Näin siirtolaisia värvättiin

Välillä, kun yliopistonlehtori Marko Juntunen puhuu mediassa siirtolaisuudesta, hän saa syyttävää palautetta: haluat avata portit kaikille.

Juntunen puhuu siirtolaisuudesta, koska se on hänen tutkimusaiheensa. Hän on sosiaaliantropologi, perehtynyt erityisesti Marokkoon ja arabimaailmaan.

Haastattelin Juntusta elokuussa, kun halusin ymmärtää, miksi kymmenettuhannet ihmiset olivat yhtäkkiä lähteneet Marokosta Espanjan hallitsemaan Ceutaan.

Juntusta ihmetytti, miten paljon puhuttiin Euroopan rajapolitiikasta ja miten vähän siitä, mitä oli meneillään Marokossa. Se, että yli sata ihmistä oli hukkunut pyrkiessään Euroopan puolelle, oli ikään kuin normaalia.

”Se täydellinen kyvyttömyys katsoa tätä tunnetason ja ymmärryksen kautta on kyllä tavattoman ihmeellistä”, hän sanoi.

Ei Juntunen silti tarkoita, että Euroopan pitäisi avata kaikki rajansa. Siirtolaisuutta on pakko rajoittaa ja kontrolloida.

”Ajatus siitä, että ihminen saisi globaalissa todellisuudessa vapaasti valita asuinpaikkansa, johtaisi aivan kaoottisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin.”

”Mutta se mikä minua vaivaa on, että kaikki energia suunnataan kontrolliin eikä millään tavoin juurisyiden pohtimiseen.”

Juntunen vietti 1990-luvun lopulla paljon aikaa pienessä Larachen rannikkokaupungissa. Hän teki väitöskirjaa nuorista miehistä, jotka pyrkivät siirtolaisiksi tai toimivat salakuljettajina Eurooppaan. Kaupunki oli heitä täynnä, Espanja oli vain noin sadan kilometrin päässä meren takana.

Kaupungin keskustassa saattoi nähdä maiden yhteisen historian. Sinne oli siirtomaa-aikana rakennettu espanjalainen teatteri ja suihkulähde, jonka kaakeleihin oli maalattu kirjailija Miguel de Cervantesin lauseita.

Espanja oli hallinnut Pohjois-Marokkoa 44 vuotta, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1956.

Niihin aikoihin koko Pohjois-Afrikan väestö oli alkanut kasvaa nopeasti ja Euroopan jälleenrakennukseen tarvittiin työvoimaa.

Juntunen haastatteli väitöstutkijana ihmisiä, jotka muistivat vielä värvääjät. Heitä saapui Ranskasta, Hollannista ja Belgiasta ja he kiertelivät Larachessakin kahviloita. Kaikki vähänkin soveliaat haalittiin. Miljoonia ihmisiä Marokosta, Tunisiasta ja Algeriasta tuotiin töihin autotehtaille ja kaivoksiin.

”Mehän värvättiin se siirtolaisuus”, Juntunen sanoi.

”Ja sehän ei ole ensimmäinen esimerkki siitä, että kun siirtolaisuus käynnistetään, sitä ei noin vain pysäytetäkään.”

Lue lisää:

• Loppukesällä kymmenettuhannet marokkolaiset yrittivät epätoivoisesti päästä Eurooppaan. Miksi he lähtivät? muuttoliike

  Marokko on Afrikan vakaimpia maita – miksi tuhannet nuoret pyrkivät sieltä pois henkensä kaupalla?

  13 MIN