Kestääkö kokoomuksen kaula?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kolme kuukautta. Edellisissä vaaleissa neljä vuotta sitten kärkipuolueiden kannatus oli sekä kireän tasaista että ennätysmatalaa. Sdp voitti vaalit vain 17,7 prosentin kannatuksella. Seuraaviksi tulivat perussuomalaiset (17,5 %) ja kokoomus (17,0 %). Keskusta jäi 13,8 prosenttiin. Ääniosuusmuutokset 2015–2019 suosivat eniten vihreitä. Puolue lisäsi kannatustaan kolme prosenttiyksikköä päätyen 11,5 prosenttiin.

Kuluvalla eduskuntavaalikaudella kunta- ja aluevaa­lien valtakunnalliset ääniosuudet olivat tyystin erilaisia. Niissä ratkaisi se, kuka sai omansa liikkeelle. Ensi huhtikuussa tilanne on tältä osin tasaisempi, koska äänestäjiä aktivoivia aiheita on nyt kosolti. Puolueiden kuluvan eduskuntavaalikauden gallupkannatuksen avulla on mahdollista pohtia, voisiko tilanne kärjen osalta vielä muuttua ennen vaalipäivää 2. huhtikuuta.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeisissä puolueiden kannatusmittauksissa on ollut sekä tuttuja että yllättäviä piirteitä. Perussuomalaiset ja vihreät menestyivät mittauk­sissa aluksi mainiosti, mikä on tyypillistä vaaleissa hyvin pärjänneille puolueille. Vaalimenestys kaikuu mittauksissa.

Usein toistuu myös se, että suurimmat oppositiopuolueet kasvattavat tai ylläpitävät suhteellisen korkeaa kannatustaan läpi vaalikauden. Ainakin toistaiseksi kokoomus on onnistunut perussuomalaisia paremmin. Lisäksi vaalikauden mit­tausten tavallisiin piirteisiin on kuulunut vasemmistoliiton, Rkp:n ja kristillisten suhteellisen vakaana pysyvä kannatus.

Aiempiin vaalikausiin verrattuna yllättävää sen sijaan on pääministeripuolueen melko tasainen ja kohtuullisen korkealle ulottuva kannatuskäyrä. Sdp:n mittaussuosio johtuu asiakysymyksiltään ja toimintaympäristöltään aivan poikkeuksellisesta vaalikaudesta sekä pääministeri Sanna Marinin tuomasta kannatuslisästä.

Keväällä 2020 koronakriisin käynnistyminen ja Sdp:n vahva mittauskannatusnousu kulkivat käsi kädessä. Sen jälkeen puolueen mittaustulos on hieman laskenut ja vaihdellut sekä Ylen että Helsingin Sanomien mittauksissa yleensä 18–20 prosentin välillä. Puolueen suosio on ollut varsin immuuni pääministeriin aika ajoin kohdistuneelle kielteiselle mediajulkisuudelle.

Kokoomuksen mittauskannatuksen vaalikausihuippu ajoittui vuoden 2022 kevättalveen ja kevääseen. Tuolloin puolue oli hiljattain saavuttanut aluevaalivoiton ja myös uutisointi koronasta väheni merkittävästi tautitilanteen hellittäessä. Venäjän hyökkäyssodan myötä Suomen Nato-ratkaisu toi kannatukseen pienen Natolisän.

Parhaimmillaan puolue ylsi Ylen mittauksissa jopa 26 prosenttiin, ja pian sen jälkeen gallupluvut asettuivat noin 23–24 prosenttiin. Tammikuun alussa 2023 kokoomuksen kaula lähimpiin uhkaajiin (ps ja Sdp) näyttää olevan sekä Ylen että Helsingin Sanomien mittauksissa neljästä viiteen prosenttiyksikköä.

Voiko kannatuskärki vielä muuttua ennen vaaleja? Mittauksissa on puoluekohtaisesti virhemarginaali. Kokoomuksen todellinen etumatka voi olla pienempi – mutta myös suurempi.

Eduskuntavaaleissamme on nähty isoja viime hetken kannatusmuutoksia, kuten vuoden 2011 jytky, eli perussuomalaisten raju kannatusnousu juuri ennen vaaleja. Viime hetken suosiomuutosten ehtona on, että äänestyspäätösten perusteet muuttuvat oleellisesti. Nykyisen suuruisen etumatkan kiinni kuromisen lisäehtona on, että muutoksen pitäisi sekä heikentää kokoomuksen kannatusta että kohentaa sen uhkaajien asemaa.

Vaalien loppusuoran ratkaisevat eniten keskustelua herättävät ja äänestämistä määrittävät vaaliteemat. Vihreille ei ole luvassa vuoden 2019 kaltaista nostetta ilmastonmuutoksen hillinnästä. Perussuomalaisten kannatus hyötynee eniten hintojen noususta, vaikka sähkötuet tilkitsevät vuotoja muista puolueista. Vasemmisto lyönee rumpua porvarimeiningin estämisen ja hyvinvointipalvelujen puolustamisen puolesta.

Todennäköisesti talous-, ulko- ja puolustuspolitiikka sekä sotesoppa tulevat hallitsemaan keskusteluja, suolana hallituspohja ja pääministerin nimi. Kannatusta nostavia vipuvarsia on vielä tarjolla niin kokoomukselle kuin kilpailijoille, joten jännäksi menee.

Jos keskusta ei lähde hallitukseen, sen kokoaminen saattaa venyä merkittävästi. Itse asiassa hallituksen muodostaminen voi tällä kertaa mennä todella vaikeaksi.