavoista.

Jos osa kuntapäättäjistä on osallistunut jonkinlaiseen varjovalmisteluun kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisasiassa ja kunnan enemmistöomistaman hissiyhtiön Oy Levi Ski Resort Ltd:n hankintasotkuissa, on syytä selvittää, kenen kuuluu maksaa lasku aineistosta, jota kaikki kuntapäättäjät eivät ole edes saaneet käyttöönsä.

Asiakirjojen julkistaminen on tärkeää myös siksi, että kunnalle toimitettu  asiakirjakooste ei ilmeisesti edes sivumäärältään vastaa Eilavaaran laskun erittelyssä mainittuja asiakirjoja.

Tornberg on oikeustieteiden tohtori. Väitöstyössään hän tutki kuntajakoja ja kunnallisia pakkoliitoksia ja esitti kokonaisvaltaisen kuntauudistusmallin, jonka nojalla kuntamäärä voitaisiin puolittaa.

 

Suomen Kuvalehden valituksessa Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle on kyse vain ja ainoastaan siitä, noudatetaanko kunnassa julkisuuslakia vai ei. Julkisuuslaki on median työskentelyn ja toimintakyvyn kannalta keskeinen laki, joka antaa toimituksille oikeuden saada julkiset asiakirjat käyttöönsä uutisoidessaan päätöksenteosta, jota pyöritetään kansalaisten verovaroilla. Julkisen hallinnon avoimuus ja läpinäkyvyys ovat sivistys- ja oikeusvaltion keskeisiä periaatteita.

SK korostaa valituksessaan, että Eilavaara-asiakirjat ovat tulleet julkisiksi viimeistään silloin, kun valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Markku Mäkitalo (kesk) on luovuttanut asiakirjat kunnalle.

SK saanee lähiviikkoina Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelta vastaselityspyynnön vt. kunnanjohtaja Tornbergin lausunnosta. SK julkistaa vastaselityksensä toimitettuaan sen hallinto-oikeudelle. SK on tehnyt lisäksi tutkintapyynnön Tornbergin menettelystä määrätä asiakirjat salaisiksi.

Eilavaara-asiakirjojen olemassaolo paljastui 9. maaliskuuta, kun Kittilän kunnanhallituksen esityslistalle nousi oikeudellisen asiantuntijan Pertti Eilavaaran lähettämä lasku kunnanhallitukselle annetusta oikeudellisesta neuvonnasta. Kunnan johtavat virkamiehet – ja osa kunnanhallituksen jäsenistäkin – tulivat yllätetyiksi noin vuoden jatkuneesta varjovalmistelusta, jota ilmeisesti osa kuntapäättäjistä oli harjoittanut.