The New Yorker: Kanadan EU-keskustelu mittaa epäluottamusta Trumpin Yhdysvaltoihin

Voisiko Kanadasta tulla EU:n jäsen? Vielä muutama vuosi sitten kysymys olisi ohitettu salamannopeasti, koska maan tulevaisuus nähtiin erottamattomana osana Pohjois-Amerikkaa. Nytkin vastaus on todennäköisesti kielteinen, mutta vastauksen muotoiluun käytetään jo hieman aikaa.

Tällä erolla on suuri periaatteellinen merkitys, kirjoittaa toimittaja Ishaan Tharoor kolumnissaan The New Yorkerissa. Asian pohtiminen ei oikeastaan kerro EU:sta tai unionin jäsenyydestä vaan läntisen maailman sisäisestä murroksesta.

Keskustelu toimii mittarina sille, kuinka syväksi epäluottamus Donald Trumpin Yhdysvaltoja kohtaan on kasvanut.

On helppo luetella syitä, joiden vuoksi Kanadasta ei tule EU:n jäsentä. Kanada ei sijaitse Euroopassa, eikä jäsenyyden mahdollistaville päätöksille olisi nähtävissä riittävää tukea EU-maiden keskuudessa.

Keskustelulle on kuitenkin useita syitä. Arvoiltaan ja poliittiselta kulttuuriltaan Kanada on lähempänä Eurooppaa kuin Trumpin Yhdysvaltoja.

Myös taloudessa on yhteisiä intressejä. Eurooppa tarvitsee energiaa, mineraaleja ja muita luonnonvaroja. Kanada taas haluaa keventää riippuvuuttaan Yhdysvalloista.

Taustalla on myös turvallisuuspolitiikkaa. Kanada ja Eurooppa ovat huolissaan arktisen alueen turvallisuudesta. Ne löytävät toisensa helpommin, kun Yhdysvalloista on tullut entistä arvaamattomampi.

Suurin muutos näkyykin geopolitiikassa. Kanadan pääministeri Mark Carney ei aja EU-jäsenyyttä, mutta hän on puhunut keskisuurten demokratioiden tiiviimmästä yhteistyöstä vastapainona suurvaltojen painostukselle. Se toisi esimerkiksi Kanadan, EU:n, Australian, Japanin, Britannian ja Etelä-Korean kaltaiset toimijat lähemmäksi toisiaan.

Kyse on siis siitä, miten demokraattiset valtiot toimivat maailmassa, jossa Yhdysvaltoihin ei luoteta enää entiseen tapaan.