Tiukka taistelu

Ruotsissa on edessä vaikeat hallitusneuvottelut sunnuntaina käytyjen valtiopäivävaalien jälkeen.

Vaali-illan ääntenlaskun jälkeen tulos näytti äärimmäisen tasaiselta: keskustavasemmistolainen oppositioblokki olisi saamassa 176 valtiopäiväpaikkaa, oikeistoblokki 173.

Vasemmistoblokkiin kuuluvat sosiaalidemokraatit, vasemmistopuolue, keskusta ja ympäristöpuolue. Oikeisto­blokin muodostavat nykyiset hallituspuolueet eli maltillinen kokoomus, liberaalit ja kristillisdemokraatit sekä niiden tukipuolue ruotsidemokraatit.

”Jos kaikki puolueet toimivat, kuten ovat ennen vaaleja sanoneet, ei tule mitään hallitusta. Jonkun on annettava periksi”, sanoo valtiotieteiden professori Johannes Lindvall Göteborgin yliopistosta.

Hän viittaa etenkin oppositioblokin sisäisiin ristiriitoihin. Jotta opposition pääministeriehdokas, sosiaalidemokraattien Magdalena Andersson saisi enemmistön hallitukselleen, hän tarvitsisi kaikki oppositiopuolueet mukaan.

Keskusta on kuitenkin kieltäytynyt hallitusyhteistyöstä vasemmistopuolueen kanssa. Vasemmistopuolue taas on linjannut, ettei se aio tukea hallitusta, jossa puolue ei itse istu.

Nyt kyse on Lindvallin mukaan ennen kaikkea siitä, halua­vatko oppositiopuo­lueet palata aiemmin nähtyyn ratkaisuun. Tällöin maata johtaisi vähemmistöhallitus, jolla ei ole enemmistöä valtiopäivillä edes muiden puolueiden kanssa tehtyjen sopimusten avulla.

Sellaisia nähtiin Ruotsissa 2010-luvulta 2020-luvun alkuun, siis muun muassa sosiaalidemokraattien viime pääministerikausilla.

”Ollaanko valmiita palaamaan siihen ratkaisuun vai pitävätkö sosiaalidemokraatit sitä mallina, joka ei toiminut? Se on tärkeää sen kannalta, mitkä ratkaisut jäävät jäljelle”, Lindvall sanoo.

Myös viime vaalikauden Ulf Kristerssonin hallitus oli vähemmistöhallitus, mutta sen solmima sopimus ruotsidemokraattien kanssa toi sille enemmistön valtiopäivillä.

Tilanne blokkien välillä on niin tiukka, että lopullinen vaalitulos ei ollut vielä maanantaina selvillä.

Vaaliviranomaisen odotetaan kertovan lopullisen tuloksen ensi viikonlopun aikana.

Vaalien suurimmat häviäjät ovat sosiaalidemokraatit ja ruotsidemokraatit. Vaikka sosiaalidemokraatit noussee suurimmaksi puolueeksi noin 28 prosentin äänisaalilla, tulos on puolueen huonoin sataan vuoteen.

Ruotsidemokraattien kannatus taas näyttää tippuvan viime vaaleista noin kolmella prosenttiyksiköllä ja asettuvan noin 17,5 prosenttiin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun puolueen kannatus laskee valtiopäivävaaleissa.

Lindvall ei vielä halua analysoida, mitä syitä puolueiden tappioiden taustalla on. Yhtenä syynä voi kuitenkin olla taktinen äänestäminen.

Ennen vaaleja katseet kohdistuivat liberaalipuolueeseen, jonka kannatus gallupeissa laahasi valtiopäiville vaaditun neljän prosentin alapuolella vielä paria viikkoa ennen vaaleja. Nyt sen kannatus näyttää asettuvan noin 5,4 prosentin tietämille.

Kyse näyttäisi olevan muilta oikeistopuolueilta tulleista taktisista äänistä. Ruotsalaiset ovat Lindvallin mukaan alttiita taktiselle äänestämiselle.

”Aika moni on valmis äänestämään muuta kuin omaa suosikkipuoluettaan, jos koalitiokumppani täytyy pelastaa yli neljän prosentin rajan.”

Jos tulos käännähtääkin oikeistoblokin voitoksi, hallituksen muodostaminen voi näyttää selkeämmältä.

Oikeistoblokin pääministeriehdokas, maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson on linjannut, että seuraavassa hallituksessa istuisivat nykyisten hallituspuolueiden lisäksi myös sen tukipuolue ruotsidemokraatit.

Jos oikeistoblokki ei saa enemmistöä valtiopäivillä, sen olisi haettava tukea blokin ulkopuolelta hallituksen politiikan läpiviemiseen. Yksi mahdollinen tukija olisi keskusta.

Keskusta on kuitenkin kieltäytynyt yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa.

”Itse katson, että olisi hyvä, jos kaikki puolueet avaisivat ovia uusille yhteistyömuodoille – ehkä katsomalla, miten hallituskysymykset on ratkaistu muissa maissa”, Lindvall sanoo.

Esimerkkejä voisi hänen mukaansa etsiä Norjasta ja Suomesta. Hän nostaa esiin suomalaisen useiden puolueiden koalitiohallitusten perinteen, jossa Ruotsin näkökulmasta tehdään yhteistyötä yli blokkirajojen.

”Uskon, että Ruotsille olisi hyvä, jos katsoisimme pohjoismaisten naapurimaiden suuntaan ja selvittäisimme, voisivatko nämä ratkaisut toimia myös täällä. Näyttää siltä, että olemme juuttuneet blokkipolitiikkaan, joka johtaa erittäin haastaviin tilanteisiin.”

Sosiaalidemokraattien ja maltillisen kokoomuksen hallitusyhteistyöhön ei Ruotsissa kuitenkaan uskota. Puolueiden identiteetit rakentuvat juuri sen varaan, että ne ovat toistensa vastapelureita.

Ratkaisut voisivat siis löytyä pienemmistä puolueista.

Uudet valtiopäiväedustajat valitsevat puhemiehen syyskuun lopulla. Puhemies esittää pääministeriehdokasta, josta valtiopäivät äänestävät.

Puhemies voi yrittää yhteensä neljä kertaa. Jos yksikään ehdokas ei mene läpi, järjestetään uudet, ylimääräiset vaalit. Sellaiset on pidetty viimeksi 1950-luvulla.

Nyt riski niin sanotuille ekstravaaleille on Lindvallin mukaan suurempi kuin aiemmissa vaikeissa hallitusneuvotteluissa.

Viime vaaleissa Ulf Kristersson sai hallituksensa kasaan lokakuun puolivälissä. Vuoden 2018 vaalien jälkeen hallitusta saatiin odotella tammikuulle saakka.

Kävi miten kävi, Ruotsilla on edessään pitkä syksy.