Helppo tapa säästää

Seuraavalla vaalikaudella säästetään. Niin sanovat poliitikot laidasta laitaan. Keinoista he eivät mielellään kerro, mutta keskusteluun on noussut yksi niin sanottu kiva säästö.

Kun Sanna Marinilta (sd) kysyttiin säästökeinoja politiikan toimittajien väittelytilaisuudessa, hän ei luetellut pitkää listaa, mutta antoi yhden esimerkin. Julkiset hankinnat. Niitä pitäisi ”tehdä fiksummin”, hän sanoi.

”Jos saadaan yksi toimija lisää näihin kilpailuihin mukaan, se tarkoittaa 1,5 miljardin säästöjä.”

Tästä kokoomuksen Petteri Orpokin oli samaa mieltä:

”Mä olen puhunut siitä kuntavaaleista lähtien.”

Orpo on tosiaan sanonut jo aiemmin, että julkisia hankintoja tehostamalla voidaan säästää ”miljardiluokassa”.

Keino on mukana myös Sdp:n vaaliohjelmassa. Siinä julkisille hankinnoille laskettu säästö on maltillisempi: 200 miljoonaa vuodessa.

Marinin mainitsemat luvut ovat Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta. Sen tekivät Janne Tukiainen ja Jan Jääskeläinen vuonna 2019.

Aineistona oli 18 000 julkista hankintaa vuosilta 2010–2017.

Tukiainen ja Jääskeläinen tekivät havainnon: jos tarjouskilpaan tuli yhden sijaan kaksi tarjousta, tuotteen tai palvelun hinta tippui viidellä prosentilla.

Julkinen sektori tekee kilpailluilta markkinoilta ostoksia noin 30 miljardilla vuodessa. Jos siitä viilaisi viisi prosenttia, kertyisi Marinin mainitsema 1,5 miljardia.

Arvio on optimistinen. Jos kilpailussa on jo mukana vaikkapa neljä tarjousta, yksi lisätarjous voi vielä laskea hintaa, muttei välttämättä enää viittä prosenttia. Lisäksi kaikkia hankintoja ei kilpailuteta. Hankintalain raja on 60 000 euroa. Rajan ylittäviä hankintoja tehdään vuodessa noin 15 miljardilla.

Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on käynnissä uusi selvitys julkisista hankinnoista. Sitä tekee Jan Jääskeläinen, viraston tutkimusohjaaja. Käytössä on uusi, laaja aineisto. Se kattaa 80 prosenttia kaikista vuoden 2021 julkisista hankinnoista.

Jääskeläinen on tehnyt alustavia laskelmia. Vuonna 2021 tarjouskilpailuihin saatiin keskimäärin 4,5 tarjousta.

”Tarjousten määrä ei kerro kaikkea”, Jääskeläinen sanoo.

Jos tarjouksia tekevät hyvin eri kokoiset yritykset, iso voi olla ylivoimainen. Mutta jos ne ovat tasavahvoja, kolme tai neljä tarjoajaa voi tuottaa hyvän kilpailun.

Miten tarjoajia saisi lisää?

Ei ole ihmelääkkeitä, pikemminkin ”aika raskaita” keinoja, Jääskeläinen sanoo: koulutusta ja valistustyötä hankkijoille.

Nyt hankintailmoitus saatetaan kirjoittaa puolivahingossa niin, ettei se kiinnosta yrityksiä.

Siivouspalveluita ostettaessa on tavattu asettaa minimikokemusvaatimus. Tarjoajilla täytyy olla kolme vuotta kokemusta alalta. Sillä halutaan varmistaa laatu, mutta se rajaa tarjoajia.

Hankintoja tekevät virkamiehet eivät pidä kilpailua kovin tärkeänä. Heille on tärkeintä, ettei hankinta mene pieleen.

”Kunhan se ei ylitä budjettia, kunhan ei tule ongelmia, oikeusjuttuja. Se on ykkösprioriteetti hankkijoille”, Jääskeläinen sanoo.

Mahdollisuus viiden prosentin säästöön ei ehkä paina paljon, jos väsää ilmoitusta kiireellä ennen kesälomia. Sadantuhannen euron hankinnasta viiden tonnin säästö. Jaksaako sen takia niin ponnistella?

Ponnistelua kilpailun lisääminen usein vaatisi. Pitäisi esimerkiksi selvittää markkinoiden tarjontaa ennen hankintailmoituksen tekemistä.

Pitäisi asettua tarjoajan asemaan. Ettei tekisi hankintailmoitusta juuri ennen juhannusta ja vaatisi tarjoamaan heinäkuun aikana. Silloin osa mahdollisista tarjoajista saattaa jättää paperit jättämättä. Hekin haluavat lomalle.

Julkiset hankinnat ovat mukana jo nykyisessä hallitusohjelmassa.

Siinä luvataan edistää julkisilla hankinnoilla muun muassa kotimaisen kalan käyttöä, ruokajärjestelmän kestävyyttä, teknologista kehitystä, innovatiivisuutta, ”elinkaaritaloudellisuutta”, ”referenssimarkkinoita”, sosiaalista työllistämistä. Ja kaksikielisyyttä – onhan Rkp ollut kirjoittamassa ohjelmaa.

Samaan aikaan pitäisi tehostaa: ”Julkisia hankintoja ja tilojen hallintaa tehostetaan”, ohjelmassa lukee.

Valtiovarainministeriön johtava erityisasiantuntija Juri Matinheikki sanoo, että pitäisi ymmärtää hankintoihin liittyvä ristiriita. Mitä enemmän kriteerejä niille asetetaan, sitä enemmän rajataan kilpailua.

Jos hankintailmoituksiin ängetään sinänsä kannatettavia kriteerejä kalasta kaksikielisyyteen, se on omiaan vähentämään tarjoajien määrää.

Kun Marinin hallitus aloitti, säästöpaineet eivät olleet yhtä kovat kuin nyt. Silloin julkisista hankinnoista viritettiin muiden hienojen tavoitteiden ajuria. Nyt niitä tarjotaankin säästökeinoksi.

On yksi keino, joka voisi olla tehokas. Se olisi kovempi ja kenties toimivampi keino kuin valistus ja koulutus.

Tšekissä säädettiin vuonna 2012 tiukennus julkisia hankintoja koskevaan lakiin. Kiellettiin tekemästä hankintaa, jos tarjouksia tulee vain yksi.

Vielä vertaisarvioimattoman tutkimukseen mukaan uudistus laski hintoja. Kymmenen prosenttia sellaisissa hankinnoissa, joihin oli aiemmin tullut vain yksi tarjous.

Suomessa yhden tarjouksen hankintoja on 16 prosenttia hankinnoista. Matinheikki on laskenut, mitä kymmenen prosentin hinnanalennus näissä hankinnoissa voisi tarkoittaa.

”Pääsin 140–320 miljoonaan.”

Ei miljardiluokassa, mutta satojen miljoonien luokassa.