Hillopurkilla

Purkissa on 80 euroa pieninä kolikoina. Petteri Orpo saa tehtävän. Hänen pitää poimia siitä vähintään 20 euroa. Se voi kuulostaa helpolta.

politiikka
Teksti
Vappu Kaarenoja
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Altavastaajan asema on parhaimmillaan miellyttävä. On vain voitettavaa, odotuksia ylitettävänä.

Petteri Orpo ei ole altavastaaja. Hän on toden­näköisin seuraava pää­mi­nisteri, mutta jos kokoomuksen puoluetoimistolta kysyttäisiin, tässä jutussa ei sanottaisi sitä.

Orpon haastattelua sovittaessa puoluetoimistolta esitetään toive, että tämänkaltaisten ennustusten kanssa oltaisiin varovaisia. Muistutetaan, että puolueen puheenjohtajalla on huonoa kokemusta median etukäteisestä pääministeröinnistä. Viime eduskuntavaaleissa se johti pettymykseen.

Huhtikuussa, kun Ykkösaamu-ohjelmassa kysyttiin Orpolta mahdollisesta pääministeriydestä, tämä vastasi: ”Haluan korostaa, että en pidä siitä, että mennään asioiden edelle.” ”Minä jos kuka tiedän, että vajaa vuosi tuleviin eduskuntavaaleihin on pitkä aika.”

Kymmenen kuukautta ennen viime eduskuntavaaleja kokoomus oli mielipidemittausten ykkönen. Sitten Sdp meni ohi.

Ihminen ei ole desimaali, Orpo sanoi 0,7-hoitajamitoituksesta, ja hävisi vaalit 0,7 prosenttiyksikön erolla Sdp:hen.

Seuraavan hallituksen ”iso projekti” on sosiaaliturvauudistus, Petteri Orpo sanoo.

Enää eduskuntavaaleihin ei ole niin pitkä aika, alle kuusi kuukautta. Kuluvana vuonna Yle ja Helsingin Sanomat ovat teettäneet yhteensä 17 kyselyä eduskuntavaaliäänestämisestä. Niissä kokoomukselle on mitattu keskimäärin 23,7 prosentin suosio.

Jos tämä kannatus toteutuisi huhtikuussa, se olisi puolueen paras eduskuntavaalitulos koskaan.

Toistaiseksi paras on vuodelta 1987, kun ääniosuus oli 23,1 prosenttia. Puolue sai ensimmäistä kertaa yli 50 kansanedustajaa.

Tuohon aikaan Petteri Orpo oli köyliöläinen lukiolainen. Hän iloitsi kokoomuksen voitosta, vaikkei ollut vielä itse puolueessa. Isä oli kokoomuksen kunnanvaltuutettu.

Lukion jälkeen Orpo opiskeli taloustiedettä Turussa. Työskenteli Varsinais-Suomen kokoomuksen toiminnanjohtajana, Ville Itälän erityisavustajana, sitten apulaispuoluesihteerinä. Eduskunta oli jo tuttu talo, kun hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 2007. Silloin kokoomus ylsi toista kertaa 50 kansanedustajan rajaan.

Ensi keväänä raja voisi rikkoutua kolmannen kerran, laskee Jukka Manninen. Hän on ahkera pyörittelemään mielipidemittausten numeroita. Tekee sitä osin työkseen, osin vanhasta tottumuksesta. Hän on kokoomuksen entinen suunnittelupäällikkö, nyt Ellun kanat -viestintätoimiston johtaja.

”Jos vaalitulos on näissä lukemissa, se tietää kokoomukselle massiivista kannatusta muun muassa Helsingissä ja Uudellamaalla. Se tarkoittaa, että kokoomus tulee repimään täältä tosi suuren määrän paikkoja”, Manninen sanoo.

Helsinkiläisiä kokoomusedustajia on nyt viisi, mutta vaalien jälkeen voisi olla jopa kahdeksan, hän arvioi.

Koskaan ei toki ole liian myöhäistä menettää johtoasemaa. Tilanne kaksi kuukautta ennen vaaleja 2007: Sdp oli suosituin 1,6 prosenttiyksikön erolla. Vaaleissa keskusta meni ohi.

Kuukautta ennen vaaleja 2003: Sdp johti 1,9 prosenttiyksiköllä. Keskusta voitti.

Noiden vaalien alla mittausten ykkönen oli tosin vaihdellut vähän väliä. Nyt kokoomus on johtanut yhtäjaksoisesti lähes puolitoista vuotta.

”Kun katsoo gallupeja, kannatustilanne näyttää vakaalta”, Manninen sanoo.

Ylen lokakuun mittauksessa kokoomus oli 4,9 prosenttiyksikköä suositumpi kuin Sdp. Jos vertaa puolueiden kannatusten keskiarvoja tältä vuodelta, ero on 4,5 prosenttiyksikköä.

Noni”, Petteri Orpo sanoo astellessaan puoluetoimiston kokoushuoneeseen. Tummansininen puku, kuten yleensä, ja kravatti. Ripeä askel, pukukengät kopisevat.

Edellisenä päivänä hän on osallistunut Helsingin Sanomien puheenjohtajatenttiin. Syksyllä myös Kuntaliitto ja Eurooppa-foorumi ovat istuttaneet puoluejohtajat paneelikeskustelemaan.

Orpon mielestä vaalikamppailu on alkanut tavallista aiemmin. Ja tavallista suuremmalla ”aggressiolla”, hän sanoo.

”Aikaisemmin hallitus ei ole hyökännyt opposition kimppuun tällä tavalla. Se johtuu luultavasti kannatustilanteesta. Tajuan sen tässä, se muuttaa asetelman.”